Viikot erossa puolisosta töiden vuoksi
Tätä on nyt jatkunut reilu vuoden. Mies omistaa yrityksen toisella paikkakunnalla, kaukana kodistamme ja on tämän vuoksi viikot poissa. Meillä ei ole lapsia, onneksi. Nyt huomaan väsymyksen ja ahdistuksen mikä on iskenyt vähäisen yhteisen ajan vuoksi. Meillä kun ei ole yhteistä arkea, niin jäädään molemmat paljosta paitsi ja parisuhteen hoitaminen onnistuu vain viikonloppuisin. En ennen tajunnut kuinka raastavaa tämmöinen elämä voi olla. Kyse ei ole suinkaan siitä, etteikö minulla olisi omaa elämää. Sitä on ja riittäis vaikka muillekkin. Kaipaan vain hitosti puolisoani, ihmistä kenen kanssa haluaisin jakaa arkeani. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olosuhteiden pakosta tämä tulee vielä jatkumaan pitkään..
Saman kokeneet, miten olette selvinneet?
Kommentit (4)
Ei olla koskaan jaettu arkea muuta kuin lomapätkillä. Tää sopii minulle: ihanaa kun tulee, kiva kun lähtee. Rakastan yksin nukkumista, rakastan omaa rauhaa. Vaikka kyllä, Rakastan häntä aivan todella paljon.
Ahneella on paskainen loppu. Karma.
6. vuosi menossa. Kaipaan myöskin yhteistä arkea ja miehen läsnäoloa, mutta olen oppinut nauttimaan myös siitä, että saan olla yksin. Ja päättää asioista yksin ja tykkään tavallaan myös siitä, että kaipaan miestä. Tulee enemmän ajateltua sitä, kuinka paljon toista arvostaa. Kesti tosin yli 2 vuotta päästä siihen mielentilaan, ettei ollut koko ajan ihan raastava ikävä.
Hyvin selvittiin, kesti 2 vuotta. Tätä ennen asuttiin yhdessä 3 vuotta, mutta töitten takia muutin 550km päähän. Nähtiin 1x/kk, joskus 1x/2kk, kun oli tiukka kk. Sain työpaikan lähempää, ja piti totutella asumaan taas saman katon alla. Nyt jatkunut jo 5 vuotta ja lapsikin tullut. Nautin siitä, kun sai asua yksin, mutta kuitenkin naimisissa.