Kuinka helposti allergiatutkimuksiin?

Ihmiskunnan historiassa on varmasti hyvin, hyvin harvinaista, että pienet lapset nukkuvat yksinään. Tänäkin päivänä ajatus vauvojen omista sängyistä, saati omista huoneista, on luultavasti ihmisten enemmistölle outo. Itselleni se on vähän kammottavakin. 

Vaikka ihmisen ja lapsenkin nukkumista on tutkittu jonkin verran, vasta 70-luvulla tieteellinen tutkimus kiinnostui siitä, mitä lapsen uneen ja terveyteen vaikuttaa missä hän nukkuu ja seurassako vai yksin. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että ihmislapsi, joka syntyy niin keskeneräisenä, tarvitsee nukkumaseuraa oppiakseen parhaalla mahdollisella tavalla säätelemään hengitystään ja siirtymistä unen eri vaiheista toisiin. 

Miksi? 

Se on tapa joka ihmiselle sopii, evoluution tai luojan suunnittelema ja miljoonien vuosien testissä hyväksi havaittu. 
Lapselle on normaalia herätä useita kertoja yössä, useimmiten hän voi nukahtaa itsekseen uudestaan, kun on havainnut ettei ole yksin. 
Imetys on huomattavasti vaivattomampaa. 
Lapseen sitoutuminen muodostuu vahvemmaksi, helpommin. Vieressä nukkumista voi käyttää myöhemmälläkin iällä kriisiaikoina tapana lähentyä lasta uudestaan, korjata jännitteitä ja vuorovaikutuksen ongelmia lapsen ja vanhemman suhteessa. 
Lapsen tarpeisiin voi vastata nopeammin, hänen hätänsä havaitsee helpommin, hänen yksilöllisen yörytminsä oppii tuntemaan paremmin. 
Vaivatonta, vauva voi nukkua missä vain missä sinäkin ilman matkasänkyjä yms. 
Koska se on niin ihanaa, kaunista ja mukavaa. 

Jos perhe on iso, sängyn pitää tietysti olla leveä. Moni perhe on luopunut "vuoteista" kokonaan ja levittänyt makuuhuoneen lattialle tarpeeksi patjaa, joskus seinästä seinään. 

Sänky kannattaa sijoittaa nurkkaan, jolloin barrikadintarvetta on vain kahdella sivulla, tai yhdellä, jos sängyssä on korkea päätylauta. Moni löytää tässä vaiheessa käyttöä pinnasängyllekin: se toimii esim. vaippavarastona ja sen voi laittaa sängyn viereen aidaksi. 

Oikein hyvä ratkaisu on myös ns. sivuvaunu, eli lapsen sänky sijoitetaan vanhempien sängyn viereen saumattomasti. Monet kehuvat tähän tarkoitukseen pinnsänkyä, jonka pohja lasketaan sopivalle korkeudelle (voi joutua vähän virittelemään) ja kaikki tai osa pinnoista poistetaan vanhemman puoleiselta sivulta. 

Jos ei millään onnistu järjestämään niin, että lapsi nukkuu vanhempien vieressä, niin sitten käden ulottuvilla. Jos sekään ei onnistu, niin edes samassa huoneessa on inhimillistä. Jos sekään ei onnistu, niin sisarusten kanssa samaan huoneeseen sitten. Yksin omassa huoneessa vauvaikäisenä on mielestäni epäinhimillistä - vaikka tajuan kyllä että tämä on aivan yleinen käytäntö, ja että monet vauvat vaikuttavat sopeutuvan siihen vastaanpanematta ja näkyvittä vaurioitta. 

Kuinka kauan? Tuleeko paha tapa? 

Itse asiassa moni vanhempi tietää hyvin, että vauvan nukkuminen vieressä on helpompaa ja miellyttävämpää niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Mutta pelätään, että jos tässä "antaa vauvalle periksi", vauvaa ei sitten saa "enää ikinä" siirtymään omaan sänkyyn. 

Perhepetiläisten kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä luuloa. Tietysti vauvat ovat nukkumatavoissaan ja temperamentiltaan erilaisia ja yksilölliset vaihtelut ovat suuria, mutta yleensä vauvan myöhempi omaan sänkyyn opettaminen - jos niin tahtoo tehdä - ei ole mikään ongelma. 

Kuulemani mukaan, jos jostakin syystä on haluttu sittenkin luopua perhepedistä lapsen ollessa vielä vauvaiässä, pinnasänkyyn nukuttaminen ja totuttaminen ei ole ollut yhtään sen vaikeampaa, kuin mitä se on monissa niissäkin perheissä, joissa vauva on nukkunut omassa vuoteessaan alusta asti. 

