Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun 4v käyttäytyy toistuvasti väärin ja on tottelematon?
28.11.2014 |
Lapsi on kodin ulkopuolella iloinen ja eläväinen, vilkas 4,5v. Hän on monasti hurmannut ihmisiä iloisella olemuksellaan ja asenteellaan. Osa ihmisistä on pannut merkille lapsen vilkkauden, mutta ongelmasta sen suhteen ei voida kuitenkaan puhua.
Lapsi on myös omasta mielestäni iloinen, eläväinen ja vilkas, mutta lapsella on myös toinen puoli. Tämä toinen puoli tulee esiin tuttujen ja turvallisten ihmisten läsnäollessa, eli esim. kotona, mummolassa ja tädin luona kyläillessä. Vieraammassa paikassa lapsi ns. osaa käyttäytyä, mutta tutussa paikassa säännöt on lapsen mielestä tehty lähinnä rikottaviksi.
Lasta on kielletty leikkimästä vesileikkejä kotona. Mutta vaikka lasta on kielletty asian tiimoilta lukuisia kertoja, lapsi ei anna kielloille minkäänlaista painoarvoa. Lapsi leikkii vesileikkejä heti, kun aikuisen silmä välttää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähintään kerran päivässä lapsi käy hakemassa salaa vettä, jota hän kuljettaa omaan huoneeseensa. Lisäksi lapsi tyhjentelee toistuvasti käsisaippuapullon, saippuoiden joko hiuksensa, kätensä kainaloita myöden, lelunsa tai koko vessan lattian.
Lasta on myös kielletty menemästä isosiskon huoneeseen. Häntä on tämän lisäksi kielletty koskemasta isosiskon tavaroihin. Edellispäivä lapsi meni salaa siskon huoneeseen ja nappasi käsiinsä pinkin kynsilakan, jolla hän maalasi siskon stereot. Eilen hän puolestaan nappasi siskon kynsilakan poistoaineen, kaataen sen sisällön siskon sohvalle. Lisäksi hän pyyhki sillä barbinsa naamaa (barbilla ei siis ole enää silmiä) ja hän "maalasi" sillä seiniä.
Kun lapsi löytää kynän, hän piirtää sillä juuri sinne, minne haluaa. Kodissamme on lapsen toimesta piirretty saunan-, vessan- ja lastenhuoneen ovi, useamman huoneen seinät, portaat, kaapinovia, keittiön tuolit ja pöytä, lastenhuoneen pöytä ja varmasti jokin muukin paikka, joka ei nyt heti tule mieleeni.
Lapsi vatastaa toistuvasti lelut toisten leikeistä, eikä hän suostu siivoamaan omia jälkiään, vaan hän heittäytyy maahan makamaan itkien sitä, miten hän ei jaksa siivota.
En enää tiedä, miten tässä pitäisi toimia.
Olemme kieltäneet, kehuneet, antaneet rangaistuksia, antaneet palkintoja, laittaneet jäähylle, pitäneet sylissä. Lapsi on nähnyt äidille aiheutetun pahan mielen ja lapsi on joutunut ottamaan osaa töhryhensä siivoamiseen. Lapsi on myös menettänyt "etuuksia" rangaistuksena teoistaan, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Ymmärrän kyllä sen, että "lapset ovat lapsia" ja tietynlainen pokkurointi sääntöjä vastaan on täysin ok ja jopa toivottavaa. Se kuuluu normaaliin lapsuuteen. Mutta tämän lapsen kohdalla tilanne on nyt se, että hänen pokkurointinsa on mielestäni jo liiallista. Lähipiirissä lapsi on jo saanut tietynlaisen leiman, koska lapsi on jatkuvasti pahanteossa. Ja mikä pahinta, se on todella täysin totta. Se leima on tullut ihan syystä, sillä lapsi tekee pahojaan toistuvasti.
Vessan ovi on nyt lukittuna klo 8-20. Tuona aikana lapsi pääsee vessaan vain aikuisen kanssa. Tämän avulla vältymme jatkuvilta vesileikeiltä, wc-pytyn paperilla tukkimiselta ja käsisaippuan ympäriinsä levittämiseltä. Isosiskonkin oven voimme lukita. Ja makuuhuonekin pitäisi lukita, sillä lapsi hyppii sängyllämme päivittäin, vaikka se on kiellettyä ja toistamme kiellon lapselle perusteluineen joka päivä.
