Raskaana enkä ehdi huomioida vatsassani olevaa vauvaa mitenkään

Miksi sille vatsalle pitäisi laulaa tai jutella? En minäkään niin tehnyt ja koko raskaana olo aika oli muutenkin todella vastenmielistä, mutta kyllä se rakkaus sieltä löytyi kuin löytyikin kun sen mukelon sai syliinsä ja oppi tuntemaan.

Aika harva varmaan laulaa vatsalleen. Itse silittelin välillä vatsaa työpäivän aikana. Äitiysloma alkaa varmasti sullakin vkolla 35, sit sulla on aikaa keskittyä vauvaan! Tsemppiä loppuun!!

Olisi kyllä aika erikoinen syy tosiaan saada sairauslomaa: että ehtii laulaa vatsalle :)

Varmaan sun eka lapsi?

On eka lapsi. Huolettaa syntyykö sidettä lapseen ja joka oppaassa sanotaan että pitäisi puhua vauvalle paljon ja laulaakin, kai että se kehittyisi mahdollisimman hyvin :/

Ap

Voi itku sentään. Meinaatko, että vauvasta tukee nyt ihan tunteeton mölkerö kun et sitä huomioi? Uskomattomia juttuja täällä on taas... Eiköhän nyt riitä, että yrität saada sen mielesi hallintaan ja kun vauva syntyy, otat siihen kontaktin. Tottakai stressin välttäminen ei olisi pahaksi ja jos työelämä menee liian hektiseksi niin haet sairista, että pystyt rauhoittumaan, mutta muuta toimintaa vauva ei kaipaa.

Niitä oppaitakaan en ole kyllä ehtinyt lukea pitkään aikaan. Olen kateellinen niille monille jotka ovat sairaslomalla jonkin selkäkivun tai liitoskipujen tms takia ja ehtivät valmistautua vauvan tuloon.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 07:15"]On eka lapsi. Huolettaa syntyykö sidettä lapseen ja joka oppaassa sanotaan että pitäisi puhua vauvalle paljon ja laulaakin, kai että se kehittyisi mahdollisimman hyvin :/

Ap
[/quote]
Mulla ainakin se side lapseen syntyi syntymän jälkeen, olemme 2-vuotiaan kanssa tosi läheisiä.. En laulanut tai lorutellut mahalle, olisin kokenut oudoksi.. Ei tarvitse mun mielestä suorittaa mitään tuollaista, jo lämpimät ajatukset vauvaa kohtaan riittävät osotusaikana ja kuuleehan vauva sun ääntä kun puhut muille :)

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 07:16"]Niitä oppaitakaan en ole kyllä ehtinyt lukea pitkään aikaan. Olen kateellinen niille monille jotka ovat sairaslomalla jonkin selkäkivun tai liitoskipujen tms takia ja ehtivät valmistautua vauvan tuloon.

Ap
[/quote]
Ei, älä vaan ole selkäkivusta koskaan kateellinen kenellekään!! Se voi tehdä elämästä helvetin, oli raskaana tai ei.

Älä huoli. Saat pian viettää kaiken aikasi vauvan kanssa ja side ja suhde kyllä syntyy.

Ap, pyydät nyt äkkiä neuvolasta sen laululistan, ei se ole vaikea, aamuisin pari värssyä aa-tuuti-lullaata ja iltaisin tuiki-tuiki-tähtöstä. ;)

Oikeasti pilasit ketjun puhumalla siitä, että olet kateellinen sairauslomalla oleville.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 07:04"]

..työni on niin stressaavaa ja raskasta että illat (kun pääsen kotiin) menevät vain toipumiseen. Minulle ei ole syntynyt mitään suhdetta vauvaan vaikka raskausviikkoja on jo 28 ja vauva potkii paljon. En edes noteeraa potkuja, en juttele tai laula vauvalle. Ainut mikä auttaisi olisi loma töistä mutta voin fyysisesti mainiosti niin etten saa sairaslomaa. Olenko jo pilannut (niin kovin toivotun) lapseni?

