Onkohan pojallani joku lievä autismi tms?

Meidän 4v pojalla paljon samoja ominaisuuksia. Ainoana poikkeuksena on, ettei keräile tai järjestele mitään leluja. Vastoinkäymisiä ei siedä, välillä vaikeaa saada kontaktia (kun on oikein keskittynyt) ja päiväkodissa hänkään ei aina oikein sopeudu uusiin tilanteisiin.

En ole pitänyt asioita mitenkään outoina, lähinnä ajatellut kuuluvan ikään. Hänella on muutama vanhempi sisarus, joten siksi hän varmasti on oppinut keskittymään intensiivisesti pienessä hälinässäkin eikä aina kuule kun kutsutaan. Erittäin herkkä lapsi.

Ylläri että nämä kieräilijät, lyöjät ja sopeutumisongelmaiset ovat aina poikalapsia.

Mitä tarkoitat tuolla poikalapsi-jutulla? nro 3

Miltä kuulostaa nämä jutut autisti-lapsen vanhempien korvaan? Onko syytä huolestua?

No lyöjät eivät ainakaan ole aina poikalapsia. Ainakaan koulussa.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:13"]

Ylläri että nämä kieräilijät, lyöjät ja sopeutumisongelmaiset ovat aina poikalapsia.

[/quote]

Kyllä minä olen ollut tyttö lapsena äkkipikainen turpiinlyöjä.

No kyllähän tuo tutulta kuulostaa. Jos huolestuttaa, ota puheeksi neuvolassa tai varaa aika neurologilta. T. äiti, jolla 5v.poika autistisin piirtein

Ei nyt ehkä ihan autismia, mutta asperger piirteitä.. Tai sitten vain luonne sellainen :)

Mä olen lukenut ettei autistit viihdy sylissä. Pitääkö paikkansa?

Miksi pitää heti löytää joku diagnoosi? Miksei vain voi hyväksyä, että ei oikesti ole olemassa mitään "normaalilasta" johon kaikkia pitäisi verrata? Kaikki me olemme erilaisia, kukin tavallaan. Tärkeintä on sopeutua ympäröivään maailmaan ja on vanhempien ja muiden kasvattajien tehtävä auttaa siinä lasta. Se, että lyödään heti pienenä joku leima otsaan, johon sitten vedotaan joka käänteessä estää kaiken positiivisen kehittymisen. Lapsihan oppii heti, että ei voi itselleen mitään, kun nyt vain on addi tai aspi tai mikälie. Ja samalla vanhemmat saavat synninpäästön. 

Uskokaa, että suurin osa näistä, joille vanhemmat haluavat väen vänkään diagnoosin (ja useimmiten saavatkin, koska niitä on hyvin vaikea testata) ovat ihan tavallisia lapsia, joiden kasvatuksessa vanhemmat ovat epäonnistuneet. Tällä en tarkoita sitä, että vanhemmat eivät osaa kasvattaa vaan että vanhemmat eivät huomioi kasvatuksessa lastensa erityispiirteitä. Lukekaa ennemmin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja erilaisista temperamenteista ja miten niiden kanssa pärjää.

No ei kyllä vielä ainakaan sellaisia kannata alkaa miettiä. Hyvin monet lapset on tuollaisia tuossa iässä, ilman että on mitään ongelmia. Ihan tavalliselta introvertilta vaan kuulostaa, ja sehän ei ole sairaus.

Kuulostaa ihan mahdolliselta autisti/asperger -tyypin lapselta. Monet asiat tuttuja, poikani sai diagnoosin "piirteitä autismista ja aspergerista" suunnilleen tuon ikäisenä tai ehkä jo vähän aiemmin. Pääsimme nopeasti tutkimuksiin yksityisen, asiaan perehtyneen lääkärin kautta.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:00"]Olen alkanut nyt vähän miettimään. On 5-vuotas.

Tässä juttuja, joita olen huomannut pojassani. Voivat toki olla ihan normaalejakin juttuja.

