Lue keskustelun säännöt.
Pakko-oireita vai stressireaktio?
21.11.2014 |
Olen pienestä pitäen repinyt aina sormenpääni rikki, ikäänkuin kynsinauhoja ja ihon kynnen ympäriltä ja huomaan tekeväni tätä useammin kun olen hermostunut tai stressaantunut jostain asiasta.
Mitenköhän vaivasta pääsisi eroon vai joudunko turvautumaan kallonkutistajaan?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voihan se olla vähän kumpaakin, eli pakko-oireita reaktiona stressiin. Mitenkään vakavaa tuo ei ole, ja useimmilla on jotain tuonkaltaisia käytöksiä, jotka on voimakkaampia toisissa elämäntilanteissa kuin toisissa. Useimmat ei koe tarvitsevansa niihin mitään apua, muuta kuin aina välillä itse yrittävät päästä "paheesta" eroon, mikä saattaa onnistua rauhallisessa elämäntilanteessa mutta käytös voi taas palata kun on stressiä.
Mulla sama. Liittyy stressiin, ahdistukseen, hermostuneisuuteen jne.
Tosi ikävä vaiva, kärsin lähestulkon samasta asiasta ja haluaisin opetella tavasta eroon. Ainakun yritän vähentää niin huomaan tekeväni sitä enemmän mitä aiemmin.
Miten sitten vähentää stressiä ja ahdistusta esim. sosiaalisissa tilanteissa ilman kallonkutistajaa? asiaa ei auta yhtään huono ja murksattu itsetunto aiemman suhteen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Kyselet, miten stressistä ja ahdistuksesta eroon itsehoitona.
Ehkä ensimmäiseksi pitää hyväksyä, että elämään kuuluu stressi ja ahdistuskin ajoittain. Ei aina tarvitsekaan olla rauhallinen tai positiivinen. Jos on hermostunut, saa olla. Se kuuluu inhimilliseen elämään.
Hyväksyä omat reaktiot sellaisena kuin ne ovat. On ok pelätä. On ok stressata. Sellaista elämä vain on ja se ei tee sinusta mitenkään huonoa. Tunteet kuuluvat elämään.
Itsetuntoa voi kohentaa katsomalla itseään lempein, armollisin silmin. Olen tällainen, minussa on nämä haavat ja nämä ehjät kohdat, nämä taidot ja nämä osaamattomuudet, voin muuttua, voin oppia, mutta kelpaan ja riitän tällaisena kuin olen.
Olen yrittänyt opetella rentoutumista ja itseni hyväksymistä mutta tulee tilanteita (liian usein) kun ahdistus käy tietyissä tilanteissa niin suureksi että se vaikuttaa jo fysiologisesti, posket punoittavat ja tarve päästä tilanteesta pois koituu liian suureksi. haluaisin pystyä olemaan normaalisti normaaleissa tilanteissa mutta se ei aina onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Ei ne pakko-oireit ainakaan itselläni ole. Ennemminkin lieväasteinen stressireaktio, jos nyt halutaan tuommoisia termejä käyttää. Itselläni auttaa, kun pidän jotain hiplattavaa kädessä, jolloin kynsinauhat jää rauhaan. Eirtyisen kivalle ja rauhoittavalla omassa kädessäni tuntuu foliosta pyöritelty pallo, tuntuu sormissa karhealle ja siihen voi upotella kynsiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
U crazie.