Lasten jakaminen
Meillä on kolme lasta ja ero nyt tulossa.
Keskimmäinen on täysin isänsä poika ja ajattelinkin kysyä neuvoja viisaammilta voiko lapsia erottaa toisistaan;kaksi asuisi minun kanssa ja yksi isänsä.
Tämä tunnostaisi hyvältä koska tämä keskimmäinen terrorisoi muita sisaruksiaan kokoajan, näin voitais ehkä vähän rauhoittaa tilannetta ja saisin taata heille vähän " rauhaa" .
Käytännön kokemuksia ja vinkkejä, miten tämä voisi toimia vai voisiko?
Kommentit (5)
Minulle tuli ensimmäisenä sellainen ajatus että jos lasten välit keskimmäisen kanssa on jo muutenkin huonot, niin huononeeko ne ennestään kun toinen /toiset pääsivät parempiin oloihin. Niinhän ne lapsen yleensä kokevat että etävanhemman luona on parempi olla kuin lähivanhemman kun siellä ei tarvitse siivota huonetta tai tehdä muita pieniä kotitöitä ja siellä käynnit on yleensä " juhlaa" .
Välillä haluaisinkin keskimmäisestäni eroon, sen verran rasittavaa se ainainen karjuminen ja toisten kiusaaminen on.
Mutta vieraalta tuntuu ajatus " erota" omasta lapsesta.
Tiedän myös miten riidoista huolimatta sisarukset rakastavat toisiaan omalla rajulla tavallaan ja erottaminen vaikuttaisi heidän kaikkien loppuelämään.
Mutta niin myös yhdessäeläminen.Jos kohta 5v. sanoo että ei rakasta äitiä vaan haluaa olla isän kanssa, pitäisikö tuon ikäisen mielipidettä kunnioittaa?Hän on täysin isän poika, vaikka ottaa yhteen yhtäpaljon molempien vanhempien kanssa.
varsinkin jos lapsi itse selvästi tahtoo näin.
Nämä ovat niin monipiippuisia juttuja, että tilannetta tuntematta vaikea sanoa. Mutta itse olen sitä mieltä, että sisarusten jakaminen voi *joissain* tilanteissa olla ihan hyväkin ratkaisu.
Päätösvallan antaminen pienelle lapselle ei ole hyvä, aikuisten on kannettava vastuu päätöksenteosta, mutta kyllä lasta voi tässä asiassa mielestäni kuunnella ja hänen kanssaan asiasta keskustella.
Kyllähän se väkisinkin muuttaa sisarussuhteiden dynamiikkaa ja todennäköisesti ne kaksi, jotka jäisivät äidin luokse asumaan, olisivat tavallaan läheisempiä keskenään kuin pois muuttavan kanssa. Mutta jos dynamiikka ei nykyiselläänkään toimi voi muutos olla jopa parempaan suuntaan.
Eräässä tuntemassani perheessä, jossa sisarukset on jaettu, tehdään niin, että lapset ovat vuoroviikonlopuin aina toisen vanhemman luona pe illasta ma-aamuun. Eli lapset ovat kaikki viikonloput yhdessä. Tällöin erossa oltavaksi ajaksi jäävät lapsille vain ma-to illat päiväkodin / koulun jälkeen.
Avoimin mielin, uskon että vanhemmat kuitenkin lopulta tietävät mikä on kullekin lapselle parhaaksi, jos malttavat kuunnella lapsia ohi omien tuntemustensa.
juuri tuo lasten kuuntelemisen taito olisikin niin tärkeää kun omat tunteet ja pettymykset ovat pinnassa.
ja pahoittelen, jos olen täysin hakoteillä, mutta viestistäsi kuultaa kyllä enemmän läpi se, että haluat " häirikkölapsesta" eroon kuin se, että mietit, mikä tosiaan on *kaikkien* kannalta parasta... No, teidän perhettä tai sen ryhmädynamiikkaa en tietenkään yhtään tunne, mutta itse pidän lähtökohtaisesti pahana sitä, että lapsia aletaan " jakaa" . Vaikka saattaahan se teidän tapauksessanne olla paras vaihtoehto. Mieti vain itse tykönäsi sitäkin, miten se vaikuttaa sinun ja keskimmäisen lapsen väleihin - olet kuitenkin lapsen paras ja ainoa äiti... (Toki isä hänen ja muiden paras ja ainoa isä, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitan?) Paras lähtökohta myös lapsia koskeville ratkaisuille on rehellisyys - myös ja ennen kaikkea itselleen. Toivottavasti löydätte ratkaisun kaikkien parhaaksi!