Masennusläkkeiden aloitusoireet

Kyllä minulla meni noin pari kuukautta ennen kuin elämä rupesi sujumaan. Nyt olen jättänyt masennuslääkkeet pois ja voin sanoa, että oli paljon hankalampaa kuin aloitus. Hikoilua, sydämentykytystä, kurjaa koko ajan. Nyt olen voiton puolelle päässyt ja olen saanut kiinni entisestä minästäni, joka onkin aika mukava, ahkera, energinen, siisti ja kaikesta innostunut. Kova on koulu aloittaa masennuslääkkeiden syönti ja yhtä kovaa lopetus. Pakkohan se oli lapi käydä, että löysin taas itseni. Vointeja sinulle!!

Ahdistus alussa on merkki nimenomaan siitä, että lääke toimii.

Mä olen myös syöny kohta viikon, perjantaina pitäis nostaa lääkevahvuus hoitotasolle. Olo on kamalan ahdistunut ja kamala muutenkin..

Oon nyt ollu 5 päivää sairaslomalla ja ajatus että menisin parin päivän päästä töihin tuntuu ihan kuolettavalta.. Voinko pyytää lisää sairaslomaa?

Alku on ihan kamalaa. Muistan itse miten oikeasti pelkäsin että sekoan lopullisesti. Tai että koko loppuelämäni on sinnittelyä ja tuskaista taistelua päivästä toiseen. Mutta niiden alkutuskien läpi on vaan mentävä. Nämä eivät ole mikään oikotie onneen, vaan vaikutuksen alkaminen kestää. Vaikeat alkuoireet ovat merkki siitä, että aivokemiasi tunnistaa lääkkeen ja toimii myöhemmin niin kuin pitääkin. Älä anna periksi. Parempaa on tulossa! Voit parin kuukauden kuluttua erittäin todennäköisesti huomattavasti paremmin kuin nyt.

Masennuksesta voi toipua ilman lääkkeitäkin. Itse en usko että niillä on mitään muuta kuin lumevaikutusta. Olen kokeillut kolme kertaa. Enää en sekoittele aivokemiaani pillereillä vaan käytän muita menetelmiä, kuten terapia, liikunta, musiikki.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 02:43"]

Masennuksesta voi toipua ilman lääkkeitäkin. Itse en usko että niillä on mitään muuta kuin lumevaikutusta. Olen kokeillut kolme kertaa. Enää en sekoittele aivokemiaani pillereillä vaan käytän muita menetelmiä, kuten terapia, liikunta, musiikki.

[/quote]

Ihme ja kumma. Täällähän on älykkäitäkin ihmisiä.

Kirjoituksesi on totta. Masennuslääkkeistä on hyötyä vain erittäin vaikeassa masennuksessa. Ja sitä sairastava ei olisi täällä kirjoittelemassa. Lievään ja keskivaikeaan masennukseen niitä on ihan turha syödä, ellei ihan välttämättä halua sekoittaa aivokemioitaan, mahdollisesti jopa pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 21:40"]

Mä olen myös syöny kohta viikon, perjantaina pitäis nostaa lääkevahvuus hoitotasolle. Olo on kamalan ahdistunut ja kamala muutenkin.. Oon nyt ollu 5 päivää sairaslomalla ja ajatus että menisin parin päivän päästä töihin tuntuu ihan kuolettavalta.. Voinko pyytää lisää sairaslomaa?

[/quote]

Ilman muuta voit pyytää.

Tiedä siitä älykkyydestä, mutta jos tekee mieli mennä junan alle ns. alkuoireiden vuoksi, mikä on jotain ihan muuta kuin aiemmin masennuksesta huolimattakaan ajatellut, alkaa väkistenkin miettiä mitä myrkkyä on avun toivossa nappaillut. Itse en käyttöä jatkanut kauemmin, mutta hankalat lopetusoireet viittaa siihen, että lääkkeisiin voi jäädä koukkuun. Lääkäri, joka väittää kyseisiä pillereitä turvallisiksi, vois itse kokeilla. Ja vaikka lääkkeistä jotain apua kokisi saavansakin joskus viikkojen tai kuukausienkin kuluttua, siinä ajassa masennuksesta lähtee paranemaan usein jo ihan luonnostaankin.