Kynät olen takavarikoinut useaan otteeseen, mutta ennemmin tai myöhemmin lapsi kuitenkin löytää jostakin kynän. Hän käy varastamassa kyniä isosiskon repusta tai sitten hän kaivaa kynän esiin jostakin omasta jemmastaan, josta äiti ei tiedä. Olen hakenut kynät pois lastenhuoneesta lukuisia kertoja, mutta sinne ilmestyy jatkuvasti kuitenkin uusia kyniä. Enkä todella aina tiedä, että mistä kynät ovat sinne päätyneet.
Isosiskolle ollaan juteltu moneen otteeseen siitä, että kynät, kynsilakat yms. on pidettävä pois pienten lasten ulottumattomilta. Mutta tämäkään ei valitettavasti aina toimi. Kuten ei ole tässä viime päivien aikana tosiaan toiminut.
Kun kotona on liian hiljaista, on se kohtalaisen varma merkki siitä, että lapsi on tekemässä pahojaan. Hirveän harmi, että äiti ikään kuin ajattelee lapsestaan aina pahinta, mutta se on valitettavasti fakta.
Voin lukita kaikki kodin huoneet. Ja voin heittää jatkossa roskikseen kaikki löytämäni kynät. Mutta en usko, että se kuitenkaan ratkaisee tilannetta, sillä lapsi ei ole tyhmä. Hän keksii varmasti jotakin uutta tilalle. Pitäisi löytyä jokin ratkaisu itse ongelmaan, eli siihen, että lapsi ei tottele, vaan toimii jatkuvasti vastoin ohjeita. Löytyykö täältä apua?
Kommentit (23)
Jos kaikki kynät on piilotettu niin varmasti lapsi yrittää piirtää salaa missä tahansa mille pinnalle tahansa. Eikö lapsi voisi piirrellä valvotusti vaikka keittiön pöydän ääressä kun sinä laitat tiskejä ja ruokaa, samalla lapsi voi opetella leikkaamista ja askartelua. Annat aluksi vaikka kaksi kynää ja katsot ettei jemmaa niitä mihinkään. Aika militaristista kieltää piirtäminen jos ei itse pysty sitä valvomaan. Esikoinen nyt 6v ei tainnut piirrellä paljoa seiniin, kokeili ja uskoi kiellot, mutta kuopus 4v on lapsesi kaltainen tekijä-luonne, tekee salaa jos ei muuta keksi, ja kaikkein parhaiten toimii jos antaa puuhaa jota voi itse valvoa, vesileikkejä perunoiden pesuun, vesileikki vaikka kylppäriin vadin äärelle puoleksi tunniksi ja kello soimaan kun on aika kuivata ja vaihtaa vaatteet, keittiöön tai näkyvälle paikalle askartelupiste. Meillä lapset jo tarhassa olleet 1,5 v saakka jossa saavat piirtää ja askarrella ja siellähän aikuiset valvoo toimintaa, joten tuttu juttu kotonakin että yksin ei puuhastella tuhmuuksia :-) melko normaalia nelivuotiaalta jota ei ohjata ja valvota.. ei aura saarnat eikä jäähyt jos toisella on palava himo piirtää ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin, että kynät ovat olleet takavarikossa useaan otteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kynät olisivat takavarikossa aina. Ja kerroin myös sen, että lapsi piirtää päivittäin (keittiön pöydän ääressä), joten lapsen piirtämistä nimenomaan valvotaan, eikä piirtäminen siis ole kiellettyä. Poikkeuksena toki ne takavarikkopäivät, joita on arvioni mukaan noin 4 päivää kuukaudesta.
Lapsi siis piirtää llähes päivittäin. Lisäksi hän käy viikoittain kylvyssä, joka takaa hänelle säännöllisen mahdollisuuden vesileikkeihin juuri niillä samoilla leluilla, joilla hän leikkii myös luvattomia vesileikkejä. Myös askarteluun lapsella on päivittäin mahdollisuus jonka hän usein myös käyttää ja viimeksi juuri tänään hän piirsi ja leikkasi. Muutama päivä sitten liimasi. Ja joulukorttiaskartelut aloitetaan nyt viikonloppuna.