[/quote]

Kunhan jäät töistä äitiyslomalle, niin sitten sinulla pitäisi olla aikaa myös laulaa sille vauvalle.

Ei se mukula tajua puhutko sille vai työkavereillesi.

Rupea nyt vaan ottamaan rauhallisemmin. Niin työsi kuin vauvan odotus. Stressaan näköjään silloin, kun vain mahdollista on....joko töistä tai vauvasta...jos et niistä, niin keksit kyllä seuraavan aiheen.

hoida nyt itseäsi ja jaksamistasi.

kyllä ne asiat menee omalla painolla.sulla ei ole mitään hätää.

vauva on hyvässä suojassa. Sun keho hoitaa  sen. Tietty sun pitää kuunnella jaksamisesi, että lapsi saa sen energian ja sä jaksat.

jos ne työt alkaa painaa, niin sitten menet lääkäriin.

mäkin olin ihan samalainen...tein viimeiseen asti töitä. Mä en kyllä tajunnut, että toi vauvalle puhuminen olis ollut  jotain  törkeetä se sun onni odotuksesta ja odotettu vauva riittää. Ja stressaan milloin mistäkin...olenko taas jotain pilannut... Mutta hienot lapset on kasvaneet.

eikä lapsia ihan helpolla pilata yksittäisillä tapahtumilla. Ihmisellä on ihmeellinen taipumus korjautaua ja sopeutua ja eheytyä.

luo itseesi luottamusta.. Luo lapsesi sitten luottamusta siihen, että asiat kyllä hoituu ja voi olla ja nauttia elämästä.

riittävän hyvä äiti riittää. Riittävän hyvä vanhemmuus. Sä olet riittävän hyvä. Sä olet hieno äiti. Ja hyvä äiti sun omalle lapsellesi. Kaikelle sä et edes voi mitään. Sä vaan tavallaan oot. Annat olla.

Ymmärrän sua hyvin! Älä stressaa siitä, että stressaat.

Vaikka olisit miten valmistautunut niin arki iskee pesismailalla. Ei siihen tunneryöpytykseen voi valmistautua. Mutta on se maailman palkitsevinta.

Ymmärrän myös sairaslomanäkökulman. Olin toisen kanssa supisteluiden kanssa sohvaan sidottu 2kk ja nautin joka hetkestä!

Hyviä vointeja!

Huoh tuleva ls asiakas.  Kyllä sikiölle pitää antaa aikaa.Äiti lapsesuhde alkaa jo alkioaikana.Sille pitää laulaa ja höpötellä loruja, lukea ja soittaa klassista musiikkia.Äidin pitää harrastaa taidetta ja kaikenlaista että lapsi saa hyvät eväät. melko moukkia kun ette huolehdi lapsestanne!

....not. Riittäis kun ei äiti olis liian stressaantunut ja muistais levätä ja huolehtia itsestään.

Toisaalta laulaminen olis hyvä juttu että lapsi tottuis sun lauluääneen mutta riittänee kun ei elä ihan tuppisuuna.

Sinuna en olis niinkään huolissani siitä vauvan huomioimisesta, vaan mainitsemastasi stressaavasta ja raskaasta työstä. Stressi ei ole vauvalle hyväksi!

Kiitos vastauksista. Palaan vastaamaan tarkemmin, kiva kun jotkut ymmärtävät mitä tarkoitan ja pahoittelen jos joku otti herneen nenään sairaslomakommentista - tarkoitin lieviä sairaslomia mm. siksi ettei "jaksa olla jaloillaan koko päivää".

Ap

Joo, aika tylyä sanoa olevansa kateellinen sairaslomalaiselle, edes leikillään... eipä olekaan enempää asiaa sun ketjuun, sorry.

Puhuthan sinä varmasti päivän aikana jollekin - ei se vauva tiedä vielä syntyessäänkään puhutko puhelimessa vai hänelle. Kuuleehan vauva sinun äänesi puhuessasi muille.