Lue keskustelun säännöt.
Mies ei sovi isäksi?
17.03.2015 |
Täällä kun aina syyllistetään äitejä, että "miksi teit lapsia sen kanssa", niin ajattelin nyt kysyä asiaa vähän etukäteen.
Olemme siis lapseton pariskunta, olleet yhdessä 9 vuotta. Olemme silti melko nuoria vielä, alle 30-v. Lasten teko olisi ajankohtaista parin vuoden sisällä. Tunnen siis mieheni hyvin. Olen aina ottanut asioista vähän enemmän vastuuta, mutta olen nyt yrittänyt parin viime vuoden aikana höllätä. Mieheni on hyvä ja vastuullinen mies, ja hän on minulle todella rakas. Arkemme sujuu hyvin.
Nyt kuitenkin hankimme koiran ja olen alkanut punnitsemaan lapsia vakavasti. Meillä on aikaisemminkin ollut koira, mutta silloin se oli oikeastaan minun - tottakai ajattelin, että on luonnollista, että minä hoidan sitä vähän enemmän. Nyt kuitenkin uuden, yhdessä vakaasti hankitun koiran kanssa ajattelin, että vastuu jaetaan puoliksi. Keskustelimmekin asiasta. Mutta ei! Mieheni pitää urotyönä sitä, että hän vie koiran aamulla ennen töitään. Koira on vielä 6 kk ikäinen pentu, joten sitä pitää viedä ulos muutaman tunnin välein. Kaikki loput ulkoilutukset jäävät sitten minulle, koska teen kotona etätöitä ja opiskelen. Minä myös huolehdin koiran kasvattamisesta, ehkäisem sen tavaroiden pureskelua, ostan sille lelut ja ruoat, hankin leikkikavereita joiden kanssa se saa purkaa energiaa, leikkaam kynnet ja vien koirapuistoon. Mieheni vastuulla on aamulenkin lisäksi koiran hampaiden peseminen - ne on pesty tasan kaksi kertaa! Kaksi kertaa!!!
Olemme keskustelleet asiasta, mutta mieheni hermostuu heti ja väittää minun nalkuttavan. Argh! Esimerkiksi koiran hampaiden pesusta huomauttamisen hän kokee epäreiluna ja ilkeilynä. "Kullä mä hoidan jos sä et koko ajan vaöita siitä!" Eipä hoida! Olen yrittänyt hillitä hermoni ja selittää, miten raskaalta tämä minusta tuntuu, mutta hän vaan jankuttaa siitä aamupissattamisesta! Että miten hän sen melkein joka aamu hoitaa. Hän ei ollenkaan ymmärrä, miten paljon huolta koirastta on ja miten paljon sen kanssa teen. Oletusarvoisesti koira on minun kanssani, jos vietämme viikonloput eri kaupungeissa. Olen yrittänyt vaan jättää asioita hoitamatta ja katsoa jos hän tekisi jotain, mutta en vaan voi laiminlyödä koiraa.
Tämä on tietysti ongelma sinänsä, mutta eniten mknua ahdistaa, kun mietin lapsia. Miten voin hankkia lapsia, kun koirankin hoito on näin vaikeaa? Keskustelimme asiasta etukäteen, mutta ihan kuin kaikki keskustelut olisivat olleet unta! Tiedän, että lapset jäisivät minun vastuulleni samalla tavalla kuin koira. Se ahdistaa minua niin paljon, että olen alkanut miettimään, teenkö ollenkaan lapsia ja jos teen, niin en varmaan tämän miehen kanssa.
Kommentit (24)
Et tee lapsia.
Lapsi saattaa olla kiinni tississäsi ensimmäiset puoli vuotta, ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella että mies ymmärtäisi ottaa enempiä vastuita. Eroaminen ja puoliksi jaettu huoltajuus toimii lopulta parhaiten monilla, mutta jos mies on noin vastuuton niin enpä luottaisi pientä lasta hänen käsiinsä.
Miksi edes kuvailet häntä vastuulliseksi? En näe mitään kohtaa kirjoituksessasi josssa hän olisi toiminut erityisen vastuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli huono isäsuhde. Löysin miehen kirjeenvaihtokaveristani. Minä tarkkailin sulhaskandidaattia aika paljon juuri eläinten ja lapsien kanssa käyttäytymisen suhteen. Samoin seurasin, miten hän suhtautui ylipäänsä hankalien tai vastenmielisten hommien hoitamiseen ja pitikö hermot niissä tilanteissa ja oliko hänellä ylipäänsä empatiakykyä vai näyttelikö hän. Hän selviytyi oikein luontevasti skidien kanssa ja koiran hoito meni ok. Eli osaako kantaa vastuuta.
Hyvä isä hänestä tuli, topakka ja osallistuva, piti myös hoitovapaita. Sun miehesi ei kuulosta kovin vastuukantokykyiseltä.