1. Kiinnostuksen kohteet. Esim on fnaattinen keräilijä. Haluaa omistaa kaikki tiettyyn sarjaan kuuluvat autot.

2. Järjestelee näitä autojansa riviin tai mudoostelmiin

3. Käyttää puheen seassa fraaseja, joita on oppinut kirjoista

4. Herkkä tunteilija. Sietää huonosti vastoinkäymisiä ja pettymyksiä ja saattaa saada raivokohtauksia. Tämä tietysti voi johtua ihan kypsymättömyydestäkin. Olemme pyrkineet kuitenkin olemaan johdonmukaisia kasvattajia. On myös herkkä näyttämään tunteitaan ainakin meitä vanhempia kohtaan. Viihtyy sylissä, näyttää välillä nauttivan siitä suunnattomasti. Monesti kun on sylissäni, laittaa silmät kiinni, hymyilee ja tekee jännä hyminää :)

5. Välillä vaikea saada kontaktia häneen. Jos on täysin uppoutunut leikeihinsä, ei noteeraa nimeänsä, vaikka monta kertaa se lausutaan.

6. Joskus stressaantuessaan saattaa lyödä, vaikka tietää varmasti että se on väärin.

7. Joskus tekee omituisia eleitä ja juttuja. On vähän erikoinen. 

8. Päiväkodissa on kuulema ollut haasteita sietää pettymyksiä sekä sopeutua uusiin tilanteisiin.

Tälläisiä juttuja. Mitä mieltä olette? Toivoisin varsinkin autistien vanhemmilta mielipiteitä asiaan. Kiitos!

 
[/quote] Minulla samanlainen tyttö. Todettiin adhd vuosi sitten. Mielestäni tytöllä on myös asperger-piirteitä. On ollut aina erittäin pikkuvanha ja innostunut asioista jotka eivät ole tytölle tyypillisiä. T: Dinosaurus-asiantuntijan äiti Ps. Pojallasi ei välttämättä ole mitään autismiin viittaavaakaan.

Noh, diagnooseihin... Miten on mahdollista että samoilla vanhemmilla on erilaisia lapsia siis ns. Helppoja ja vaativia? Jos kysymys pelkästään kasvatuksesta. Itse ajattelen tuon diagnoosin hyödylliseksi siksi, että lasta voi tukea ja kehittää oikealla tavalla. Ettei ajaudu esimerkiksi syrjäytyneeksi, mirlenterveyspotilaaksi, alkoholistiksi tms. Siis lapsi löytäisi keinon olla oma itsensä . Monestihan erilaisille lapsille kasvaa huono itsetunto, koska heitä monesti kiusataan tai syrjitään koulussa. Luulen, että jos esim opettaja tietää lapsen diagnoosin, voi hän parantaa lapsen asemaa koulussa.

Kuulostaa ihan minulta pienenä.

Minustakin tuli ihan hyvä aikuinen, joten elä huoli.

-Mies29v-

Vanhemmat haluavat diagnoosin... Epäilen kyllä että kukaan halua lapselleen mitään diagnoosia väkisin. Siis eikös se ole vaan hyvä, että erityislapset huomataan ajoissa ja heihin satsataan? Ties kuinka moni vankilassa istuvista on ADHD, asperger jne. Ja muuten. Erityislapset voivat olla myös helppoja, huomaamattomia lapsia. Ei ne lapset aina vaikeita ole.

Meidän viisivuotiaalla ihansamanlaista.

en ole ajatellut autismia. Olen ajatellut, että hänellä on haasteena pettymysten sietäminen ja raivon purkaminen, niin ettei satuta ketään.

sosiaaliset tilanteet hänelle myös haaste, koska vaikuttaa ujolta, eikö uskalla esim. synttäreille mennä.

nyt kuusivuotiaana eskarissa lukee ja päättelee ja laskee. Eli ei ole akateemiset hänen erityishaasteena vaan nuo henkisen ja sosiaalisen puolen jutut. Niin olen ajatellu. Ja niissä koetan tukea.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 15:27"]Kuulostaa ihan minulta pienenä.

