Miten olla välittämättä muiden mielipiteistä?
Siis järjellä ajateltuna: miksi mun pitäisi välittää siitä niin paljon, jos vähän nolaan itseäni? Miksi mun pitäisi miellyttää ihmisiä joita en tunne, tai joista en itsekään luultavasti edes pitäisi? Välillä näistä ajatuksista saan oikein voimaantuneen tunteen ja lakkaan märehtimästä. Mutta sitten taas palaan samaan.... "voivoi kun sanoin tyhmästi ja voivoi kun käyttäydyin humalassa nolosti." Ja nyt taas alkoholista kostean lauantain jälkeen ollaan todella syvällä siellä märehtimisessä.
.
Onko teillä jotain hyviä ajatuksia asiaan? Mä en jaksa tätä ainaista häpeää. Fakta kun on se, etten koskaan tule olemaan täysin hillitty ja cool, vaan ääneni muuttuu silloin tällöin kimakaksi ja ripsivärit eksyvät joskus poskille... Ehkä koitan iskeä miestä joka ei voisi koskaan kiinnostua minusta, ehkä sanon jotain todella itserakkaan kuuloista, ehkä kävelen vessasta klassisesti vessapaperia tarttuneena kenkään.
Kommentit (7)
Se vain on niin että kostean viikonlopun jälkeen kannattaakin hävetä jos olet mokannu tai ottanu liikaa. Paras tapa on olla selvinpäin niin ei tule mokattua. Se että käyttäytyy tyhmästi kun on ottanu alkoholia ei kannata vain kohottaa olkapäitään. Se jos selvinpäin mokailee ja tekee itsesä naurunalaiseksi on ihan eri asia.
Olen samaa mieltä juomisesta ja tajusinkin, että aloitukseni kuulostaa nyt siltä, että on vain siitä kyse. Mulle aiheuttaa häpeää yleensä lähes kaikki ihmisten (tuntemattomien) kanssa käyty toiminta/keskustelu, ei siis vain humalassa. Se alkoholin jälkeinen tila toki pahentaa näitä tunteita todella paljon, en siksi tykkääkään käyttää sitä usein.
(Ap)
Luultavasti olet kokenut torjutuksi tulemisen tunnetta lapsuuskodissa. Oliko isäsi alkoholisti ja äitisi turvattomuudentunnetta luova, emotionaalisesti kylmä tai liian turvaton kasvattaja?
Ylikorostunut kyky tuntea häpeää johtuu syvällisestä torjutuksi tulemisen ja kelpaamattomuuden tunteesta. Lisäksi juominen, johon liittyy mokailu, on samaa juurta oleva ongelma.
Ainainen häpeä tuntuu siltä, että elämä vittuilee. Siksi pitää vittuilla elämälle takaisin. Paras tapa siihen on mennä anarkistisesti toiseen äärilaitaan: Mikään ei enää hävetä, eikä muiden ajatuksilla ole paskan vertaa väliä. Hähää, siitäs sait, elämä! Pidä tunkkis!
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:12"]
Luultavasti olet kokenut torjutuksi tulemisen tunnetta lapsuuskodissa. Oliko isäsi alkoholisti ja äitisi turvattomuudentunnetta luova, emotionaalisesti kylmä tai liian turvaton kasvattaja?
Ylikorostunut kyky tuntea häpeää johtuu syvällisestä torjutuksi tulemisen ja kelpaamattomuuden tunteesta. Lisäksi juominen, johon liittyy mokailu, on samaa juurta oleva ongelma.
[/quote]
Lapsuus oli muuten ihan normaali, mutta kiintymystä ei näytetty juurikaan. Lisäksi olen aina kokenut olevani perheessäni "outo" ja huonompi kuin muut. Tuntuu myös, että kiltteyttäni/auttavaisuuttani on aina käytetty hyväksi myös perheeni sisällä, ikäänkuin olisin velvollinen tekemään jatkuvasti palveluksia, koska olen meistä se huonoin. Mulla on myös melko huono itsetunto, tai ehkä todella huono, koska katson kaikkia muita ihmisiä ylöspäin nähden heidät lähes virheettöminä ja taitavina, itseni taas näen maailman hirveimpänä ja typerimpänä. Pelkään epäonnistumista, koska pienetkin mokailut vain vahvistavat negatiivista käsitystä itsestäni.
(Ap)
Mä kyllä suosittelisin juomisen lopettamista. Se on muutenkin älytöntä itsensä myrkyttämistä, saati jos ei osaa ottaa niin että käytöstavat on hallussa. Miksi siitä pitäisi edes tuntea olonsa hyväksi, jos käyttäytyy typerästi?