Lue keskustelun säännöt.
Mun pää hajoo tästä työttömyydestä :-(
09.10.2014 |
Olen siis ollut vasta reilun kk:n työttömänä, mutta ahdistaa niin pirusti jo. Olen toki ilmoittautunut TE-toimistoon, ja katson joka päivä avoimet paikat, mutta yhtään mulle sopivaa paikkaa ei ole löytynyt. Olen oikeastaan lamaantunut, en osaa tehdä muuta kuin odottaa että tulisi joku sopiva paikka mitä hakea... pari avointa hakemusta oon saanut lähetettyä, mutta kai niitä pitäisi sellaset 100 ainakin lähetellä jos toivoo jotain tapahtuvan. Edellisen työpaikkani sain, kun mulle soitettiin sieltä firmasta, olivat bonganneet minut työkkärin kautta. Ja eilenhän oli se uutinen Iltalehdessä että jo 4-kymppisiä syrjitään työnhaussa (olen 40 v). Masentaa, ahdistaa, enkä saa mitään aikaan työpaikan löytämiseksi. Kotona kyllä keksin kaikenlaista puuhasteltavaa ja käyn joka päivä lenkillä ennenkuin lapset tulee koulusta, pitää ajatukset pois työttömyydestä edes hetken.
En uskalla soitella firmoihin saatikka mennä käymään, olen liian ujo. En haluaisi olla työtön, tää laskee itsetuntoa ihan liikaa. Miten te muut työttömät kestätte tilanteen?
Kommentit (13)
Ei olekaan työ koko elämä, sitä olen koko ajan yrittänyt itselleni tolkuttaa... mutta en tosiaan halua jäädä työttömäksi lopuksi ikää, eihän siihen ole varaakaan. Tavallaan olen nauttinutkin näistä kiireettömistä päivistä ja vapaudesta, mutta "kunnon kansalainen se töitä tekee" takoo päässä koko ajan. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samat fiilikset ku ap.llä. Viides kuukausi menossa työttömänä ja joo HAJOTTAA.
2v työttömänä. Ei oma pää kestä tätä. Töitä on haettu aktiivisesti, mutta ei ole vielä napannut. Mä olen loppu tähän oman tilanteeseeni. Se vaikuttaa muuhun elämään.
En pidä itsestäni ja siitä millainen musta on tullut. Työttömyys on laittanut talouden tosella tiukalle, parisuhde kuralla (kyllä joo niin kuralla, että eroamme).
Kyllä siihen tottuu ja pakkohan se on elää. t.ammattivalittaja
Oletteko miettineet sellaista "vähemmän itsellenne sopivaa" duunia? Ei, en tarkoita mitään prostituoidun hommaa vaan mielenkiinnosta kysyn, millaisen koette ei-niin-miellyttäväksi työksi? Kaupan kassa? Hesburgerin tai mäkin työ? Vai olisitteko valmiita sellaiseenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nyt työttymyyttä takana 5 kk. Ei tämä kivaa ole, mutta kun teen joka päivä jotakin sen eteen että saisin työtä, niin ajattelen että yritän sentään kunnolla. Mitä muutakaan tässä voi? Tietysti täytyy myös miettiä uudelleenkouluttautumista. Olen nelikymppinen, joten kuulun myös niihin, joita jo vältellään työmarkkinoilla. Mulla on työttömyydestä huolimatta muut asiat hyvin, talousasiat kunnossa, perhe, terveys..sen verran tää sisuunnuttaa etten todellakaan anna tän työttömyyden viedä multa kaikkea! Mä en suostu!
Suosittelen liikuntaa, siis jotain hikiliikuntaa missä ajatukset oikeesti pääsee irtaantuun arjesta!
No okei, eihän tää tuokun hetkellisen avun, mutta liikunnan jälkeinen euforia kannattaa suunnata oikein eli työn hakuun. Soittelet paikkoihin, kirjotat ja lähetät hakemuksia. Suunnittelet tulevaa.