Palava himo piirtämiseen on mielestäni täysin ok. Ja lapsi onkin mielestäni taitava kynänkäsittelijä, eli hän piirtää mielestäni ikäisekseen melko hyvin. Mutta ne piirtämishimot tulisi kohdistaa paperille piirtämiseen, eikä huonekalujen kylkiin raapustamiseen. Siinä on se hiuksen hieno ero, joka tässä kohtaa on kuitenkin melko merkittävä.
Tuntuu jokseenkin typerältä koittaa pyytää apua, kun vastaukseksi saan lätinää siitä, miten en ohjaa ja valvo lasta, tai miten mahdollisesti vietän aikaani kotona väärässä paikassa. Jos en olisi kiinnostunut ohjaamaan lastani parempaan suuntaan hänen käytöksessään, niin miksi olisin koskaan tätä aloitusta edes tehnyt?
Olen valmis muuttamaan käytöstäni ja toimintatapojani, sillä varmastikaan tilanne ei ole se, että olen virheetön kasvattaja, jonka lapsessa nyt vain sattuu olemaan jotakin vikaa. Mutta en osaa ottaa kovinkaan tosissani neuvoja ihmiseltä, joka määrittelee minut tietynlaiseksi kasvattajaksi vedellen omia johtopäätöksiään ja lukien tekstiäni rivien välistä nähden siellä jotakin sellaista, mitä en sinne kirjoittanut ole.
Kiitos kuitenkin asiallisesti vastanneille. Onneksi teitäkin oli ketjussa mukana.
Oi ja voi. En haluaisi olla nyt näsäviisas, mutta odotapa vielä kymmenen vuotta, niin tiedät oikeasti mitä tarkoittaa "toistuvasti väärin käyttäytyvä ja tottelematon lapsi"...
t. todella väsynyt teinin äiti
Remmiä takamukselle, eikös se nyt ole itsestäänselvää??
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:08"]Remmiä takamukselle, eikös se nyt ole itsestäänselvää??
[/quote]
Joidenkin kukkisten mielestä se on laitonta.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähy:
Ensin selvennät lapselle säännöt.
Kun lapsi rikkoo sääntöjä, viet hänet jäähypenkille. Laitat ajastuksen käyntiin. Minuutteja yhtä monta kuin ikävuosia. Jos lapsi lähtee pois jäähypenkiltä, kannat sen takaisin sanomatta mitään. Muista: sanomatta mitään. Kun lapsi on ollut sen minuuttimäärän hiljaa penkillä, menet lapsen luo. Kyykisty lapsen tasolle. Katso silmiin ja kerro: Teit niin (mitä se olikin) ja se on meidän perheessä kielletty. Siksi olit jäähyllä. Pyydätkö äidiltä anteeksi. - Kun lapsi on pyytänyt anteeksi, hyväksyt sen ja halaat lasta. - Tätä vaan toistat.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:08"]Remmiä takamukselle, eikös se nyt ole itsestäänselvää??
[/quote]
Toimiva ja nopea sekä vuosisatoja toiminut kasvatusmetodi eipä vaan sovi nykymenoon, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:08"]Remmiä takamukselle, eikös se nyt ole itsestäänselvää??
[/quote]
Toimiva ja nopea sekä vuosisatoja toiminut kasvatusmetodi eipä vaan sovi nykymenoon, ikävä kyllä.
[/quote]
Niin ja toisekseen pelko on aika kova motivaattori.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:14"]
Jäähy:
Ensin selvennät lapselle säännöt.
Kun lapsi rikkoo sääntöjä, viet hänet jäähypenkille. Laitat ajastuksen käyntiin. Minuutteja yhtä monta kuin ikävuosia. Jos lapsi lähtee pois jäähypenkiltä, kannat sen takaisin sanomatta mitään. Muista: sanomatta mitään. Kun lapsi on ollut sen minuuttimäärän hiljaa penkillä, menet lapsen luo. Kyykisty lapsen tasolle. Katso silmiin ja kerro: Teit niin (mitä se olikin) ja se on meidän perheessä kielletty. Siksi olit jäähyllä. Pyydätkö äidiltä anteeksi. - Kun lapsi on pyytänyt anteeksi, hyväksyt sen ja halaat lasta. - Tätä vaan toistat.
