Imeyksestä (ikuisuusaiheesta)

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"]

[Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa.

[/quote]

Niin. Tai sitten on vaan hyvin rasittavaa, että joku tulee läpisemään aiheen vierestä omia asioitaan. 
[/quote]Tai sitte se on vaaan yksinkertaisesti niin arka aihe toisille tuo ettei pysty imettää, ettei vaa kestä toisenlaisia mielipiteitä asiasta

Ennen lasta en ollut koskaan kuullut lausetta: imetys onnistui! Se kuulostaakin jotenkin niin typerältä, vähän kuin sanoisi, että kakkaaminen onnistui! 

Eikö oletus ole se, että noin luonnollinen asia onnistuu ja tarvitseeko siitä niin hirveästi ilakoida? On hyvä jos ilakoi, mutta minulla imetys oli niin arkipäiväinen osa vauvanhoitoa, että en sitä liikoja korostanut tai tanssinut sambaa jokaisen tissittelyn jälkeen. Olisi pitänyt? 

Jännä juttu sekin, että tätä imetystä usein korostetaan niiden kesken joilla se ei ole onnistunut. Minun tulee hyvin harvakseltaan puhuttua imettämisestä kenenkään kanssa! Mutta auta armias kun porukassa on joku, joka ei imettänyt niin imettäjät kertovat vaiheistaan vuolaasti ja voivat jopa kertoa hyväksyvänsä pulloruokinnan. Tätäkin on kuultu.. 

Minulla on ystäviä, jotka eivät ole imettäneet, se on jokaisen valinta eikä tulisi mieleenkään siihen puuttua tai edes ajatella, että toi on huono äiti. Jokaisella on syynsä ja ne eivät kuulu minulle ellei kerrota. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:35"]

Tai sitte se on vaaan yksinkertaisesti niin arka aihe toisille tuo ettei pysty imettää, ettei vaa kestä toisenlaisia mielipiteitä asiasta

[/quote]

Voi olla, mutta jos ketjun aihe koski heitä, jotka eivät ole voineet imettää, on epäkohteliasta tulla kertomaan omasta onnistuneesta imetykestä, koska se ei ole ketjun aihe. Aivan samalla tavalla olisi epäkohteliasta mennä kertomaan omasta ei-onnistuneesta imetyksestään ketjuun, jonka otsikko olisi "Kerro sinä joka imetit lasta parivuotiaaksi, miten ympäristö sinuun suhtautui". 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"] [Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa. [/quote] Niin. Tai sitten on vaan hyvin rasittavaa, että joku tulee läpisemään aiheen vierestä omia asioitaan.  [/quote]Tai sitte se on vaaan yksinkertaisesti niin arka aihe toisille tuo ettei pysty imettää, ettei vaa kestä toisenlaisia mielipiteitä asiasta

[/quote]

Arka aihe? En usko, että arka on oikea sana. Lähinnä se harmittaa monia, että jollain on otsaa arvostella muita ja nostaa itsensä jalustalle. Kuten sanoin aiemmin, kukaan ei ole täydellinen eikä kaikki onnistu aina ja joskus syy on myös lapsessa. 

Joskus mielipiteet on parempi pitää itsellään. Varsinkin ystävyydessä tai kaveruudessa on hyvä olla positiivisesti liikkeellä, siitä tulee itsellekin hyvä, positiivinen olo ja sellaiseen seuraan tekee mieli hakeutua. Elämä yksin ja oikeassa lienee kamalaa. 

Nyt täytyy aloittajana tunnustaa, että itse olen onnistunut imetyksessä, mutta tie siihen ei ollut helppo. Tunteita nostattava aihe, kieltämättä. On vain mielenkiintoista tietää miksi ja mitä syitä on, että ei imetys onnistu. Itselle sen onnistumiseen tarvittiin paljon läheisten tukea ja oikeaa tietoa imetyksestä (imetystuilista, korvaamaton neuvojen antaja) paljon sitkeyttä ja tietysti terve äiti ja vauva. Mutta syitä on siis monia, miksi ei imetys ole mahdollista.
-ap

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"] [Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa. [/quote] Niin. Tai sitten on vaan hyvin rasittavaa, että joku tulee läpisemään aiheen vierestä omia asioitaan.  [/quote]Tai sitte se on vaaan yksinkertaisesti niin arka aihe toisille tuo ettei pysty imettää, ettei vaa kestä toisenlaisia mielipiteitä asiasta

[/quote]

Jos olet tuota mieltä, miksi sinun mielestäsi imetyksessä onnistuvan pitäisi tulla kertomaan asiasta ketjuun, joka on täynnä äitejä, joilla imetys ei onnistunut? Voisin minäkin mennä syöpähoitokokemuksia kysyvään ketjuun kommentoimaan "onneksi minulla ei ole syöpää". Olisiko se ok?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"] [Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa. [/quote] Niin. Tai sitten on vaan hyvin rasittavaa, että joku tulee läpisemään aiheen vierestä omia asioitaan.  [/quote]Tai sitte se on vaaan yksinkertaisesti niin arka aihe toisille tuo ettei pysty imettää, ettei vaa kestä toisenlaisia mielipiteitä asiasta

[/quote]

Miksi niitä toisenlaisia mielipiteitä pitää tuoda ketjuun jossa käsitellään herkkää aihetta ja arkojakin tunteita?

