Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ahdistus: tunteet miestä kohtaan vaihtelevat. Muita?
28.11.2014 |
Onko muita, joilla ongelmia ja tunteet seilaavat edestakaisin? Emme miehen kanssa asu yhdessä, joten näemme 1-4krt/vko. Minulla on paljon ongelmia omassa elämässä ja olen kai masentunut nyt ainakin. Olen jo varannut lääkäriajan asian tiimoilta. Ongelma on kuitenkin se, että tunteeni vaihtelevat ihan järjettömästi. Välillä kaipaan miestä, odotan näkemistä, lähettelen rakkausviestejä ja kaikki on hyvin. Välillä taas ahdistaa mieskin niin järjettömästi, että mietin jopa eroa. Mies on aina ollut mulle tosi hyvä ja ymmärtäväinen, ei hänkään täydellinen ole, mutta kukapa olisi. Välillä miehen pienet virheet (siis naurettavan pienet asiat) saavat mut aivan raivon partaalle kun kaikki ärsyttää. Yritän olla purkamatta mieheen näitä. Varsinkin jos meillä on ollut joku riita niin olen heti ajattelemassa, että "ei tästä tuu mitään", "miten tää on taas tällasta", vaikka riita olisi joku ihan pikku juttu ja sellainen oikeasti aika arkipäiväinen asia.
Olen huomannut, että tunteeni miestä kohtaan viilenevät aina silloin kun olen todella ahdistunut tai jotenkin rasittunut. Työssäni ja harrastuksissa olen koko ajan ihmisten kanssa, enkä saa hetkeäkään olla yksin. Pidän sosiaalisista kontakteista, mutta tartteisin paljon sellaista omaa aikaa ihan vaan kotona leffoja kattellen tms. Välillä töiden jälkeen olen todella rasittunut ja kaipaisin vaan omaa seuraani, mutta usein näen sitten vielä miestä. En vaan jaksaisi olla enää siinä vaiheessa huomioiva ja kiva naisystävä. Rasittuneena en vaan jotenkaan jaksaisi huomioida muita ihmisiä ollenkaan. Myös ahdistuskohtausten aikana tai paskana päivänä olen aina ollut sellainen, että en todella kaipaa seuraa vaan haluaisin olla yksin. Pystyn kyllä tukeutumaan mieheen näissä vaikeissa asioissani, siitä se ei ole kiinni. Tarvitsisin vaan niin paljon henkistä ja fyysistä tilaa itsekseni??
Sitten hyvänä päivänä odotan tapaamisia innolla, mulla on hauskaa miehen kanssa ja olen ihan rento, kaikesta positiivinen fiilis.
Mitähän tälle asialle voisi tehdä? Pitäisikö tähän suhtautua, että no tämä nyt on tällainen vaihe ja saan toivottavasti pian ammattiapua ongelmiini. Vai pitäisikö minun olla huolissani meidän suhteesta? Mies on kyllä ymmärtänyt kun joskus on ollut pakko sanoa ihan suoraan, että en mä oikeasti vaan jaksa tavata kun olen niin väsynyt ja paha olla. Mies on kyllä ymmärtänyt, vaikkakin ehkä pettynyt siitä, että ei nähty. Yleensä koen sitten vielä morkkista tapaamisen perumisesta, vaikka yksinolo onkin auttanut. Mies on vielä sellainen, että kaipaisi paljon huomiota ja läheisyyttä. Aina kaivannut näitä enemmän kuin minä, mutta ennen se ei ole ollut mikään ongelma mulle. Olen antanut ihan mielelläni läheisyyttä yli tarpeeni, olen pystynyt joustamaan ja asia ei ole mua häirinnyt. Nyt kun ongelmani ovat aivan räjähtäneet käsiin ja kaipaisin kauheasti omaa tilaa, välillä ärsyynnyn paljon miehen hellyydenosoituksiin :/.
Kommentit (4)
Alan tulla jotenkin hulluksi. En tosiaan tiedä, että mitkä tunteet ovat sitä oikeaa "minua" ja mitkä tämän tilanteeni aiheuttamaa. Samalla tavalla raivostun päässäni työasioista, kavereista jne. Välillä oon ihan ottamassa lopareita kun ärsyttää niin vitusti, välillä taas onkin ihan jees. Tuota miestä vaan niin mietin, en missään tapauksessa halua miestä loukata. Välillä olen aivan järkyttynyt mun mielen liikkeistä, esimerkiksi yksi päivä mua alkoi hillittömästi ärsyttää kun mies ei tehnytkään yhtä asiaa ja toiminutkaan mun mieleni mukaan. Normaalisti olisin ollut, että tehköön miten tahtoo ja kaikkihan ei minun napani ympärillä pyöri, joten homma ok. Nyt taas olin aivan valmis vähintäänkin aloittamaan ison riidan täysin tyhjänpäiväisesta asiasta. Mulla menee hermot mun ajatusten kanssa!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin lisätä, että olen ennenkin ollut masentunut. Tällöin olin hyvin yksinäinen, ei ketään ystävää eikä parisuhdettakaan. En silloin käyttäynyt tällä tavalla, noh miten sen nyt sanoisi... impulsiivisesti. Tunteeni oli tasaisen paskaa koko ajan, nyt menen ylös ja alas ainakin ajatuksen tasolla. Koitan tietysti peitellä näitä mielialan heilahteluita muilta, mutta vaikeaa se on ja tästä lipsun koko ajan enemmän ja enemmän. En ihan totta enää tiedä, mitä mä oikeasti tunnen miestä kohtaan ja se pelottaa ihan kauheasti. Välillä pelkään ihan järjettömästi, että mies "hylkää" ja jättää. Vaadin huomiota ihan kauheasti. Toisella hetkellä taas joku huomionosoitus kuten miehen lähettämä tekstari ärsyttää ja ei oikeastaan edes kiinnosta tietää, miten miehen päivä on mennyt tai mitä se ikinä mulle kertoikaan viestissä.
Ap
en ole masentunut mutta olen huomannut että tunteet menee vuoristorataa hormonikierron mukana! ennen ovulaatiota haluttaa ja on ihanaa ja onnellisia ajatuksia.. mutta ennen kuukautisia ero on ollu lähellä jo monta kertaa :O oikeesti raivostun joka asiasta ja ärsyttää ja suututtaa koko ukko ja kaikki muukin.. en siis käytä hormonaalista ehkäisyä
Ihan samaa tunnevuoristorataa mulla avioliitossa. Kun olen masentunut päässä on kuin mustat lasit ja liitto näyttää eroon tuomitulta. Kun saat hoitoa masennukseen tämäkin voi helpottaa.