Kuinka helposti allergiatutkimuksiin?

up

Ei kyllä minusta mitään järkeä mihinkään allergiatutkimuksiin mennä jos ainoa oire on yöheräily. Minusta muutenkin tuon ikäisille heräileminen 3-6 kertaa yössä on täysin normaalia eikä kerro mistään ongelmasta. Meillä ainakin molemmat lapset on heräilleet eikä siitä ole mitään ongelmaa tehty. 

No enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi että heräily olisi ainoa allergian oire. Tuskin saat julkiselta puolelta tuolla anamneesilla allergiatestejä. Varmasti nukkumista yritetään auttaa muuten. Puolivuotias kehittyy koko ajan ja sekin tekee unista levottomia. Toisaalta kehitys vie siihen suuntaan että siirtyy yksiin pitkiin uniin ja lopulta päikkärit jäävät pois. RIntalapsella tuo on myös luonnollinen tapa lisätä maidontuotantoa kun vauva ei saa kaloritarpeeseensa nähden riittävästi kasvaessaan. 

Sitä minäkin olen mieltä, toisaalta usein kun olen kertonut heräilystä, on kysytty allergioista. Siitä herännyt epäily että voiko joku sitten vaivata noin? Kyse tuskin on tiheän imun kaudesta, koska se olisi sitten kestänyt puoli vuotta. Vauvalla on kyllä atooppista ihottumaa ollut parikuisesta myös, mutta sekin liittyy enemmän ulkoilman lämpötilaan kun syömisiin. Pahenee kun ilma kylmenee. Muttei näytä vaivaavan. Minulla on allergioita, että sen takia on riskiä, mutta toisaalta jos oireita ei ole, en hirveästi edes halua vältellä. Silti vähän pelottaa että vaivaako silti joku. Korvat käyn tarkistuttamassa silti. Flunssaa ollut ahkeraan ja viimeisin venynyt pitkäksi. Höllästi aloitusviestissä sanoin ettei oireita ole ollut. Tarkoitin allergiaoireita.

Ristiriitaista kun toiset sanovat ettei puolivuotias enää tarvitse rintaa yöllä ja toiset sanoo että on normaalia heräillä. Tai tiedän että on normaalia heräillä. Tämä ei osaa vaan nukahtaa uudelleen itsekseen, tarvitsee siihen rinnan. Ärsyttää kun ottaa sitten paineita vaan, kun koko lähipiiri toitottaa kuinka syö vaan tottumuksesta ja on vaan tottunut nukahtamaan tissille. Niinhän se varmaan onkin. On olo, että on tehnyt kaiken alusta alkaen väärin lapsen kanssa.. :(

Ja siis yöt olleet levottomia aina, ei nyt vaan. Ja 4 oli ap..

Ei ole väärin imettää lasta kun se tissiä tai syliä tarvitsee. Se loppuu yleensä ihan luonnostaan kun lasta alkaa kiinnostaa muut asiat, kun kiinteitä syödään yhä enemmän, ja illallakin jotain kaloripitoista ruokaa. Imetyshän on vauvalle taivas. Siksi varmaan allergioista kysytään jos heräisi itkemään vatsakipujen takia. Mutta jos vauva ei ole erityisen itkuinen, se herää varmaankin nälkään tai vain uni on kevyttä ja haluaa sinut lähelleen. Vauvat ovat yksilöitä ja ei todellakaan mene niin että se puolivuotiaana tietäisi että nyt ei ole soveliasta enää syödä yöllä. Kysyn vielä että onhan oma ravintosi riittävän rasvaista? Jos äidin ravinto on huonoa, se vaikuttaa jonkun verran maidon laatuun ja rasvaisuuteen jolloin laiha maito ei tyydytä nälkää tarpeeksi. Tai jos maito suihkuaa kovin paineella, vauva tulee kylläiseksi jo laihemmasta etumaidosta eikä tyhjennä rintaa kunnolla takamaidosta, joka on kermaisempaa.

Kyllä jos olisi korvatulehdus, niin se vaivaisi päivälläkin eikä vain yöllä... 

