Mietin jos ensi kesän lomareissua, että millä kummalla
saada kitkettyä pois isomman lapsen tapa, että lähes joka kaupasta, missä käydään, niin pitää jonkin sortin lelu tai palapeli tms. vaikka pienikin, niin välttämättä saada? Harmittaa tuollainen meininki. En pahana pidä sitä, että hän ostelee jogurtteja ja muita syötäviä. Kyllä ne nyt syödyksi jossakin vaiheessa matkaa tulevat. Mutta nuo pikku romppeet, niin niitä on sitten etupenkin laatikko pullollaan.
Viime kesän reissullakin, kun loppujen lopuksi tein kunnolla stopin, että täältä kaupasta, et mitään enää osta, niin hän sai niin karmean raivarin, että kyllä sitä muutkin kaupan asiakkaat ihmeissään katsoivat ja lopulta jo vartijakin tuli ihmettelemään & kyselemään, että mikä lapsella on hätänä. Toinen kuin raivosi ja murisi maassa omaa kiukkuaan, iso lapsi jo, niin kyllähän se tietysti ihmetystä herätti.
Isompi on jo koululainen, mutta välillä hän on käytökseltään, kuin leikki-ikäinen, kun sille tuulelle sattuu osumaan. Yksi osatekijä on ADHD ja Asperger.
( Ja vaikka kuinka huolella juttelemme & ohjeistamme reissun päällä, että miten kaupassa ollaan. Niin silti tenavan pitää aina kuitenkin noita omia pikku romppeita välttämättä saada. )
Kommentit (4)
Tuohan se olisi näppärä ratkaisu, vaan kun lapsi on niin jukuri-ja jääräpää, että ei hän vain kerta kaikkiaan suostu jäämään autoon tai nähtävyyksiä katselemaan. Kauppaan on päästävä ja sillä selvä. Ja vaikka kuinka ohjeistetaan + muistutetaan, että et sitten kerää mitään ylimääräisiä juttuja, niin silti on noita pieniä romppeita hänellä kuitenkin.
Mitkä tilanteet teillä ovat reissussa haastavia lapsella? Toinen ongelma mihin viime kesänä törmäsimme lapsen kanssa, oli lapsen tuhoton kiireisyys ja hätäisyys ja kauhealla vauhdilla olisi vain pitänyt mennä paikasta toiseen ja nähtävyyksiä ei malttanut häävisti katsella jne jne.... Niin ja myös se, että yöunille olisi pitänyt asettua jo alkuillasta kuuden seitsemän aikaan. Noh normisti parkkeerasimme yöpaikalle noin yhdeksän maissa ja eipä sitten enää lapsella ollutkaan mitään hätää nukkumisen suhteen, hän tykkäsi sitten lukea yli kymmeneen asti jotain sarjakuvalehtiään.
No tuosta kaikesta huolimatta, lapsi on jo nyt alkanut odottaa ensi kesän reissua innoissaan ja suunnittelee kovalla tohinalla minne kaikkialle sitä sitten pitäisi mennä.
2 vastailee.. Ok, no, entäs sitten jos vaan yrittäisitte minimoida ne kaupassakäynnit? En nyt tiedä, minkälaista matkailua harrastatte, mutta voisiko vaikka toinen vanhemmista käydä jollain abc:llä, kun lapset nukkuu ja varaisitte kuivaruokavaraston jo lähteissä mukaan? Pari kertaa vaikka lapsi pääsisi kauppaan ja saisi ihan luvan kanssa valita ostoksiaan. Se kuitenkin tuntuu olevan hänelle tärkeää.
Meillä lähinnä ongelmana on toisinaan sellainen ylenpalttinen kohellus ja kun ollaan hotellissa, mökissä, tai missä sitten majoitutaankin, niin sisällä olo on yhtä kaaosta välillä, kun innostus menee jotenkin yli. Vaikea selittää. Lapsella lisäksi vaikeutta tasapainon kanssa, niin vaaratilanteita on sen kohelluksen vuoksi jatkuvasti ja sitten äidin hermot hyvin kireällä, kun kaikki aika menee varoitteluun ja vahtimiseen.
Juuri tuo koheltaminen ja soheltaminen kyllä kuulostaa hyvin tutulta ;)) Varsinkin meidän taaperolla tuota on tapana harrastaa. Varsinkaan matkoilla se ei aina ole hääviä, jos ollaan jossakin B&B - tyyppisessä paikassa yötä ja saa koko ajan katsoa, että mitä pienempi on tekemässä?
Matkoja teemme Keski-Eurooppaan ja kaupassa käymme siksi, että syömme aamu-ja iltapalat "matkailuautossamme", niin haemme kaupasta jotain pientä syötävää. Päiväruoan käymme jossakin ulkona ( burgerpaikat ) syömässä.
Voisiko olla vaihtoehtoa, että lapsi ei tulisi ollenkaan kauppaan sisälle? Jäisi toisen vanhemman kanssa vaikka katselemaan jotain nähtävyyttä, uimaan, pelaamaan pienoisgolfia, tai mitä nyt ikinä reissun päällä teettekin?
Tiedän, että saat täällä kuraa niskaan, että kyllä lapsen saa tottelemaan, pitää opettaa käytöstapoja jne. Lievästi kehitysvammaisen lapsen äitinä ymmärrän sinua täysin. Meillä ei ole tuollaista ongelmaa, oikeastaan päinvastoin, lapsi ei halua kaupasta koskaan mitään, paitsi herkkuja mielellään valitsee, mitta on muita tilanteita, joita yrittää etukäteen miettiä, jotta selvittäisiin reissusta kunnialla kotiin.