Voiko elämä alkaa nelikymppisenä?
Jos elämä on mennyt hukkaan/pilalle, niin voiko itensä ja elämänsä keksiä uudestaan vielä nelikymppisenä?
Tiedätkö ketään, joka on niin tehnyt tai oletko itse tehnyt? Aloittanut ja muokannut koko elämän uusiksi!?
Kommentit (32)
Totta kai voi alkaa! Mulla on suht paljon kavereita ja tuttuja, joilla 40 on mennyt rikki ja heitä katsellessani/kuunnellessani mulle tulee fiilis, että hitto vie, mäkin haluun päästä tuohon pisteeseen just nyt heti :) T. N29 vee.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:25"]
Jos elämäsi on mennyt pilalle, se tarkoitta sitä, että sinä olet mennyt pilalle. Vaikka keräisit ympärillesi uuden täydellisen elämän, olet kuitenkin itse pilalla. Katkeruuden ja aiemmat pettymykset voi yrittää kätkeä ja teeskennellä onnellista. Monille teeskentely on kuitenkin vielä raskaampaa kuin oman epäonnistumisen myöntäminen. Toiset jaksavat teeskentelyä pitkään, toisille se voi patoutua odottaen täyttä romahtamista. Oman epäonnistumisen, katkeruuden ja riittämättömyyden tunteen voi myös muuntaa vihaksi. Se auttaa itsetunnon nostossa kun voi syyttää muita ja samalla se parantaa elämänlaatuasi. Silloin sinulla on myös tukena laaja samoinajattelevien feministien verkosto.
[/quote] Tämä on hauska esimerkki siitä miten henkilö selittää tarkkanäköisesti ja tarkasti patologiansa ja sitten tekee loppuhuipentumana hurjan projisoinnin vastakkaiseen sukupuolen demoneihin.
Ei voi. Kyllä rupee toinen jalka jo oleen tiukasti krematorion luukkujen välissä. 43v
Keski-ikää hehkuttavat ne, joilla menee hyvin. On työt, talot, puoliso, terveys ja itsetunto kohdillaan. Silloin on osuneet valinnat ja sattumat kohdalleen.
Kyse oli siitä että entä jos nuo em. seikat ovat pielessä. Onko 40-vuotiaana myöhäistä kääntää kelkkaa ja aloittaa tyhjästä? Kyllä taitaa olla. Aika ei riitä. Edessä on vain elämää kädestä suuhun ja lopussa riittämätön eläke.
Olen 40. 10v työttömänä. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki mikä kiinnostaa on koettu. Ampuisin itseni ellei lapset olisi pieniä. Ennen kuuttakymppiä kuitenkin tulee tapaturma. Sillai siististi ettei jää paha mieli kenellekkään.
Nelikymppisenä vasta alkoi olla taloudellisia resursseja tehdä niitä asioita, mitä on teini-iästä asti halunnut. Aika persiistä odottaa 25 vuotta että voi mennä Lappiin vaeltamaan jos siltä tuntuu, voi ostas veneen/prätkän tms huvituksen.
Toki jo kolmekymppisenä olisi nämä onnistunut jos ei olisi mennyt kimppaan naisen kanssa, koska siitä seurasi se pysyvä taloudellinen taakka. OK-talo, muksut harrastuksineen, kaksi keskinkertaista autoa yms turhaa, joita ilmankin olisi voinut elää.
Ei voi.... mutta toivottavasti loppuu.
Toki!Elämähän alkaa vasta nelikymppisenä.
Aloitin elämäni tyhjästä kolmekymppisenä lapsettomana eroamalla väkivaltaisesta narsistista. Rakensin itsetuntoni nollasta. Sain hyvän työpaikan ja löysin itseäni arvostavan kumppanin. Ehdin saamaan lapsen ja iloitsin perheestäni kymmenisen vuotta. Sitten mies rakastui nuorempaan ja halusi eron. Ihan alusta en aloittanut 43-vuotiaana. Olihan minulla lapsi. Kuitenkin elämäni muuttui niin paljon että aika uusiksi elämäni meni. Muutin elämäntapani liikkuvammaksi, otin koiran, aloitin ratsastuksen... Vieläkään en ole löytänyt uutta kumppania mutta nautin elämästäni ja vapaudestani. Kyllä nelikymppisenä voi elämänsä alkaa uudelleen. Miksei voisi? :)
Kyllä voi, jos lapset on jo tehty. Mutta muutoin on edessä hidas hiipuminen ja alamäki.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:25"]Jos elämäsi on mennyt pilalle, se tarkoitta sitä, että sinä olet mennyt pilalle. Vaikka keräisit ympärillesi uuden täydellisen elämän, olet kuitenkin itse pilalla. Katkeruuden ja aiemmat pettymykset voi yrittää kätkeä ja teeskennellä onnellista. Monille teeskentely on kuitenkin vielä raskaampaa kuin oman epäonnistumisen myöntäminen. Toiset jaksavat teeskentelyä pitkään, toisille se voi patoutua odottaen täyttä romahtamista. Oman epäonnistumisen, katkeruuden ja riittämättömyyden tunteen voi myös muuntaa vihaksi. Se auttaa itsetunnon nostossa kun voi syyttää muita ja samalla se parantaa elämänlaatuasi. Silloin sinulla on myös tukena laaja samoinajattelevien feministien verkosto.
[/quote]Jollakin miehellä on nyt todella huonoja kokemuksia naisista :D. Eikö se pysynytkään keittiössä? Ja nauroi viiden sentin kullillesi.