"eisin venynyt pitkäksi. Höllästi aloitusviestissä sanoin ettei oireita ole ollut. Tarkoitin allergiaoireita. Ristiriitaista kun toiset sanovat ettei puolivuotias enää tarvitse rintaa yöllä ja toiset sanoo että on normaalia heräillä. Tai tiedän että on normaalia heräillä. Tämä ei osaa vaan nukahtaa uudelleen itsekseen, tarvitsee siihen rinnan. Ärsyttää kun ottaa sitten paineita vaan, kun koko lähipiiri toitottaa kuinka syö vaan tottumuksesta ja on vaan tottunut nukahtamaan tissille. "

Mitä sinä niiden toisten sanomisista välität? Minä en ainakaan kysynyt toisilta mielipiteitä vaan tein kuten omat vaistot käski. Ja ne käski ruokkimaan lasta kun se haluaa, olipa yö tai päivä, ja pitämään normaalina sitä että alle vuoden ikäinen lapsi ei nuku pitkiä öitä. Minulle ei ollut mikään ongelma heräillä mukana, koska äitiyslomilla olin muutenkin ja sain nukkua päivisinkin sitten univajetta pois.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:45"]Kyllä jos olisi korvatulehdus, niin se vaivaisi päivälläkin eikä vain yöllä... 

"eisin venynyt pitkäksi. Höllästi aloitusviestissä sanoin ettei oireita ole ollut. Tarkoitin allergiaoireita. Ristiriitaista kun toiset sanovat ettei puolivuotias enää tarvitse rintaa yöllä ja toiset sanoo että on normaalia heräillä. Tai tiedän että on normaalia heräillä. Tämä ei osaa vaan nukahtaa uudelleen itsekseen, tarvitsee siihen rinnan. Ärsyttää kun ottaa sitten paineita vaan, kun koko lähipiiri toitottaa kuinka syö vaan tottumuksesta ja on vaan tottunut nukahtamaan tissille. "

Mitä sinä niiden toisten sanomisista välität? Minä en ainakaan kysynyt toisilta mielipiteitä vaan tein kuten omat vaistot käski. Ja ne käski ruokkimaan lasta kun se haluaa, olipa yö tai päivä, ja pitämään normaalina sitä että alle vuoden ikäinen lapsi ei nuku pitkiä öitä. Minulle ei ollut mikään ongelma heräillä mukana, koska äitiyslomilla olin muutenkin ja sain nukkua päivisinkin sitten univajetta pois.
[/quote]

En tiedä. Nyt vaan välitän. Ei ole kokemusta vauvoista aiemmin, kun on esikoinen kyseessä, niin helposti luulee, että ehkäpä tuo jolla niistä on kokemusta enemmän saattaa tietää niistä jotain. Eipä minullakaan nyt hätää ole. Tammikuussa tulee vuoronvaihto miehen kanssa, hän jää kotiin ja minä töihin, jolloin herääminen 3-6 kertaa yössä kuulostaa rankalta. Mutta itsepä on soppansa keittänyt. Pitää pistää mies heräilemään ja antamaan pullosta, jos ei yöt ole itsekseen rauhoittuneet.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:44"]Ei ole väärin imettää lasta kun se tissiä tai syliä tarvitsee. Se loppuu yleensä ihan luonnostaan kun lasta alkaa kiinnostaa muut asiat, kun kiinteitä syödään yhä enemmän, ja illallakin jotain kaloripitoista ruokaa. Imetyshän on vauvalle taivas. Siksi varmaan allergioista kysytään jos heräisi itkemään vatsakipujen takia. Mutta jos vauva ei ole erityisen itkuinen, se herää varmaankin nälkään tai vain uni on kevyttä ja haluaa sinut lähelleen. Vauvat ovat yksilöitä ja ei todellakaan mene niin että se puolivuotiaana tietäisi että nyt ei ole soveliasta enää syödä yöllä. Kysyn vielä että onhan oma ravintosi riittävän rasvaista? Jos äidin ravinto on huonoa, se vaikuttaa jonkun verran maidon laatuun ja rasvaisuuteen jolloin laiha maito ei tyydytä nälkää tarpeeksi. Tai jos maito suihkuaa kovin paineella, vauva tulee kylläiseksi jo laihemmasta etumaidosta eikä tyhjennä rintaa kunnolla takamaidosta, joka on kermaisempaa.
[/quote]