Kun lapsi tulee ikään, jossa hän jo osaa kertoa ajatuksistaan ja ilmaista tahtonsa, hänen kanssaan voi myös jutella nukkumajärjestelyistä. Moni pikkuinen on vapaaehtoisesti siirtynyt omaan sänkyyn sisarusten huoneeseen, tai jos on ainoa lapsi, on käyty yhdessä hankkimassa lastensänky, johon lapsi sitten on pääsääntöisesti siirtynyt nukkumaan. 

Aika yleistä on, että joskus kolmen, neljän vuoden iässä lapsi itse vaatiikin saada oman sängyn. 

Itselläni on vain yksi lapsi, joka minun puolestani saa nukkua vieressäni niin kauan kuin haluaa, tai jos itse alan jossain vaiheessa haluta toisin, uskon että yhdessä keksimme ratkaisun joka on hyvä molemmille.

Onko perhepeti lapselle turvallinen? 

Jostain syystä elää sitkeässä käsitys, että lapselle olisi turvallisempaa olla ja nukkua omassa vuoteessaan. Tämä käsitys on ehkä peräisin samasta lähteestä kuin pari- kolmekymmentä vuotta sitten vallinnut käsitys, että vastasyntynyttä ei sää päästää ihokontaktiin äitinsä kanssa, jotteivät äidin bakteerit tartu häneen. 

Myöhemmin on huomattu, että luonto on nimenomaan tarkoittanut äidin tartuttamaan oman, inhimillisen bakteerikantansa vastasyntyneeseen ennenkuin ympäristön mahdollisesti haitalliset vieraat bakteerit pääsevät valtaamaan alaa. 

Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista. 

Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:06"]Varmasti korvien tarkastus on hyvä idea. Voihan olla vaikka ns. liimakorva joka ei parane kunnolla vaan vaatii putkituksen, ja mikä myös aiheuttaa koko ajan ärsytystä korvassa varsinkin öisin kun vauva on makuulla. Oletko kokeillut nukuttaa pystymmässä asennossa? [/quote] Ollaan pidetty sängyn jalkojen alla kirjoja, ei oke havaittu olevan vaikutusta uniin. Tässä pari päivää sitten huomasin että on raapinut toista korvaansa että on tullut ihan naarmuille. Tämänkin olin jo melkein unohtanut, kun ajattelin vaan haroneen turhautumistaan. Räkäisyydestäkin tullut niin normaali tila, ettei sitä enää edes tajua. Pöllöä. Kuume ei kuitenkaan nouse, niin tulehdus lienee aika epötodennäköinen.

[/quote]

Korvatulehduksessa ei tule aina kuumetta.

Vauvan uni jakaantuu aluksi tasaisesti vuorokauden ympäri ja niinpä yöllä nukuttu tuntimäärä saattaa alkuun tuntua hyvinkin vähäiseltä vanhempien näkökulmasta. Tavatonta ei ole sekään, että lapsen päiväunet ovat hyvin lyhytkestoisia, jotkut vauvat saattavat torkkua ainoastaan 10 minuutin pätkissä. Tämä on kuitenkin aivan normaalia. Unen kokonaismäärä vähenee iän myötä siten, että 3-4 kuukauden ikäinen lapsi nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia ja kaksivuotias lapsi noin 12 tuntia vuorokaudessa, mutta onpa olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat noin 10 tuntia vuorokaudessa ensimmäisten kuukausien ajan ja vasta myöhemmin oppivat nukkumaan enemmän. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta. 

Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta. 

Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa. 

Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä. 

Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa. 

Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä. Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen. 

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Voi v.... näitä lainaajia! Alkoi niin mukavasti. Alku olisi riittänyt, kiitos. Tällaisen takia oikeasti alkaa tökkimään ajatuskin perhepedistä kiitos vaan, vaikka lapsi suurimman osan yöstä nukkuukin vieressä. Ärsyttää että pitää vaan lainata helvetinmoinen määrä tekstiä eikä voi antaa muutamaa tilanteeseen sopivaa vinkkiä/ehdotusta.

Joo meinasin kans tukehtua tuohon spämmiin mutta taisit jossain vaiheessa miettiä että voiko korvassa olla tulehdus ilman kuumetta; kyllä voi. Mutta korviaan vauvat harovat muutenkin kuin siksi että se on kipeä. Hyvä idea silti poissulkea korvatulehdus. Sen jälkeen voit varmasti olla rauhallisemmalla mielellä. 

Luen kerrankin tuon saman lainatun teihin täällä niin päätän etten kuulu teihin sekopäihin, eikä lapsi saa tulla enää viereen nukkumaan. Pilaatte tuolla fanaattisudella ja idiotismilla perhepedin maineen kokonaan. Katsotaan kun jotain hihhulia jos sanoo lapsen nukkuvan vieressä helvetti.