Hän on vastuullinen esimerkiksi omissa töissään, kodinhoidossa (siivoaa enemmän kuin minä!), kun lupaa jotain yleensä pitää, ja höneen voi luottaa. Siis kaikessauussa kukn tässä koira-asiassa! Ihan kuin mies olisi yhtäkkiä muuttunut.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:09"]Itselläni oli huono isäsuhde. Löysin miehen kirjeenvaihtokaveristani. Minä tarkkailin sulhaskandidaattia aika paljon juuri eläinten ja lapsien kanssa käyttäytymisen suhteen. Samoin seurasin, miten hän suhtautui ylipäänsä hankalien tai vastenmielisten hommien hoitamiseen ja pitikö hermot niissä tilanteissa ja oliko hänellä ylipäänsä empatiakykyä vai näyttelikö hän. Hän selviytyi oikein luontevasti skidien kanssa ja koiran hoito meni ok. Eli osaako kantaa vastuuta.
Hyvä isä hänestä tuli, topakka ja osallistuva, piti myös hoitovapaita. Sun miehesi ei kuulosta kovin vastuukantokykyiseltä.
[/quote]
Kun hän tekee jotain koiran kanssa, hän on luonteva ja kiltti, kun hän hoitaa kummilastamme, hän on ihana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusiko kumpikin teistä koiraa yhtä paljon vai olisiko se enemmän sinun juttusi alunperinkin? Vastustiko mies missään vaiheessa koiraa tai puhuitteko siitä, miten sen ulkoilutuksen yms. hoidetaan?
Miten teillä mene muut kotityöt? Siivous, pyykinpesu, kaupassakäynti, ruoan laitto, ikkunoiden pesu, yms.? Jos nää kaikki on yksin sun vastuulla, niin mieti sitten, kun tulee lapsia ja kaikki tuplaantuu tai triplaantuu, jaksatko.
Koiran hampaiden pesu on turhaa, koiran kuuluu syödä luita. Terv. 6 koiraa ja hyvät hampaat kaikilla paitsi yhdellä, joka oli sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kotona , ja mies töissä, niin pitäisikö miehesi tulla ulkoiluttamaan se koira?
Koiran hampaiden pesu? Trololololoolooo.
Kirjoitit että sinulla on ollut ennenkin koira. Onko tämä teidän yhteinen koira miehen ensimmäinen "oma" koira aikuisiällä? Jos hän ajattelee että sinä automaattisesti hoidat pääjutut koiran kanssa kuten aikaisemmankin?
Kolmonen kirjoitti hyvin tuon "Lapsi saattaa olla kiinni tississäsi ensimmäiset puoli vuotta, ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella että mies ymmärtäisi ottaa enempiä vastuita."
Eksäni toi vauvan aina luokseni kun hän itki "taitaa olla nälkä" eikä edes yrittänyt opetella kuuntelemaan vauvan eri itkuja. Oman vauvan nälkäitkun oppii aika nopeasti eikä vauva tosiaankaan aina itkiessään halunnut tissiä. Huomaa. Hän on eksä. Suurin syy eroomme oli se kaikkien asioiden minulle sysääminen. Erityisesti lapsen asioissa. Helpompi oli erota ja hoitaa lasta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehiä kiinnosta lastenhoito juurikaan. Tuo on jo todella hyvin, että hän siivoaa enemmän kuin sinä. Siinä on varmaan jotain biologisia syitä, että lapset kiinnostavat enemmän naisia. Nyt kun naiset ovat myös täysin palkein mukana työelämässä, niin naiselle kyllä tulee vähän liian iso taakka.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:13"]Halusiko kumpikin teistä koiraa yhtä paljon vai olisiko se enemmän sinun juttusi alunperinkin? Vastustiko mies missään vaiheessa koiraa tai puhuitteko siitä, miten sen ulkoilutuksen yms. hoidetaan?
Miten teillä mene muut kotityöt? Siivous, pyykinpesu, kaupassakäynti, ruoan laitto, ikkunoiden pesu, yms.? Jos nää kaikki on yksin sun vastuulla, niin mieti sitten, kun tulee lapsia ja kaikki tuplaantuu tai triplaantuu, jaksatko.
[/quote]
Molemmat halus yhtä paljon koiraa ja sovittiin, että sitä hoidetaan yhdessä.
Muuten kaikki menee puoliksi, mies siivoaa vähän enemmä kuin minä, koska häntä kiinnostaa siisteys enemmän. Minä käyn kaupassa useammin, koska mies ei tuo sieltä mitään fiksua. Ruoanlaiton hoidan minä, jos mies on töissä, viikonloppuisin puoliksi.
Olen tasa-arvon kannattaja ja fiksu ihminen, enkä tosiaan mikään tossu jota mies alistaa. Sitä ihmettelen, että miten yhtäkkiä tilanne kn tällainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vittu oikeesti... koirien hampaanpesu :D "I dont want live in this planet anymore"
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:17"]Jos olet kotona , ja mies töissä, niin pitäisikö miehesi tulla ulkoiluttamaan se koira?
Koiran hampaiden pesu? Trololololoolooo.
[/quote]
Edellisellä koirallamme oli huonot hampaat ja jatkamme koiran hampaiden harjaussta samalla tavalla kuin eläinlääkäri ohjeisti sen kanssa. Koirille myydään ihan hammastahnaa ja harjojakin, käykää eläinkaupassa katsomassa. Luitakin koiramme saa. Mutta tämä ei ollut pointti.