Olen lisännyt rasvaa ruokavalioon viimeisen viikon aikana juuri tästä syystä. Päivällä rinnat on täydemmät ja sitä jopa suihkuaa, illalla ja yöllä ei niinkään, joten luulisi pääsevän takamaitoihin käsiksi. Tosin olen miettinyt että ovatko voineet tyhjentyä niin paljon, ettei saa riittävästi iltasyötöllä ja siksi nälkä tulee jo 2-3 tunnin päästä nukkumaanmenosta.. Iltapuuroa syö jonkin verran myös, muttei uppoa hirveästi vielä. Eikä soseitakaan hirveitä määriä mene. Ap (8 myös, en vaan meinaa muistaa mainita sitä)

Enkä osaa päivällä nukkua. En saa vaan unta, vaikka lapsikin nukkuu säännöllisesti 12-14 päiväunet ja olisi hyvin aikaa. Taitaa olla sekä äidillä että tyttärellä yhtä hankalaa nukahtaa.. :D Mutta tämä nyt ei varsinaisesti liity mihinkään. Kiitokset vastauksista. Loitte hieman varmuutta epävarmaan äitiin, ettei tarvitse lähteä etsimään ongelmia sieltä missä niitä ei ole. Paitsi tuo jatkuva flunssa olisi hyvä selvittää. Ap

Varmasti korvien tarkastus on hyvä idea. Voihan olla vaikka ns. liimakorva joka ei parane kunnolla vaan vaatii putkituksen, ja mikä myös aiheuttaa koko ajan ärsytystä korvassa varsinkin öisin kun vauva on makuulla. Oletko kokeillut nukuttaa pystymmässä asennossa?

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:06"]Varmasti korvien tarkastus on hyvä idea. Voihan olla vaikka ns. liimakorva joka ei parane kunnolla vaan vaatii putkituksen, ja mikä myös aiheuttaa koko ajan ärsytystä korvassa varsinkin öisin kun vauva on makuulla. Oletko kokeillut nukuttaa pystymmässä asennossa?
[/quote]

Ollaan pidetty sängyn jalkojen alla kirjoja, ei oke havaittu olevan vaikutusta uniin. Tässä pari päivää sitten huomasin että on raapinut toista korvaansa että on tullut ihan naarmuille. Tämänkin olin jo melkein unohtanut, kun ajattelin vaan haroneen turhautumistaan. Räkäisyydestäkin tullut niin normaali tila, ettei sitä enää edes tajua. Pöllöä. Kuume ei kuitenkaan nouse, niin tulehdus lienee aika epötodennäköinen.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:40"]

Tai tiedän että on normaalia heräillä. Tämä ei osaa vaan nukahtaa uudelleen itsekseen, tarvitsee siihen rinnan. 

[/quote]

Joo, ei tämä nyt ihan allergialta kuulosta.

Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. 

Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. 

Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa. 

Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa. 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:40"]

 Ärsyttää kun ottaa sitten paineita vaan, kun koko lähipiiri toitottaa kuinka syö vaan tottumuksesta ja on vaan tottunut nukahtamaan tissille. Niinhän se varmaan onkin. On olo, että on tehnyt kaiken alusta alkaen väärin lapsen kanssa.. :(

[/quote]

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. 

Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon. 

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne. 

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ 
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista. 

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin. 

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII? 

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii. 

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä. 

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin. 

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä. 

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä. 

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan. 

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin. 

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi. 

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä. 


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN? 

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä. 
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan. 

Käytä suurta sänkyä 
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi. 

Laajenna sänkyäsi 
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua. 

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä 
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä 

Nukkukaa yhdessä osa yöstä 
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys. 
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn. 

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan 
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen. 

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia. 

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears) 

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen. 

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä. 

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen. 

Varo vauvakouluttajia 

Oletko kuullut nämä neuvot? 

"anna vauvan itkeä itkunsa" 
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun" 
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi" 
"mitä, imetätkö yhä?" 

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen. 

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana? 

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä. 

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä. 

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet. 

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan. 

Toimiiko vauvakoulutus todella? 

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa. 

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu. 

Sulkeutumisoireyhtymä 

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin. 

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen. 

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia. 

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti. 


*************** 
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat. 

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille. 

******************* 

Lähde: 
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears) 

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". 

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen. 

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen. 

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä. 

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli." 

" Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta. 

Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole.

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista. 

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. 
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti. 

Yksin oleminen pelottaa vauvaa 

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista. 

Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin. 
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti. 

-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy. 

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää. 

Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin. 

Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki 

Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu. 
- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää. 

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän. 

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan. 

Ei pehmeää sänkyä! 

Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.