Keskoslasten äitinä olen onnellinen että mulla oli yksi paikka jossa pystyin keskustelemaan pulloruokinnasta, imetyksestä ja vauvojen ravitsemiseen liittyvästä riittämättömyyden tunteista turvallisesti: se oli keskosvanhempien ulkopuolisilta suljettu keskustelupalsta. Jos siellä aloitti keskustelun imetysahdistuksesta, saattoi olla varma ettei kukaan tule sivusta huutelemaan että eipä tossa vielä mitään, ajattele miten vaikeaa mulla oli kun imetin enemmän kuin suosituksissa sanotaan!

Olisi mahtavaa jos myös kaikille avoimilla keskustelupalstoilla voisi keskustella näistä asioista ilman (tahatontakin) tahdittomuutta, silloin turvallinen vertaiskeskustelu olisi kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla. Se vaan ei taida onnistua isolla julkisella palstalla.

Olen usein ihmetellyt, miksi ihmisen kimpussa ollaan eniten juuri siinä vaiheessa, kun hän on haavoittuvaisimmillaan, eli tuoreena äitinä. Se ei ole sattumaa, ja siellä taustalla on aina halu saada vähän otetta toiseen ihmiseen, kun tiedetään että hän juuri silloin ei ehkä pysty puolustamaan itseään ja omaa elämäänsä kuten normaalisti. Siksi minä suhtaudun hyvin varauksella näihin "hyväntahtosiin neuvojiin" oli aiheena sitten imetys tai mikään muu äitiyteen liittyvä. Yleensä nämä ihmiset ovat monella tavalla tunkeilevia ja vallanhaluisia, itse sitä ymmärtämättä. 

Kaikki äidit ja isät, puolustakaa omaa vanhemmuuttanne, olkaa ylpeitä ja iloisia siitä että teillä on oikeus olla vanhempia omalla tavallanne. Miettikää tarkkaan, mitkä ovat niiden ihmsiten motiivit, joilla näyttää olevan kaikki maanpäällinen viisaus myös teidän elämästänne ja kova halu tarjoilla tätä viisautta. Todelliset ystävät ovat niitä, jotka suhtautuvat teihin empaattisesti ja ymmärtävästi.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:49"]

Oon taas sitä mieltä, että ois ollu itelle jollain tavalla ehkä helpompaa, jos ois vauvalle korviketta, kun imettäny lastaan n.2-vuotiaaksi..miksi näin? Koska, ihmiset tuntuvat ymmärtävän helpommin syyn, miksi ei pysty imettämään, kun että antaa lapselle rintaa parivuotiaaksi..sitä vasta saakin selitellä, että miksi ei ole VIELÄKÄÄN lopettanut imetystä? Vaikka suositus onkin josaain imettää 2-vuotiaaksi..Kateutta, tietämättömyyttä, inhoa ihmettelijöiden puolelta? Tiedä häntä..Mutta itse olen kyllä ylpeä, että imetys on sujunut hyvin ja olen voinut imettää lastani. Korvikkeetkin on aivan fine, ne ois ollu sitte vaihtoehto, tietysi, jos imetys ei olisi ollut mahdollista.

[/quote] Kysely oli niille, joilla imetys ei onnistunut. Voit ehkä perustaa oman keskustelun tästä aiheestasi.
[/quote]käääk! :D
[/quote]Tätä varmaa tässä haettiinkin alunperin..jos imetys joillain onnistuu, siitä ei saa puhua ääneen, saati olla onnellinen, ilman, että joku virnuilee, taikka käskee olemaan hiljaa.

