Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni raivoaa kun en tue häntä tarpeeksi hyvin.
22.01.2015 |
Ystäväni mummo on kuolemassa. Yritin lohduttaa ystävääni parhaani mukaan ja olla tukena. Tiedän kuinka kamalaa on menettää rakas läheinen. Äitini kuoli pari vuotta sitten. Nyt ystäväni haukkuu minua ja raivoaa etten ole tarpeeksi hänen tukenaan kun hänen mummonsa on kuolemassa! Kun äitini kuoli niin kaikki silloiset nk. ystäväni ottivat etäisyyttä (eivät kenties tienneet mitä tehdä tai sanoa?) kuten tämäkin kaveri. Sanoi vain että elämä jatkuu ja soitti kesken hautajaisten kuinka oli tavannut ihanan miehen edellisiltana baarissa. Kokemuksesta tiedän että ystävien tuki on tarpeen hädän keskellä. Sain selviytyä omasta surusta yksin ja surutyö jatkuu vieläkin vaikka omasta menetyksestä on "jo" pari vuotta. En ole katkera koska ymmärrän että asia voi olla vaikea käsittää muilla jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Luulen että ystäväni kuvittelee minun osaavan kokemuksesta sanoa ne oikeat lohduttavat sanat. Itselleni olisi riittänyt se että joku olisi kuunnellut, antanut itkeä olkapäätä vasten. Sitä ei tapahtunut ja nyt yritän tehdä ystävälleni saman ja enemmän mutta se ei riitä. Ymmärrän että ystävä on surusta suunniltaan, mutta en osaa tehdä enempää. Mutta pitääkö mun ottaa vastaan kaikki se raivo ja haukkuminen kun toisella on paha olla? Mies sanoi että pitää tukea ja ymmärtää, mutta raja se on minullakin mitä siedän vaikka olisi millainen tilanne :/
Kommentit (4)
Olet kyllä todella lojaali ystävä, kun annoit sille anteeksi ja nyt yrität parhaasi mukaan lohduttaa sitä. Toivotaan, että se pyytää anteeksi käytöstään, kun pahin suru on mennyt ohi. Itse en pysyisi rauhallisena tuollaisessa tilanteessa. Ja olisin varmaan siellä oman äitini hautajaisissa katkaissut välit. Mutta pisteet sulle! Mun mielestä tärkeintä on, että yrittää lohduttaa. Se on loppujen lopuksi aika vaikeeta. Mä en koskaan tiedä, mitä tehdä tai sanoa. Mutta olen toisen vierellä ja annan sen itkeä ja puhua tunteistaan. Parempaan en pysty, ja ystäväni tietää ja ymmärtää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko menettänyt puhekyvyn. Mitä jos ihan suoraan sanoisit, että et osaa nyt muuta, etkä osaa oikeita sanoja sanoa. Ystäväsi ei vaan osaa käsitellä tunteitaan, eikä välttämättä edes tiedosta käytöstään. Puhu!
Ei sinun tarvitse. Onhan se raskasta kun läheinen kuolee, mutta minusta tuossa tilanteessa voi jo sanoa suoraan, että hyvinpä kaveri tuki sua äitisi kuollessa. Joku raja se on todellakin myös ystävyydessä. Voit muistuttaa kaveria omasta käytöksesetään sun surussasi.
Huoh! En voi ainakaan sanoa pystyväni käyttäytymään tuollaisessa tilanteessa tismalleen oikein vaan minulla saattaisi mennä ns. kuppi nurin ja tulla sanottua, jotain äkkiväärääkin. Mutta mitali tulee sinulle postissa, jos sinä olet tuolloin osannut kun oma äitisi on kuollut ja jatkossakin kun menetät läheisen.
Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii.