Haluaisin isän, joka välittäisi

Et ole yksin ajatustesi kanssa. Ei ole kuin yksi suunta, ja se on eteenpäin! Aika eheyttää ja usko rakkauteen korjaa. <3

Niinhän me kaikki. Isäni on jopa aina väittänyt rakastavansa, muttei kuitenkaan välitä tietää, minkälainen ihminen oikeastaan olen ja mitä mielessä liikkuu. Olen aina kokenut, että isäni ei oikeastaan pidä minusta. Ei kai hän silloin voi väittää ihan vakavissaan rakastavansakaan.

Sittemmin olen tajunnut, että hän tarvitsee minua enemmän hoivaajaksi kuin hoivattavaksi. Tämän oivaltaminen on jotenkin auttanut minua antamaan anteeksi. Että kun ei olekaan kauhalla annettu...

Mä haluaisin isän joka olisi isä eikä yrittäisi leikkiä kaveria eikä olisi aina saatanan idiootti, lapsellinen ja vastuuton ja tarvitsemassa jotain multa (autokyyti kaljakauppaan tai pois poliisiasemalta, kaljaraha tms.)

Säälittävää että vielä aikuisenakin sattuu se ettei ole oikeaa isää joka tukisi, auttaisi ym. mutta niin se vaan tekee..

Joskus on pakko tehdä raakoja ratkaisuja. Joskus on pakko valita, kuka tarvitsee sinua eniten. Joskus ihminen on kiusattu niin loppuun, että on jätettävä taakse kaikki entinen. Sitä ei voi ymmärtää kuin se, joka on kokenut saman.