Minustakin tuli ihan hyvä aikuinen, joten elä huoli.

-Mies29v-
[/quote] oletkohan sinä poikani isä? Hah! (Huono vitsi)

Kuulostaa tutulta. Meillä myös juuri 5 vuotta täyttänyt poika, jolla olen epäillyt jotain lieviä autistisia piirteitä. On ollut vielä toistaiseksi kotihoidossa, käynyt vaan tarhassa ja yhdessä harrastuksissa, eikä niistä ole saanut mitään normaalista poikkeavaa palautetta.

Mutta, on siis pienestä saakka saanut tosi pahoja raivokohtauksia. Nyt taas vähän helpompi kausi, kun ei ole uhmaa päällä. On jotenkin herkkä sillä tavalla, että heti huomaa käytöksestä jos on saanut pelata ipadillä tai katsonut tv:tä liian pitkää. Muutenkin ottaa tosi raskaasti monet asiat, kuolemasta on puhunut jo pari vuotta ja vähän pelännytkin sitä. Pelkääkö lapset yleensä kuolemaa?

On ikäistään edellä joissain asioissa (muistaa ulkoa valtavat määrät lintulajeja, muita eläimiä, kasveja jne), kun taas joissain liikunnallisissa asioissa, askartelussa ja piirtämisessä melko kömpelö. On pienestä asti järjestelly pikkuautoja riviin, mutta toisaalta jonossahan ne autot oikeastikin ajavat ja ovat rivissä parkkiksella...

Ei ole koskaan viihtynyt sylissä, tai halunnut nukkua kainalossa. Kavereita saa kyllä helposti, on oikeastaan oudon ekstrovertti, menee vieraille juttelemaan joka paikassa siihen malliin, että olen miettinyt onkohan normaalia. Toisaalta kavereidenkin kanssa saattaa tulla ristiriitatilanteita johtuen siitä, että ottaa liian vakavasti asiat, eikä siedä sellasta härnäämistä yhtään, vaan sitten heiluu nyrkki...

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 15:49"]

Kuulostaa tutulta. Meillä myös juuri 5 vuotta täyttänyt poika, jolla olen epäillyt jotain lieviä autistisia piirteitä. On ollut vielä toistaiseksi kotihoidossa, käynyt vaan tarhassa ja yhdessä harrastuksissa, eikä niistä ole saanut mitään normaalista poikkeavaa palautetta.

Mutta, on siis pienestä saakka saanut tosi pahoja raivokohtauksia. Nyt taas vähän helpompi kausi, kun ei ole uhmaa päällä. On jotenkin herkkä sillä tavalla, että heti huomaa käytöksestä jos on saanut pelata ipadillä tai katsonut tv:tä liian pitkää. Muutenkin ottaa tosi raskaasti monet asiat, kuolemasta on puhunut jo pari vuotta ja vähän pelännytkin sitä. Pelkääkö lapset yleensä kuolemaa?

On ikäistään edellä joissain asioissa (muistaa ulkoa valtavat määrät lintulajeja, muita eläimiä, kasveja jne), kun taas joissain liikunnallisissa asioissa, askartelussa ja piirtämisessä melko kömpelö. On pienestä asti järjestelly pikkuautoja riviin, mutta toisaalta jonossahan ne autot oikeastikin ajavat ja ovat rivissä parkkiksella...

Ei ole koskaan viihtynyt sylissä, tai halunnut nukkua kainalossa. Kavereita saa kyllä helposti, on oikeastaan oudon ekstrovertti, menee vieraille juttelemaan joka paikassa siihen malliin, että olen miettinyt onkohan normaalia. Toisaalta kavereidenkin kanssa saattaa tulla ristiriitatilanteita johtuen siitä, että ottaa liian vakavasti asiat, eikä siedä sellasta härnäämistä yhtään, vaan sitten heiluu nyrkki...

[/quote]

Siis ei ole ollut tarhassa, kun hetken pienenä, kerhossa on sen jälkeen käynyt..