Imeyksestä (ikuisuusaiheesta)

En tiedä miksi ei onnistunut kun yritti imettää niin vauva vain huusi ja minä itkin, mikään ei auttanut vauvan paino laski ja jouduin aloittamaan korvikkeet ja sitten ei enään maitoa tullut.
Olisin halunnut imettää mahdolliisimman pitkään ja olen kateellinen niille jotka pystyvät imettämään pitkään

Keskosena syntyneet kaksoset olivat aluksi niin heiveröisiä että maito annettiin heille nenämahaletkun kautta. Meille oli juhlan aihe kun lapset jaksoivat ensimmäisen kerran juoda maitoa ihan omin voimin - tuttipullosta, siitä juominen kun oli pienille vauvoille helpompaa ja kevyempää kuin rinnasta.

Lopulta osittaisimetin vauvoja kahdeksan kuukautta, lisäksi saivat äidinmaitoa ja korviketta tuttipullosta.

Mä olin varmaan kaksi vuotta (!!!!) valtavan ahdistunut siitä etten ollut voinut imettää vauvoja tän hetken oppikirjamallin mukaan. Etenkin nettimaailman, blogien ja keskustelupastojen jyräävä imetysvouhkaus ja tuttipullojen ja korvikkeiden demonisointi sai mut tuntemaan itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi ja kasvatti imetysasian mun mielessä aivan suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.  Järjellä toki tiesin että meidän vauvoilla on asiat paremmin kuin hyvin,  mutta kyllä mä silti tosi alamaissa olin.

Peilasin tekemisiäni siihen vertaisryhmään joka oli näkyvimmin ja kuuluvimmin tarjolla ja olisin kovasti halunnut "kuulua porukkaan". Vaan en kuulunut. Netti kertoi mulle että en vaan yrittänyt tarpeeksi. Nyt jälkeenpäin näen metsän puilta ja taputan itseäni olkapäälle siitä miten hienosti klaarasin vauva-ajan, etenkin tuon vauvojen ravitsemispuolen.

Vauva ei osannut imeä. Tulehduskierteen vuoksi ostin pumpun, jolla sain vihdoin rinnat tyhjäksi ja kierteen katkeamaan. Koska maitoa riitti, annoin vauvalle pumpattua 6kk ajan, luovutin sairaalaankin. Ei harmita, päinvastoin, koen tehneeni isomman työn kuin imettävät ja korviketta antavat vanhemmat. Näin vaivaa ja siitä tuli aika hyväkin fiilis.

Vauva ei suostunut imemään. Alkoi karjumaan heti, jos näkikin rinnan lähestyvän. Yritettiin vaikka missä asennossa ja miten, mutta karjunta jatkui tasan niin kauan kunnes sai tuttipullon suuhunsa :( ja kyllä vitutti ihmisten arvostelu. Eipä ollut helppoa nousta yölläkin 3h välein pelleilemään rintapumpun kanssa, että saisi edes vähän äidinmaitoa.

Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista.

kyllä mäkin olin kateellinen toisille, kun meillä onnistui "vaan" kuutisen kuukautta, kunnes tuli totaalinen stoppi. jälkeenpäin sitä on miettiny että varmaan liian helposti sit anto korviketta, mutta ku ei jaksanu taistella. tällä hetkellä kun nuo on jo muisto, niin ei haittaa yhtään, ja tuntuu että kuus kk oli hyvä aika :)

Täysimetin kuukauden, sitten pikkuhiljaa väheni, ja 2kk iästä alkaen vauva sai korviketta.

Imetys ei onnistunut kuin rintakumin avulla, eikä silloinkaan kauhean hyvin. Mulla on niin matalat nännit, että vauva ei saanut otetta. Lisäksi mulle maistunut ruoka, joinkin hirveän vähän ja olin henkisesti tosi väsynyt. Mä koin, että pulloruokintaan siirtyminen oli pelastus sekä mulle että vauvalle.

Neuvolassa oltiin ihanan ymmärtäväisiä, eikä mua ole arvosteltu ainakaan päin naamaa. En koe, että olisin jotenkin epäonnistunut, enkä ole kateellinen heille, joilla imetys sujuu.

Ei onnistunut, maitoa tuli koko ajan niukasti, vauva tottui pulloon jo laitoksella ja lopulta 5vkon kohdalla maidon laatu todettiin niin huonoksi että imetys lopetettiin. Elämämme on paljon helpompaa korvikeruokinnalla, lapsi nukkuu täysiä öitä (2kk alkaen, nyt 4kk) kasvaa hyvin ja on aina hyväntuulinen. Vauva kasvaa aivan hyvin korvikkeellakin, saa rakkautta ja läheisyyttä ihan yhtä paljon ja isäkin osallistuu hoitoon enemmän. Minun hormonimyrskyt loppu samalla ja aikaa on enemmän kun ei koko ajan tarvitse tissitellä. Ehdottomasti paras ratkaisu enkä aijo seuraaviakaan imettää. Se ei kaikille sovi.

Ekat kaksoset ei onnistunut, koska maidon tulo ei runsastunut varmaankin lukuisten vakavien synnytyskomplikaatioiden takia. Kolmatta en halunnut imettää osittain lääkitysteni takia ja osittain en vain halunnut. En koe kateutta tai huonommuutta, miksi kokisin? Imetys ei määrittele äitiyttä eikä ole vanhemmuutta.

Minulla ei nouse maito. Ilman lääkkeitä maitoa ei tule ollenkaan, ei siis edes yhtä milliä, lääkkeillä maitoa tulee muutama milli, ja kun lääkekuuri loppuu, maito loppuu myös. Sille ei vaan voi yhtään mitään.