[/quote]
Toiseksi:
Perusta blogi, jossa jaarittelet ummet lammet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa tilanteessa ole mitään vippaskonstia, että kun kiellät tietyllä sanamuodolla, niin sitten kaikki sujuu. Homma lähtee joko kodin ilmapiiristä tai sitten lapsellasi on esim. joku neurologinen ongelma tai jotain ihan muuta. Vertaistukea täältä voi toki hakea, mutta jos haluat oikeasti muuttaa systeemiä, haet joko apua esim. jonkin lääkärin kautta tai sitten käyt itseksesi läpi rehellisesti ja kaikessa rauhassa, voiko kodin ilmapiirissä olla vikaa, joka provosoi lapsen käyttäytymään uhmaavasti. Tällaisissa ketjuissa on vaikea muodostaa kunnolllista mielikuvaa ihmisestä, mutta pitkien, sujuvien tekstiesi pohjalta sinusta syntyy aika puolusteleva mielikuva ja sellainen, että lapsen elämä on vähän turhankin strukturoitua leikkitreffeineen (meillä päin ei edes käytetä tuota sanaa, kuulostaa ameriikalta) ja viikonlopuksi suunniteltuine joulukortin tekoineen. Siis tulee mieleen, että voiko teillä spontaanisti hassutella vai ovatko lapsen leikkikalut pedagogisesti oikeoppisia ja niillä leikitään tiettyihin aikoihin, kärjistetysti sanoen. Mutta kuten sanottua, tuo oli vain mielikuva, joka ilmeisesti syntyi kyllä joillekin muillekin. Sellaisissa yksittäisissä, yhtäkkiä ilmaantuneissa pulmatilanteissa av:sta voi olla hyötyä, mutta kun on kyseessä tuollainen pitkään jatkunut ja aika uuvuttava tilanne, niin suosittelisin jotain omaa syväanalyysia tai asiantuntijoita. Kaikkea hyvää teille :) Olette ihan oikealla tiellä, kun pohdit tilannetta etkä vain hyssyttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vatvomisen lisäksi ottaisin yhteyttä perheneuvolaan. Varmuuden vuoksi. Saat ajan muutaman kuukauden päähän (?) ja se on kullanarvoinen jos ette omin voimin saa tilannetta paranemaan. Voi olla joku vaihe, mut voi olla ettei oo... Ja silloin ois parempi saada apua nyt eikä esim vasta koulussa. Voimia!
Pystyisittekö viettämään lapsen kanssa enemmän aikaa? Voisiko se auttaa, että leikkisitte ja touhuilisitte yhdessä? Miten päivähoidossa sujuu? Jotain lapsi purkaa tuolla käytöksellä. Niin kuin itsekin totesit että " lapset on lapsia" mutta jossain se raja kuitenkin menee. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin varmaan yhteyttä johonkin asiantuntijaan, neuvola, perheneuvola, lastenlääkäri, lastenneurologi..? Lapsessa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta sehän on sitten huojentava tieto sekin, jos sen saa, ja joka tapauksessa voisitte saada toimivia neuvoja.
Esikoispoikani on nyt viidesluokkalainen, ja hän ei ollut lapsena vilkas, ennemminkin päinvastoin. Mutta hänelle on aina ollut tyypillistä sellainen itsepäisyys, että kun hän saa jotain päähänsä, se ei sieltä lähde. Kun hän nyt kuitenkin teki asioita, jotka olivat kiellettyjä (kaikki lapset varmaan tekevät), mitkään "seuraamukset" eivät auttaneet. Eivät jäähyt (meni vain hysteeriseksi), mutta eivät palkinnotkaan. Se koko juttu meni jotenkin yli ja ohi hänen ajattelunsa.
Nyt tänä syksynä poika on alkanut saada raivareita ja entinen hitaus ja jumittuminen ovat muuttuneet totaalisiksi stopeiksi, ja hain viimein apua. Koululääkärin mielestä lähetteen eteenpäin olisi saanut jo vähemmälläkin. Vasta nyt olen käsittänyt, kuinka väsynyt olen. Pojalla on pikkuveli, jonka kanssa hänen on tosi vaikea toimia. Käytännössä olen monta vuotta ollut silmät selässä, kun pojan toiminta on aika arvaamatonta. Pikkuvelikin saa raivareita ym., mutta se on jotenkin niin tavallisen oloista, ei pelottavaa. Isompi lapsi voi raivossaan mennä ihan sekaisin, ei osaa lainkaan kuvailla tunteitaan ja koko ajan saa olla varpaillaan, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Ja sama lapsi on toisaalta älykäs, kekseliäs ja iloinenkin ja on ihmisten ilmoilla käyttäytynyt ok.