Minun kohdallani lääkkeet ovat hyväksi. Aloitin viime keväänä, pääsin lattialta ylös ja liikkeelle. Kesällä ajattelin että jatkan liikuntaa, loma tulee ja kaikki hyvin. Lopetin lääkkeet.

Lokakuussa kävin vielä töissä, mutta itkin illat. Itkin lenkillä, itkin töihin lähtiessä. Nyt sairauslomalla, en käy ulkona, pelkään muita ihmisiä ja makaan peiton alla lueskellen vauvalehden keskustelupalstaa. 

Ihan sama mitä musiikkia laitan soimaan.lääkkeet autta mulla nimenomaan siihem että pystyn lähtemään liikkeelle, nauttimaan musiikista ja olemaan ihmisten ilmoilla.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 19:58"]Just olin tulossa kysymään samaa. Ihan kamala ahdistus, tuntuu että järki lähtee lopullisesti.
[/quote]

Ei ihme että teitä on kun nappailette noita lääkkeitä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 19:58"]Just olin tulossa kysymään samaa. Ihan kamala ahdistus, tuntuu että järki lähtee lopullisesti. [/quote] Ei ihme että teitä on kun nappailette noita lääkkeitä.

[/quote]

Mitä teitä? Epäonnistuneita, luusereita? Sano vaan.

vapaaehtoisesti hermomyrkkyjä syötte ja kysytte kannattaako jatkaa kun kakk a fiilis.. lukeaa enemmän lääkkeistä.

noin kuukauden päivät muistaakseni meni. tsemppiä.

Pitäiskin taas itse aloittaa :(

Mulla kesti 6 viikkoa ennenkuin auttoi. Pari ekaa viikkoa kuvotti, masensi entistä pahemmin. Viikko ei riitä, ainakin 2 viikkoa tsi kuukausi voi mennä ennenkuin huomaat tehon. Ahdistuneisuuteen moni tarvitsee mietoa bentsoa esim opamoxia, että jaksaa odottaa kunnes lääke saavuttaa tehonsa. Aloitusannos usein myös pieni, tehot irtoavat kunnolla vasta isommalla annoksella.

Kiitos. Ihan pää sekaisin, pelottaa että jään tällaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 19:52"]Kiitos. Ihan pää sekaisin, pelottaa että jään tällaiseksi.
[/quote]
Et jää. Lääke alkaa vaikuttaa ja pitoisuusvaihtelut tekee oireet. Samantyyppistä voi olla kun annosta nostetaan. Älä pelkää.

Just olin tulossa kysymään samaa. Ihan kamala ahdistus, tuntuu että järki lähtee lopullisesti.

Kumma ettei lääkärit kerro noista aloitusoireista, se on ihan normaalia että tuntuu ensin pahalta. Lopetus pitää tehdä myös hitaasti ja varovasti koska siihenkin liittyy muuten ikäviä oireita.

No se hyvä puoli on että ruokahalua ei ole. Pelkäsin jos vielä lihonkin. Nyt pitää väkisin kellosta katsoen syödä että ei ala heikottaa.

En voi kuvitellakaan meneväni ulos. Onneksi huomenna on terapia. Siellä oon käyny alusta asti ihan kotivaatteissa, kun pääsen ovelta ovelle autolla.

Aikamoinen romahdus. 

Minulla oli outoja lihasnykäyksiä ympäri kroppaa, ulkopuolisuuden tunnetta ja tuntui että kaikki oireet joihin olin lääkettä aloittanut syömään, vahvistuivat. Itselläni oireet kestivät n.4viikkoa, kunnes aivan yht`äkkiä eräänä päivänä huomasin, että olo oli aivan erilainen. Ahdistus oli poissa ja tuntui että jaksaa tehdä kaikkea. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!