Ei tietenkään miehen pitäisi tulla töistä koiraa ulkoiluttamaan, mutta mites työpäivän jälkeen? Koira pääsee ulos klo 7, 10, 14, 18, 21 ja joskus vielä klo 24. Näistä mies on kotona muut paitsi klo 10 ja 14.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:21"]Kirjoitit että sinulla on ollut ennenkin koira. Onko tämä teidän yhteinen koira miehen ensimmäinen "oma" koira aikuisiällä? Jos hän ajattelee että sinä automaattisesti hoidat pääjutut koiran kanssa kuten aikaisemmankin?
Kolmonen kirjoitti hyvin tuon "Lapsi saattaa olla kiinni tississäsi ensimmäiset puoli vuotta, ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella että mies ymmärtäisi ottaa enempiä vastuita."
Eksäni toi vauvan aina luokseni kun hän itki "taitaa olla nälkä" eikä edes yrittänyt opetella kuuntelemaan vauvan eri itkuja. Oman vauvan nälkäitkun oppii aika nopeasti eikä vauva tosiaankaan aina itkiessään halunnut tissiä. Huomaa. Hän on eksä. Suurin syy eroomme oli se kaikkien asioiden minulle sysääminen. Erityisesti lapsen asioissa. Helpompi oli erota ja hoitaa lasta yksin.
[/quote]
Aikaisempi koirammekin oli periaatteessa yhteinen, mutta kun minä olin sen ottanut ennen suhdettamme eikä mieheni ollut päässsyt asiasta päättämään, ajattelin, että ei ole reilua vaatia häneltä ihan 50/50-huolenpitoa. Se oli molemmille rakas ja olimme surullisia, kun se kuoli.
Nyt uusi koira vaatii tietysti vielä paljon enemmän huolehtimista ja kasvattamista, koska se on pentu. Ärsyttää, että itse en voi vaan jättää koiraa huolehtimatta, kuten mieheni. Mieheni kyllä haluaa lapsia, mutta halusihan hän koiraakin.
Jotenkin vaan tuntuu, että ei oo tarpeeks iso syy päättää melkein 10-vuotista parisuhdetta. "Ajattelin että mies ei ehkä olisi vastuullinen isä"? Ap
No. Kyllähän tuo koiranhoito jotain viitteitä antaa, mutta toisaalta ihminen voi olla laiska/vastuuton koiran hoidossa ja vastuullinen lapsen kanssa ja päinvastoin. Etukäteen on ihan mahdotonta sanoa, miten juuri teillä menisi.
Mun mies on osoittautunut äärimmäisen vastuulliseksi ja tasa-arvoiseksi isäksi. On luonteeltaan velvollisuudentuntoinen, ahkera ja epäitsekäs ja hänellä on voimakas oikeudenmukaisuuden taju (ts. molempien omat menot, työt ja unet ovat yhtä tärkeitä). Kun aikoinaan esikoista yritettäessä kysyin, kauanko aikoo olla lapsen kanssa kotona, hän sanoi "vuoden". Ja niin on ollutkin molemmista ja haluaisi kolmannen vielä. Eihän tuokaan vastaus mitään takaa, mutta kysy kuitenkin tuo sama kysymys kun lapsista tulee puhe, se voi kertoa siitä kuinka paljon hän haluaa lapsia.
Se on sikälimikäli ikävää kun sitä ei voi tietää. Voi hyvin olla että mies suhtautuu vastuullisemmin vauvaan ku koiraan. Riskit siinä aina on, ei voi tietää.
Hyvin voi olla mahdollista, että mies kantaa koirasta vastuun ja lähdette lapsen tekoon yhdessä mutta silti huomaat olevasi yksin. Toki asia erikseen nää hulttiot jotka jo ennen lasta osoittaa kaikella mahdollisella tavalla ettei kannata, mutta lapsentekoon lähdetään silti.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 11:08"]
Jotenkin vaan tuntuu, että ei oo tarpeeks iso syy päättää melkein 10-vuotista parisuhdetta. "Ajattelin että mies ei ehkä olisi vastuullinen isä"? Ap
[/quote]
Jos sinä olet vastuullinen äiti, niin kyllä se on jo paljon. Lasten äitisuhde on tärkeämpi kuin isäsuhde. Jos miehellä on Suomessa vakituinen työ näinä päivinä, niin siinä on jo ihan ok isäehdokas mielestäni. Tuskin hän lapsia hoitaisi juuri ollenkaan, mutta ehkä hänellä olisi kykyä asettaa rajoja olla läsnä lasten elämässä jollain tavalla. Mieti millainen henkilö hän on muuten kuin pelkästään hoitovietin kannalta.
Kiitos vastauksesta 18! Miehesi kuulostaa ihanalta ja kiva, että teillä on mennyt hyvin. Minua ahdistaa se, että jos nyt menen ja teen lapsen miehen kanssa, eikä kaikki sujukaan, voin syyttää vain itseäni :( haluaisin uskoa hyvään ja olla positiivinen, mutta huonolta vaikuttaa. Ap
Elkää tehkö.