Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani haluaa inttiin
13.02.2015 |
Hän on nyt 14-vuotias ja odottaa kiihkeästi inttiin pääsyä. Miten kertoa asia suvulle ja tutuille joiden pojat ovat joko sivareita tai muuten vaan palveluksesta vapautettuja?
Meneekö pojan erilaisuuden tavoittelu liian pitkälle?
Kommentit (9)
Meidän piireissä armeijan käynti on normaalia, sivareita ja totaalikieltäytyjiä katsotaan kieroon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukas tätä maata puolustais, jos kaikki kävisivät siviilipalveluksen?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 19:11"]
Meidän piireissä armeijan käynti on normaalia, sivareita ja totaalikieltäytyjiä katsotaan kieroon...
[/quote]
Teillä on ollut onnea. Minua alkaa kohta ärsyttämään kun arvon keittiöpsykologit ovat analysoineet poikani olevan joten sekaisin oleva reppana joka hautoo mielessään synkkiä asioita. Isän puutettakin on ehdotettu poikani "asenneongelman" syyksi. Minua on käsketty etsimään joku mukava mies jonka kanssa poika voisi pelailla pleikkarilla jne.
Pojan lenkkeilystä on monella herännyt oikein kova huoli. Poika kun juoksentelee yksinään iltaisin. Onneksi edes koulun liikunnanopettaja ymmärsi kehua poikaa kovasta juoksukunnosta.
Minusta alkaa tuntumaan siltä että ympäristö haluaa nujertaa pojan yksilöllisyyden ja muotoilla hänestä vaikka sosiaalisesti häpäisemällä oman kuvajaisensa.
Jos poika haluaa sinne inttiin vielä kun sen aika koittaa niin uskon ja toivon hänen löytävän sieltä samanhenkistä seuraa.
Pojalla on siis isättömään pojan syndrooma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli voi vielä muuttua. Muiden "vaatimusten" ja miehisyyden myyttien ajamana menin itse inttiin 18vuotiaana koltiaisena. Nopeasti huomasin mikä pelkekoulu se oli. Ymmärsin myös sen kuinka surkeassa jamassa suomen puolustuskyky oli/on. 10 vuotta myöhemmin kävin kertauksissa. Siellä oli ihan mukavaa mutta sisälläni heräsi jotain. Erosin reservistä ja suoritin siviilipalveluksen (ns.täydennyspalveluksen). Olen vapautettu armeijasta niin rauhan kuin kriisinkin aikana. Hyvä päätös jota en kadu. Jollekin toiselle taas armeija voi olla oikea ratkaisu. Kokemuksena armeija oli ok. Se kasvatti ja näin miten hölmöä touhua voi maailmassa olla. Opin kyllä myös hyödyllisiä asioita ja koin mielenkiintoisia juttuja.
Jos nyt palaisin aikaan kun olin 18 vuotias, lähtisin silti suoraan sivariin ja suosittelen sitä vaihtoehtoa, jos armeija yhtään epäilyttää. Hyvä vaihtoehto se on! Miehisyys ei ole armeijan käymisestä tai käymättömyydestä kiinni. Yleinen asevelvollisuus ja pakkoarmeija on eräänlaista orjuutta, se on vanhan aikainen ja ihmiset eri arvoisiksi lokeroiva systeemi(miehet,naiset, ahvenanmaalaiset,jehovat).
Sanot tutuille, että sinun pojastasi tulee MIES!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kakkonen, olen samaa mieltä. Isänmaallisuus kunniaan!
Vaikkakin alotus oli hölötystä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 18:42"]
Sanot tutuille, että sinun pojastasi tulee MIES!
[/quote]
Kyllä muut pitävät omia poikiaan miehinä vaikkeivät olekaan inttiä käyneet. Minusta tuntuu siltä että poika leimataan jonkin sortin sotahulluksi piireissämme. Liian erikoista!