Voiko elämä alkaa nelikymppisenä?

Mikä estää, siitä vaan muuttumaan just sellaiseksi kuin haluat. Eihän se muuta vaadi kuin tahtoa, työtä ja pokkaa.

En ole itse tehnyt enkä edes ole 40v vielä (vaan 35v). En silti näe mitään syytä miksi elämää ei voisi muuttaa missä iässä tahansa. Miehen sisko on yli 40v ja kerran sanoi että hänen mielestään 40v jälkeen on ollut elämän parasta aikaa.
Sen verran olen itsekin ehtinyt vanheta että olen alkanut tajuamaan että vaikka kroppa vanhenee niin mieli ei oikeastaan paljon muutu /vanhene sen jälkeen kun on yli 20v :)

Toivottavasti...Päin peetä mennyt tähän asti: huonoja valintoja ja huonoa tuuria. Näistä pohjalukemista olis kiva joskus nousta ja olla jopa onnellinen. Elämä meni huonommin kuin ikinä olisin parikymppisenä osannut kuvitella. Mutta ehkä se vielä muuttuu parempaan nelikymppisenä..tai sitten sama alamäki jatkuu entistä jyrkempänä. Ainakin työn ja rakakauden löytämisen suhteen on entistä vähemmän mahdollisuuksia. 

Minä tein sen. Ensin muutettiin sata kilometriä ja uusi yritys, työt sen mukaan. Ja sitten tuli pitkällisen kärsimysnäytelmän jälkeen ero. 

Nyt on tullut pantua aivopalikoita uuteen uskoon ja olen aloittanut elämän melkein nollapisteestä. Helppoa ei ole ollut, mutta nyt jo jaksaa naurattaakkin ja uskoa riittää siihen, että huomennakin selviää ja elämä menee eteenpäin. Lapset kasvaa ja aikuistuu.

Minä olen saanut itseluottamukseni takaisin ja uskoa tulevaan. Olen jopa pikkuhiljaa aloittanut seurustelua ja aika näyttää, mitä siitä tulee.. 

Eli kyllä elämä voi alkaa nelikymppisenäkin..

Toki

Itse menin silloin naimisiin, onnellisia olemme olleet nyt jo vuosikausia.  Pitää vain uskaltaa elää.

...

Olen myös 35-vuotias ja nyt vasta tunnen itseni. Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja vihdoin osaan suunnistaa sitä päin mikä tekee minut onnelliseksi. Olen introvertti, joten olen hidas. Mutta sitten onkin helppoa, kun on vihdoin saanut ajateltua ja suunniteltua kaiken ja siihen vielä varasuunnitelmat päälle (esim. sairauden varalta). Kaikki turha "rihkama" on päältäni varissut ja oleellinen jäänyt jäljelle...

Mitäpä sitä vanhoja muistelemaan, katse vain tulevaisuuten. Ja jos virheitä ja huonoja valintoja on tullut tehtyä, toivottavasti niistä on jotain opittu, eikä tulisi tuhlattua loppuaikaa niiden toistamiseen. Eli kaikki huonot puolisot kannattaa unohtaa ja tänhetkiset jättää, jos yhtään siltä tuntuu, töitä löytyy joka alalta, jos nykyinen tympii. Rajattomat on elämän mahikset, mikäli itse niin haluaa.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 12:44"]

Olen myös 35-vuotias ja nyt vasta tunnen itseni. Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja vihdoin osaan suunnistaa sitä päin mikä tekee minut onnelliseksi. Olen introvertti, joten olen hidas. Mutta sitten onkin helppoa, kun on vihdoin saanut ajateltua ja suunniteltua kaiken ja siihen vielä varasuunnitelmat päälle (esim. sairauden varalta). Kaikki turha "rihkama" on päältäni varissut ja oleellinen jäänyt jäljelle...

[/quote]

Mitä ne varasuunnitelmat sairauden varalle on? Vakuutus?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 12:44"]

Olen myös 35-vuotias ja nyt vasta tunnen itseni. Kaikenlaista on tullut kokeiltua ja vihdoin osaan suunnistaa sitä päin mikä tekee minut onnelliseksi. Olen introvertti, joten olen hidas. Mutta sitten onkin helppoa, kun on vihdoin saanut ajateltua ja suunniteltua kaiken ja siihen vielä varasuunnitelmat päälle (esim. sairauden varalta). Kaikki turha "rihkama" on päältäni varissut ja oleellinen jäänyt jäljelle...

[/quote]

Mitä ne varasuunnitelmat sairauden varalle on? Vakuutus?

[/quote]

No miksei sekin, mutta olen tehnyt hoitoalan työtä ja tunnen systeemin jos jokin hätätilanne tulee. Lähinnä tarkoitin sitä että pystyn säilyttämään hyvän itsetunnon tällaisessakin tilanteessa. Koska ei tiedä koskaan miten elämässä käy, pitää kuvitella itselleen vaihtoehtoisia elämäntarinoita. Eikä pistää onnellisuuttaan yhden kortin varaan. 

Tottakai, ehdottomasti, aivan varmasti. Joku on jopa näin tehnytkin vaikkei kukaan tiedä henkilökohtaisesti. Jostain kuitenkin sellainen ihminen varmasti löytyy. Tsemppiä sinulle. Olet rohkea ihminen. Olisinpa itsekin samanlainen....... (lue rivien välistä: EI)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:58"]

Toivottavasti...Päin peetä mennyt tähän asti: huonoja valintoja ja huonoa tuuria. Näistä pohjalukemista olis kiva joskus nousta ja olla jopa onnellinen. Elämä meni huonommin kuin ikinä olisin parikymppisenä osannut kuvitella. Mutta ehkä se vielä muuttuu parempaan nelikymppisenä..tai sitten sama alamäki jatkuu entistä jyrkempänä. Ainakin työn ja rakakauden löytämisen suhteen on entistä vähemmän mahdollisuuksia. 

[/quote]Tästä tuli mieleen se Albert Einsteinin toteamus:

Definition of Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.


Ja tämä ei nyt siis ollut mitään arvostelua tai vittuilua.

Elämä nimenomaan alkaa nelikymppisenä! Siihen asti lähinnä harjoittelua oikeaa elämää varten ;) Nelikymppisenä alkaa vähitellen ymmärtää jotain elämästä...pientä kriisiä se ensin pukkaa, mutta siitä kun yli pääsee, niin voi että mikä upea elämä kaikkine mahdollisuuksineen odottaakaan. En ikimaailmassa haluaisi olla nuori, on aivan ihanaa olla keski-ikäinen ja nauttia jokaisesta päivästä täysin siemauksin. Kaikki tuntuu onnistuvan mihin ryhtyy, kaikki tuntuu paremmalta kuin nuorena, on varmuutta ja kuitenkin kaikki tuntuu uskomattomalta seikkailulta, pitää vain löytää se oma tie jota kulkee!

Meillä parisuhde on parantunut ja hipoo jo täydellisyyttä, olen saanut uusia ystäviä, aloittanut menestyvän yrityksen, olemme ostaneet unelmiemme talon, on ollut mahdollisuuksia matkustella, olen aloittanut uusia harrastuksia, lapset aikuistuvat ja itsenäistyvät kovaa vauhtia. Seksi on taivaallista. Ihana luottamus tulevaan ja vahva itsevarmuus, ei kiinnosta enää pätkääkään muiden mielipiteet, teen mitä lystää ja nautin siitä. Vihdoin osaan olla oma itseni ja myös elää tässä päivässä.

Tuntuu niin oudolta, että nuoruutta hehkutetaan, kun tämä keski-ikä on oikeasti varmaan ihmisen parasta aikaa. Tai sittenhän sen vasta vanhana näen, mikä oli parasta aikaa..

