Avun hakemisen kääntöpuoli (mm.masennus)
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1425776670972.html?pos=ok-trm-hyva#comments-anchor
Minulla on kerran ollut yksi iso elämän kriisi ja menin silloin hakemaan sitä kuuluisaa apua. En saanut konkreettista apua tilanteeseen, paitsi ssri-lääkkeitä, jotka jätin syömättä koska koin olevani vain voimakkaasti stressaantunut(mikä oli ihan inhimillistä siinä kohtaa). Toisaalta ongelmani paheni, koska se teki kärpäsestä härkäsen ja vasta nyt olen alkanut toipumaan kun irrotin itseni kokonaan ja aloin pohtimaan että mitä jos en olekaan niin sairas kun luulin. Nyttemmin siis olen tajunnut että kyseessä oli nuoruuden elämänkriisi, mutta avun hakeminen jätti sen huolen että jonain päivänä en tule saamaan kunnollista hoitoa, koska minut on jo diagnosoitu sairaaksi. Ja kuulemma joihinkin töihin tai koulutuksiin otetaan vain mieletään terveitä ihmisiä, joten sekin on oma murheensa.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:37"]
Minä en hakenut ollenkaan apua masennukseen, koska sen jälkeen olisi ollut hankala saada vakuutusta. Rämmin sen suon läpi ihan omin avuin, ja nyt ei ole missään papereissa mitään tietoa vaikeasta elämänvaiheestani.
[/quote]
Olisinpa ollut yhtä fiksu, koska minun kohdallani "avusta" ei ollut mitään hyötyä. Pelkkää harmia vaan. ap
Koskettavia kertomuksia tämän päivän Suomesta.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:52"]
Tyhmästi olet toiminut, ap.
[/quote]
Kyllä yhteiskunta on tyhmä ja kieroon kasvanut, ei ap.
Mua ei koskaan oteta lääkärissä tosissaan koska hain joskus apua masennuksen. Todella kurjaa...
Minä en hakenut ollenkaan apua masennukseen, koska sen jälkeen olisi ollut hankala saada vakuutusta. Rämmin sen suon läpi ihan omin avuin, ja nyt ei ole missään papereissa mitään tietoa vaikeasta elämänvaiheestani.