Tilanne on meillä siis eri, kun on noin eri-ikäiset lapsetkin, mutta jotenkin tuo "piittaamattomuus" toisten tunteista, seuraamuksista ym. kuulostaa kovin tutulta. Se, mitä minä kadun on se, etten hakenut apua lapsen ollessa alle kouluikäinen, kun silloin oli siis jo aika erikoinen tapaus, mutta "pärjäiltiin". Pelottaa, mitä murrosiästä tulee.
Missä sinä olet silloin kun lapsi touhuaa näitä juttuja?! Ei noita nyt ihan sekunneissa toteuteta. Olen myös sitä mieltä, että hakee näillä tempauksillaan huomiota. Kaikki huomio on palkitsevaa lapselle, myös raivoava äiti - kun muuta ei ole tarjolla.
Auta lapsi tekemisten alkuun ja vasta sitten lähdet omiin hommiisi. Älä jätä lasta yksin ajelehtimaan.
Tsemppiä!
Kovat on jo vaatimukset pikkuisella tenavalla, kun jo nelivuotiaana pitäisi hallita Kultaisen käytöksen säännöt ja määräykset. Harva tuonikäinen siihen pystyy. Ihan on terve nappula. Teiltä muilta, jotka olette vanhempia, pitäisi edellyttää enemmän, esim. että sisko ei jätä kynsilakkojaan, tussejaa ja kyniään ajelehtimaan niin, että pikkunappula pääsee niihin käsiksi. Ja kuten yllä on jo mainittu, viettäkää enemmän aikaa lapsen kanssa, ottakaa hänet mukaan kotihommiin, jolloin hänen energiaansa on helpompi ohjailla pois pahanteosta ja luvattomista puuhista. Mutta muistakaa myös, että lapsi on vain nelivuotias!
Lapsi on kotihoidossa, mutta käy kerhossa. Kerhossa sujuu hyvin. Lapsen on todettu olevan vilkas, mutta se näkyy lähinnä tilanteissa, joissa tulisi olla paikoillaan (kuten esim. aamupiiri). Eli kerhossa lapsi ei sotke lattiaa saippualla, tuki pyttyä paperilla tms.
Olen miettinyt paljon tuota aika-asiaa. Lapsen kanssa käydään 1-2 x viikossa harrastuksessa, jossa on aina toinen vanhempi mukana. Enkä sis tarkoita nyt vain kuljettajan roolissa olemista, vaan harrastus on lapsen ja vanhemman yhteinen. Siellä tehdään yhdessä.
Lisäksi lapsen kanssa tehdään myös muuta, hänelle mielekästä. Tänäkin viikonloppuna olen viemässä lapsen hänelle suunnattuun hauskanpitoon ja lapsi on tietenkin arjessa mukana touhuilemassa ihan joka päivä (koska hän on kotihoidossa), joten koen, että lapsen kanssa vietetään kyllä riittävästi aikaa.
Toki pitää muistaa, että mikä on yhdelle riittävä, ei välttämättä ole sitä toiselle. Mutta vietän tämän lapsen kanssa enemmän aikaa, kuin mitä vietän muiden lasteni kanssa. Eivätkä muut lapset oireile tehden pahojaan. Joten koen, että ongelma ei ainakaan kokonaisuudessaan selity sillä, että olisimme lapsen kanssa liian vähän.
Mutta voimme kyllä viettää lapsen kanssa enemmän aikaa, kuin mitä nyt vietämme. Ei siitä varmasti haittaa kuitenkaan ole. Kiitos.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 14:47"]
Kovat on jo vaatimukset pikkuisella tenavalla, kun jo nelivuotiaana pitäisi hallita Kultaisen käytöksen säännöt ja määräykset. Harva tuonikäinen siihen pystyy. Ihan on terve nappula. Teiltä muilta, jotka olette vanhempia, pitäisi edellyttää enemmän, esim. että sisko ei jätä kynsilakkojaan, tussejaa ja kyniään ajelehtimaan niin, että pikkunappula pääsee niihin käsiksi. Ja kuten yllä on jo mainittu, viettäkää enemmän aikaa lapsen kanssa, ottakaa hänet mukaan kotihommiin, jolloin hänen energiaansa on helpompi ohjailla pois pahanteosta ja luvattomista puuhista. Mutta muistakaa myös, että lapsi on vain nelivuotias!
