Yhden lapsen kohdalla viikko-viikko systeemi?
Meillä siis kolme lasta, jotka ovat pääsääntöisesti asuneet mun luona, joka toinen vkl isällään. Kuusi vuotta nyt tällä tavalla menty, ja keskimmäinen lapsi oireilee. Puhuu isästä ja äitipuolesta, tahtoisi aina sinne. Kotiin ei tahdo tulla. Isän luona on kivempi koti, oma huone ja kaikkea. Äitipuoli on ihana ihminen, osaa käsitellä lasta tavalla jolla minä en osaa. Tämän huomaa silloin kun ollaan vaikka jossain juhlissa, ja lapsi ei tottele mua. Äitipuolta kuuntelee, istuu hänen sylissään.. Lapsi on tyttö, ja hänelle isän hyväksyntä on tärkeää. Tietysti.
Ollaan kokeiltu muutaman kerran sitä lapsi on ollut isällään koko viikon, ja viikon täällä meillä kotona. Ja silloin lapsi on rauhallisempi. Kaipaa edelleen jatkuvasti isää (ja äitipuolta) ja kiukuttelee kun on niin pitkä aika siihen että pääsee taas sinne. Muut lapset menevät mielellään, mutta eivät tahdo "asua" siellä toisin kuin tämä keskimmäinen. Isä sanoo että näinä viikkoina lapsi ei ole kaivannut kotiin. :(
Sydäntä särkee. Järki sanoo että lapsen paras olisi asua viikko-viikko isän luona. Mutta ikävähän mulla tulee, kärsiikö sisarusten suhteet. Miten meidän välien käy?
Onko kellään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Kaipaisin kokemuksia.
Kommentit (4)
Kuule lapsen etu kannattaa laitaa etusijalle. Vaikka se sydäntä särkeekin nyt. Mutta myöhemmin hän kiittää sinua. Lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika. Anna hänen valita missä asuu. (jos se kerran käy isälle) Tuleehan hän sitten luoksesi joka toinen viikonloppu. Niin ja samat oikeudet kai isälläkin pitää olla kuin sinulla.
Nyt kun laitat hänet etusijalle niin myöhemmin huomaat että se kannatti. Mutta jos laitat omat tunteesi etusijalle niin 15v hän voi katkaista välit sinuun kokonaan. Se sattuu varmasti enemmän.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:04"]
Kuule lapsen etu kannattaa laitaa etusijalle. Vaikka se sydäntä särkeekin nyt. Mutta myöhemmin hän kiittää sinua. Lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika. Anna hänen valita missä asuu. (jos se kerran käy isälle) Tuleehan hän sitten luoksesi joka toinen viikonloppu. Niin ja samat oikeudet kai isälläkin pitää olla kuin sinulla.
Nyt kun laitat hänet etusijalle niin myöhemmin huomaat että se kannatti. Mutta jos laitat omat tunteesi etusijalle niin 15v hän voi katkaista välit sinuun kokonaan. Se sattuu varmasti enemmän.
[/quote]
No entäs jos ei toimikkaan? Lapsen isä on nimittäin kaukana täydellisestä, äitipuoli on nuori. Jos lapsi syyttää että annoimme liian helposti periksi. Toki siis luotan heihin, mutta esim. lapsen isä käyttää alkoholia aika runsaasti.. ja meidän perhe oli muutenkin kaaos silloin kun se oli koossa. Pelottaa, josko heillä sit menis tähän samaan ja lapsi kärsisi. Äitipuoli on kuten sanoin, todella fiksu ja hänet näen ehdottomasti positiivisena esikuvana lapselle. Isänkin juu, mutta isällä on niin suuri vaikutus..
Kyseessä on siis 8v lapsi. Lisäksi isä on sanonut että jos lapsi muuttaa heille vakituisesti niin he aikovat muuttaa paremmalle alueelle asumaan. Asumme nyt n. 500m päästä toisistamme, alue ei todellakaan ole paras. Muuttaisivat tämän äitipuolen suvun asuntoon hyvälle alueelle, jossa lapsi saisi isomman huoneen, viereinen koulu on hyvä mutta matkaa n. 8km. Lapsen pitäisi matkustaa bussilla tänne meille, nyt voisi vain kävellä. Meidän ei ole mahdollista muuttaa tälle alueelle. Nykyisessä koulussa on kivat opet, mutta kun alue ei tosiaan ole paras niin luokassa on todella levotonta.
On vaikeaa. Lapsen isä oli alunperinkin sitä vastaan että lapsi menisi lähikouluun koska lapsi tutustuu ns. "huonoihin porukoihin" heti lapsesta asti. Tavallaan joo.. mutta luotan että lapsi ei lähde tyhmyyksiin mukaan.
ap
Millä tavalla huono? Onko mamualuetta?
Juttele lapsen kanssa, isän ja äitipuolen kanssa ja tee päätös rauhassa, kun olet kunnolla kuunnellut kaikkia osapuolia.
Antakaa nyt jotain, vinkkejä, mielipiteitä.. Kokemuksia..?
ap