Jos elämäsi on mennyt pilalle, se tarkoitta sitä, että sinä olet mennyt pilalle. Vaikka keräisit ympärillesi uuden täydellisen elämän, olet kuitenkin itse pilalla. Katkeruuden ja aiemmat pettymykset voi yrittää kätkeä ja teeskennellä onnellista. Monille teeskentely on kuitenkin vielä raskaampaa kuin oman epäonnistumisen myöntäminen. Toiset jaksavat teeskentelyä pitkään, toisille se voi patoutua odottaen täyttä romahtamista. Oman epäonnistumisen, katkeruuden ja riittämättömyyden tunteen voi myös muuntaa vihaksi. Se auttaa itsetunnon nostossa kun voi syyttää muita ja samalla se parantaa elämänlaatuasi. Silloin sinulla on myös tukena laaja samoinajattelevien feministien verkosto.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:25"]

Jos elämäsi on mennyt pilalle, se tarkoitta sitä, että sinä olet mennyt pilalle. Vaikka keräisit ympärillesi uuden täydellisen elämän, olet kuitenkin itse pilalla. Katkeruuden ja aiemmat pettymykset voi yrittää kätkeä ja teeskennellä onnellista. Monille teeskentely on kuitenkin vielä raskaampaa kuin oman epäonnistumisen myöntäminen. Toiset jaksavat teeskentelyä pitkään, toisille se voi patoutua odottaen täyttä romahtamista. Oman epäonnistumisen, katkeruuden ja riittämättömyyden tunteen voi myös muuntaa vihaksi. Se auttaa itsetunnon nostossa kun voi syyttää muita ja samalla se parantaa elämänlaatuasi. Silloin sinulla on myös tukena laaja samoinajattelevien feministien verkosto.

[/quote]

Mikä oli tämän kirjoituksen pointti? Yrittää olla ilkeä? Lähinnä tämä kuulostaa elämästä ja toisista ihmisistä täysin vieraantuneen ihmisen tekstiltä.

Toisilla on sellainen käsitys, että elämässä voi tehdä mitä tahansa valintoja ja jos ei miellytä, niin sitten voi alkaa kaiken alusta ilman menneisyyttä. Ei elämä ole mikään tietokonepeli.

Iän ja kokemuksen myötä monesti (EI AINA!) tulee esiin se, että ihminen ymmärtää kuinka älytöntä on funtsia sitä mitä muut minusta ajattelee. Tulee sellaista tervettä itsevarmuutta ja uskaltaa kulkea sitä omaa reittiään, vaikkei se aina helppoa olisikaan. Ei tarvi enää välineitä onnellisuuteensa ja tyytyväisyyteen itsensä ulkopuolelta. Koska sen oman reittinsä kulkemisen päässä koittaa se, että maisemat ovat just semmoisia kuin sinä itse haluat niiden olevan, eikä semmoisia mitä jotkut toiset haluavat niiden olevan.

Ikä ei automaattisesti tarkoita tosiaankaan viisautta, vaan se voi olla ihan päinvastoinkin. Ihminen voi myös katkeroitua vain entistä pahemmin, jos ei ikinä löydä sitä punaista lankaa. Mutta noin pääsääntöisesti kuitenkin uskon siihen, että ikä ja kokemus tuo viisauden.

Elämä on siinä vasta puolivälissä. Takana on se paskempi puolikas.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:25"]

Jos elämäsi on mennyt pilalle, se tarkoitta sitä, että sinä olet mennyt pilalle. Vaikka keräisit ympärillesi uuden täydellisen elämän, olet kuitenkin itse pilalla. Katkeruuden ja aiemmat pettymykset voi yrittää kätkeä ja teeskennellä onnellista. Monille teeskentely on kuitenkin vielä raskaampaa kuin oman epäonnistumisen myöntäminen. Toiset jaksavat teeskentelyä pitkään, toisille se voi patoutua odottaen täyttä romahtamista. Oman epäonnistumisen, katkeruuden ja riittämättömyyden tunteen voi myös muuntaa vihaksi. Se auttaa itsetunnon nostossa kun voi syyttää muita ja samalla se parantaa elämänlaatuasi. Silloin sinulla on myös tukena laaja samoinajattelevien feministien verkosto.

[/quote]

Mikä oli tämän kirjoituksen pointti? Yrittää olla ilkeä? Lähinnä tämä kuulostaa elämästä ja toisista ihmisistä täysin vieraantuneen ihmisen tekstiltä.

[/quote]

Kyllä tuossa pointti näyttää olevan. Paitsi ehkä se feministien rinnastaminen katkeriin epäonnistujiin aiheuttaa niitä alapeukkuja. Eihän feministit oikeasti sellaisia ole.

Elämä vasta alkaa nelikymppisenä. Siihen saakka se on ollut vain harjoittelua.