Ei kyllä normaali nelivuotias noin toimi..ehkä kerran kokeilee mutta uskoo jo kiellot ja alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset sekä sen, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Jos teillä nelivuotias käyttäytyy noin, olisi ehkä peiliin katsomisen paikka. Ap:lle sanoisin että lapsi jatkuvasti mukaan kotihommiin, ei hän silloin ehdi pahantekoon.
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
Voin kyllä ottaa yhteyttä vaikka presidenttiin, mutta ajatteln näin alkuun kysellä vinkkejä täältä, sillä täällä oletettavasti on paljon vanhempia, joista varmasti useampikin on pohdiskellut kasvatuksellisia asioita. Kokeilen siis alkuun etsiä keinoa "kentältä" ja mikäli keinoista ei ole apua, niin silloin on ehkä paras lähteä hakemaan apua ammattilaisilta.
Vaikea kertoa aivan tarkasti, että missä minä olen juuri sillä punaisella sekunnilla, kun lapsi tekee pahojaan. On toki täysin totta, että moni noista teoista ei tapahdu sekunnissa, mutta jos otat nyt kipon käteen ja käyt täyttämässä sen vedellä 3 metrin päässä, niin montako sekuntia siihen kuluu? Ei kovin montaa.
En nyt aivan ymmärrä, mitä tuolla kysymyksellä haetaan? Onko sillä todella merkitystä, että mitä minä sillä hetkellä teen, kun lapsi tekee pahojaan?
Juuri nyt olen olohuoneessa, istumassaa sohvallamme. Koitan parhaillani hakea netistä apua ongelmaan, jos siihen sellainen vaikka löytyisi. Lapsi ei ole tällä hetkellä vieressäni, vaan omassa huoneessaan. Äänen perusteella siellä on meneillään mukavat lego-leikit siskon kanssa, mutta varmaksi en tiedä, sillä en näe huoneeseen. Lapsi saattaa siis myös parhaillaan piirtää legoihin, vaikka luulen hänen leikkivän niillä "kiltisti".
Löysin lapsen tänään isosiskon huoneesta. En tiedä aivan tarkasti, että missä vaiheessa hän sinne oli mennyt, mutta luultavasti lapsi oli mennyt siskonsa huoneeseen silloin, kun täytin astianpesukonetta, sillä lapsi oli omassa huoneessaan vielä silloin, kun menin keittiöön. Ja havaitsin äänien kantautumisen isosiskon huoneesta heti sen jälkeen, kun olin saanut koneen täyteen ja pesuohjelman pyörimään.
En koskaan nuku lapsen ollessa hereillä, enkä käy tupakallakaan, sillä en tupakoi. Eri kerroksessa voin olla, mutta olen kuitenkin aina kotona ja hereillä. Ja hyvin pitkälti olen tietoinen siitä, että missä lapsi on. Mutta mikäli esim. imuroin, en välttämättä tiedä lapsen sijaintia joka sekunnin osalta, koska imuri peittää lapsen äänet.
Tiedän kyllä sen, että huomio, kuin huomio kelpaa lapselle silloin, kun hän huomiota hakee. Ja lapsen mielestä myös negatiivinen huomio on parempi, kuin että hän ei saisi huomiota lainkaan. En kuitenkaan ole lähtenyt sille linjalle, että aina vain raivoaisin lapselle, sillä sitäkin tyyliä kokeiltuani tulin siihen lopputulokseen, että se ei toimi. Mikäli se olisi toiminut, en nyt olisi tässä kysymässä neuvoja. Ja koska se ei toiminut, ei sen jatkamiseen ole perusteita.