Ytitä miettiä, mistä saisit muuta sisältöä elämään. Mitä haluaisit harrastaa? Onko kansalaisopistolla menossa joku kurssi, mille pääsisit vielä mukaan? Käy ihmisten ilmoilla säännöllisesti, esim. kirjastossa. Tutki ilmoitustaulut ja osallistu erilaisiin tapahtumiin, joita bongaat. Kaikki työkkärin tajoamat kurssit kannattaa hyödyntää.
Hanki lisätienestiä. Vielä ehtii puolukan poimintaan. Ota kirppispöytä. Tee käsitöitä.
Tee lista asioista, joista olet aina haaveillut tai joita olet suunnitellut. Pystyisitkö toteuttamaan näitä nyt?
Nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan opintoja. Kevään yhteishaku on tulossa. Jos et halua nuorten sekaan on mahdollista hakea myös aikuispuolelle. Tutki ja suunnittele mahdollisuuksia avoimesti.
Nimimerkillä aikanaan kaksi vuotta työttömänä ja tammikuusta alkaen taas jäämässä työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee joku pieni matka tms mä teen aika säännöllisesti nykyään 1-2 yön kylpyläreissuja perheeni kanssa niin se virkistää. Joskus ennen lasta tein laivareissuja melko säännöllisesti, kävin lapissa yms. t. ammattivalittaja
Olen ollut työttömänä aina siitä lähtien kun valmistuin opinnoistani 8 vuotta sitten, lukuunottamatta muutamia jaksoja hanttihommissa, kuten puhelinmyyjänä. Olen täysin turtunut tähän tilanteeseen, enkä osaa edes elätellä toivoa paremmasta. Aluksi tuntui karmealta, olinhan korkeakoulutettu syrjäytynyt pitkäaikaistyötön jo hyvinä aikoina vuosina 2006-07. Olen tottunut työttömänä oloon, ja minusta on alkanut tuntua, että elinikäinen työttömyys on ihmisen normaali tila. Itseäni en ole koskaan tilanteestani syyllistänyt, eihän se minun vikani ole jollei yhteiskunta pysty kaikille työtä tarjoamaan. Ei voi väittää ettenkö olisi yhteiskunnalle panostani tarjonnut. Kun ei kelvannut, niin ei kelvannut. Nyt kun lukee näitä jokapäiväisiä yt-uutisia, oma kurjuus ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta kuin tuolloin hyvinä aikoina. Pian meilläkin on Kreikan ja Espanjan työttömyysluvut, ja silloin tuskin kukaan enää edes näkee työttömyydessä mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hellanlettas, ihmisillä on paljon isompiakin murheita kuin joku v*un työ!!!!!
Tee jotakin muuta.
T. Toinen työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Olen saman ikäinen kun sinä eli parhaassa työiässä. Lapset jo koululaisia ja olisi mahdollista keskittyä uraan. Mulla on vaan osa-aikatyö ja oon myös työttömyyskortistossa koko ajan. Vapaa-aikaa on paljon ja sen pitäisi olla kiva juttu, mutta koko ajan ahdistaa. Tuntuu, että pitäisi olla uransa huipulla ja täällä vaan odottelen että ajat paranevat. Olen kyllä pitänyt kontakteja yllä ja sanonut kyllä kaikkiin tarjottuihin yhteistyökuvioihin. Mutta olo on ulkopuolinen ja turhautunut. Ikäkriisi yhdistyy tähän surkeaan työtilanteeseen. Talous on tiukalla. Nuorempana oli helpompaa olla pätkiä työttömänä, koska usko tulevaisuuden uranäkymiin oli vahva. Nyt työkokemusta on jo paljon ja edelleenkään ei voi luottaa työpaikan pysyvyyteen. Nelikymppisen pitäisi jo olla erilaisessa tilanteessa varsinkin, kun koulutusta ja työkokemusta on kertynyt kiitettävästi ja olisi tosi paljon annettavaa työelämässä. Toki lasten kannalta on hyvä, että olen paljon kotona.. Mutta en halua, että he saavat syrjäytymisen mallin omaan elämäänsä.
Työ ei ole elämä.