Totta kai se harmitti kovasti kun lapset olivat ihan pieniä. Nykyään ei harmita, asioihin on tullut perspektiiviä ja tiedän että asiat ovat silloin olleet todella hyvin, jos lapsi on ollut terve ja perhe tasapainoinen, ja ne suuret murheet ovat jotain ihan muuta mittaluokkaa. Jotenkin nyt, kun katson sen ajan imetyskeskustelua (joka oli silloin vielä paljon fanaattisempaa kuin nykyään) koko hypetys tuntuu vähän elämästä vieraantuneelta. Siinä koko äitiys kutistettiin ensimmäisiin kuukausiin, ja vain yhteen asiaan, jonka ympärillä kaiken pitäisi pyöriä. Ero nettikeskustelujen, ja sitten tämän todellisen elämän välillä oli niin suuri, että väistämättä olen miettinyt, että näitä nettikeskusteluja taisivat dominoida silloin ihan vaan kourallinen yhden asian ihmisiä. Todellisessa elämässä suurin osa äideistä on oman kokemuksen kautta selvillä siitä, ettei raskaus, synnytys, imetys, vanhemmuus ja koko pitkä ja vaativa kasvatustyö aina mene kuten sitä itse haluaisi. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 07:53"]

Kertokaapa äidit, joilla imetys ei onnistunut, miksi se ei onnistunut? Oletteko kateellisia heille, joilla onnistuu ja imettävät lastansa pitkään? Onko se, että ei voinut antaa rintamaitoa lapselleen, harmittanut jälkikäteen? Asiallisia kommentteja, kiitos!

[/quote]

En imettänyt, lapsella oli imemisvaikeuksia terveyssyistä. Asia ei harmittanut yhtään vaikka tarkoitus oli imettää. 

Nuorelle äidille tuli yllätyksensä muiden kiinnostus imettämättömyyttäni kohtaan. Jokaisella puolitutulla, tädillä ja kaverin kaverilla oli sanansa sanottavana siihen, että lapselle annettiin pullomaitoa.

Harmitti, että en ollut arvostellut heitä aina huomatessani heidän tekevän "virheen".  

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"]

Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista.

[/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi.

12 jatkaa, en ollut kateellinen, hassu ajatuskin, että olisi kateellinen moisesta. Oli sitä vastoin suuri yllätys, miten moni sai imetyksen kuulostamaan niin vaikealta. 

Kakkosta imettäessä huomasin, että imetys on paljon, paljon helpompaa kuin pulloruokinta. Öisin tarvitsi vain ottaa rinta esiin! Esikoisen kanssa oli herättävä neljän tunnin välein lämmittämään maitoa keittiössä ja väsytti kun ei koskaan saanut ruhtinaallista 5 h yhteen soittoon. 

Kakkosen imettämisestä en ollut mitenkään ylpeä, sillä se oli aika luonnollinen osa lapsen hoitoa. Ikävintä oli kuulla imetysporukoiden mielipiteitä niistä, jotka eivät imettäneet. Monella meni luu kurkkuun kun sanoin, että esikoisen kanssa homma ei vain onnistunut. En ymmärrä sellaista arvostelua ihmisiltä, jotka ovat itsekin epätäydellisiä. Kaikkihan me olemme. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"]

Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista.

[/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi.
[/quote]käääk! :D

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"]

Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista.

[/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi.
[/quote]käääk! :D
[/quote]Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"] Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista. [/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi. [/quote]käääk! :D

[/quote]

Kääk itsellesi, nolo. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:06"]

 Ikävintä oli kuulla imetysporukoiden mielipiteitä niistä, jotka eivät imettäneet. Monella meni luu kurkkuun kun sanoin, että esikoisen kanssa homma ei vain onnistunut. En ymmärrä sellaista arvostelua ihmisiltä, jotka ovat itsekin epätäydellisiä. Kaikkihan me olemme. 

[/quote]

No, tosiasia on, että äidiksi tullaan usein vielä hyvin keskenkasvuisena, henkisesti nuorena ja lapsellisenakin. Voi olla, että ennen lasta elämässä kaikki on mennyt suurinpiirtein kuten halusi, mitään suuria murheita ja vastoinkäymisiä ei ole ollut. Silloin on ihan luonnollista, että ihminen on vielä tiukasti omassa navassaan kiinni, itseriittoinen ja luulee että elämässä kaikki on tahdon asia. Tietty ymmärrys elämästä ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan on vielä hakusessa. 

No tuo esikoinen, jota pystyin imettämään 6 viikkoa, on nyt 13v. Eipä tuo harmita yhtään, äitiys on niin paljon kaikkea muuta kuin imetys, että aika muiden juttujen jalkoihin se on jäänyt. Kuopus, joka ei suostunut imemään rintaa ollenkaan, en siis imettänyt ollenkaan, on nyt 10v ja ihan terve lapsi, ei mitään allergioita yms. Ei harmita hänenkään kanssaan. Miksi olisi jollekulle tuosta kateellinen? Mitä se auttaisi tai muuttaisi?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"]

[Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa.

[/quote]

Niin. Tai sitten on vaan hyvin rasittavaa, että joku tulee läpisemään aiheen vierestä omia asioitaan. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"] Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista. [/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi. [/quote]käääk! :D [/quote]Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa.

[/quote]

Vai olisiko sittenkin niin, että tässä haettiin kokemuksia äideiltä, jotka eivät ole imettäneet? "Mä ainakin imetin"-kertomuksella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.