Kultaisia sääntöjä ja käytöstapoja lapsen ei tule vielä tässä iässä hallita. Mutta kohtalaisia käytöstapoja 4v ikäiseltä voi kyllä jo vaatia. Tässä ei ole kyse pelkästään siitä, että minä äitinä en jaksaisi lapsen käytöstä, vaan kyse on myös siitä, että lapsi tekee käytöksellään itselleen hallaa. Jos minä en nyt ohjaa ja opasta lasta siihen, että muiden leikkejä ei saa sotkea ja seiniin ei saa piirtää, niin mitenkä pitkään lapsi vielä saa leikkitreffi-kyläkutsuja? Otatko sinä meidät kotiisi vastaan, kun lapseni sotkee lapsesi huoneen kieltäytyen siivoamasta ja piirtää tussilla sohvaasi?
Lapsi on mukana kotihommissa, eli juurikin niissä arkisissa askareissa, joista edellisessä viestissäni mainitsin.
4v neuvola on jo ollut, sillä lapsi on jo lähemmäs 5v. 4v neuvolassa puhuimme lapsen vilkkaudesta, mutta neuvolantäti ei tätä lapsessa näe, vaan hän näkee tavallisen, vilkkaan lapsen. Itse en ole täysin vakuuttunut lapsen tavallisuudesta vilkkauden osalta (ja kerhon palaute tukee kantaani), mutta toisaalta lapsi on nyt siinä iässä, että vaikea sanoa, mikä tilanne on oikeasti ja onko se sama esim. vuoden kuluttua. Mikäli lapsi on vielä 5v neuvolassakin vilkas, asiaan pitää mielestäni kiinnittää huomiota.
Lapsen kanssa on istuttu alas ja säännöistä on sovittu. Paperille niitä ei olla kirjattu, sillä lapsi on 4v, eikä osaa vielä lukea lauseita.
Käytössä on ollut tarrataulu ja tarrojen määrään liitetty palkinojärjestelmä. Mutta tämäkään ei ole tuottanut toivottua tulosta. Lapselle on näytetty paikka, jossa hän saa piirtää. Ja hän tietää tuon paikan 100% varmuudella, sillä hän piirtää siinä päivittäin. Mutta tämän lisäksi hän piirtää halutessaan myös muualla - ilman lupaa. Pyrin kehumaan lasta paljon, mutta tokikaan kehua ei voi koskaan liikaa. Joten tähän voin panostaa jatkossa vieläkin enemmän. Kiitos muistutuksesta.
Siivoamisen suhteen vaadimme lasta siivoamaan aina, kun se on vain mahdollista. Mutta aina ei ole, sillä kun lapsi päättää, että hän ei siivoa, niin hän ei siivoa. Hän saattaa istua rojujensa vieressä vaikka tunnin. Hän ei siis poistu huoneesta, eikä sen kummemmin kiukuttele välttämättä vastaankaan. Hän vain ilmoittaa, että hän ei jaksa siivota. Eikä hän siis siivoa, kuin vasta sitten, kun hän haluaa.
Kun on menoa (lääkäri tms.) en voi välttämättä odottaa lähtöä niin pitkään, että lapsi on siivonnut. Harrastuksia ja kerhoja olemme kyllä väliin ko. syystä jättäneet, mutta lääkäriaikaa ei voi siitä syystä käyttämättä jättää.Olen myös siivonnut lapsen kanssa, mutta en toisaalta oikein ole silläkään kannalla, että sekään olisi paras mahdollinen ratkaisu jatkuvaan käyttöön, sillä lapsi kyllä osaa ja pystyy siivoamaan lelunsa myös ihan itse.
Olemme käyttäneet jäähyä menestyksekkäällisesti noin vuosi sitten, jolloin se tosiaan tuotti toivotun tuloksen. Mutta enää jäähy ei tehoa, vaikka käytämme jäähyä tismalleen samoin, kuin mitä ennen. Lapsi on ollut jäähyllä vuoden aikana alle 20 kertaa, joten jäähy ei ole ollut meillä ratkaisu kaikkiin vähääkään hankalampiin tilanteisiin, vaan se on ollut keino, johon tartumme vasta silloin, kun muita keinoja ei ole.
Lasta ei ole viety jäähylle vihaisten vanhempien toimesta, vaan olemme toimineet rauhallisesti ja jäähylläolon päätteeksi asia on aina keskusteltu läpi.
Mutta kiitos, sain muutaman lisävinkin, joita lähdemme työstämään.
ap