[/quote] En käskenyt olemaan hiljaa, vaan pyysin asiallisesti pitämään keskustelun aiheessaan. Muille aiheille voi vapaasti perustaa oman keskustelun. Ap aloitti mielestäni mielenkiintoisen kyselyn, enkä varmasti ole ainut, joka ei halua sen menevän väännöksi siitä kenellä on helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:54"]

Ei onnistunut, maitoa tuli koko ajan niukasti, vauva tottui pulloon jo laitoksella ja lopulta 5vkon kohdalla maidon laatu todettiin niin huonoksi että imetys lopetettiin. Elämämme on paljon helpompaa korvikeruokinnalla, lapsi nukkuu täysiä öitä (2kk alkaen, nyt 4kk) kasvaa hyvin ja on aina hyväntuulinen. Vauva kasvaa aivan hyvin korvikkeellakin, saa rakkautta ja läheisyyttä ihan yhtä paljon ja isäkin osallistuu hoitoon enemmän. Minun hormonimyrskyt loppu samalla ja aikaa on enemmän kun ei koko ajan tarvitse tissitellä. Ehdottomasti paras ratkaisu enkä aijo seuraaviakaan imettää. Se ei kaikille sovi.

[/quote]

Miten maidon laatu mitataan? Miten siis tuo huonoksi toteaminen on tapahtunut? Kiinnostaa, kun en ole ikinä kuullutkaan. Minä en pystynyt koskaan pumppaamaan, joten en ole maitoani nähnyt, laadusta ei ole tietoa. Imettänyt olen 4x ~ vuoden.

Olen saanut kokea sekä "onnistuneen" imetyksen että sen, ettei rintaruokinta onnistu. Meillä yhden lapsen kohdalla imetys ei onnistunut monien asioiden summana. Vauvalla oli kireä kielijänne (mikä tosin leikattiin noin viikon iässä), joten imuote oli alun alkaen huono. Itseäni tämä stressasi suunnattomasti, mikä ei tietenkään auttanut asiaa. Lisäksi isot sisarukset pörräsivät ympärillä koko ajan, mikä itseäni stressasi entisestään. Kaiken tämän seurauksena vauvan paino ei noussutkaan ja jouduimme neuvolan syyniin ja jatkuvaan painokontrolliin. Lopulta tuli "käsky" antaa lisämaitoa. Imettäminen ja pumppaaminen ei ottanut sujuakseen, pumpulle ei vain herunut maitoa. Aloimme antaa korviketta sillä seurauksella, että vauva alkoi hylkiä rintaa. Olen tästä asiasta jo itkuni itkenyt, sillä en voinut edes kuvitella, ettei imetys onnistuisi. Jostain syystä tunsin minäkin epäonnistuneeni. Eli kysymykseen olinko kateellinen imettäville äideille, niin rehellisesti sanottuna olin kateellinen. Aiemmat imetykseni olivat olleet niin "helppoja", joten olin ottanut itsestään selvyytenä, että täysimettäisin tämänkin. Mutta se meni nyt näin tällä kertaa. Ympäristöstä en kokenut imetyspaineita ja tiedän lähipiirissä muidenkin kamppailleen asian kanssa. Silti tarkkailin vauhkona itseäni ja muiden reaktioita. Pullon esiin kaivaminen helpottui henkisesti vasta vauvan ollessa jo noin puolivuotias. 

Ohiksena: te, jotka sanotte, että pumpulle ei herunut, puhutteko manuaali- vai sähköpumpusta?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 10:01"]

Olen usein ihmetellyt, miksi ihmisen kimpussa ollaan eniten juuri siinä vaiheessa, kun hän on haavoittuvaisimmillaan, eli tuoreena äitinä. Se ei ole sattumaa, ja siellä taustalla on aina halu saada vähän otetta toiseen ihmiseen, kun tiedetään että hän juuri silloin ei ehkä pysty puolustamaan itseään ja omaa elämäänsä kuten normaalisti. Siksi minä suhtaudun hyvin varauksella näihin "hyväntahtosiin neuvojiin" oli aiheena sitten imetys tai mikään muu äitiyteen liittyvä. Yleensä nämä ihmiset ovat monella tavalla tunkeilevia ja vallanhaluisia, itse sitä ymmärtämättä. 

Kaikki äidit ja isät, puolustakaa omaa vanhemmuuttanne, olkaa ylpeitä ja iloisia siitä että teillä on oikeus olla vanhempia omalla tavallanne. Miettikää tarkkaan, mitkä ovat niiden ihmsiten motiivit, joilla näyttää olevan kaikki maanpäällinen viisaus myös teidän elämästänne ja kova halu tarjoilla tätä viisautta. Todelliset ystävät ovat niitä, jotka suhtautuvat teihin empaattisesti ja ymmärtävästi.

[/quote]

Jopa ensivierailulla uusien vanhempien kotiin alkaa neuvominen. Minusta osut naulankantaan ja kyse on vallanhalusta ja toisen nujretamisenhalusta. Ei onnistu minun kohdallani, laitan välit poikki jos nujertaminen ja negatiivinen kommentointi jatkuu. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:43"]Vauva ei suostunut imemään. Alkoi karjumaan heti, jos näkikin rinnan lähestyvän. Yritettiin vaikka missä asennossa ja miten, mutta karjunta jatkui tasan niin kauan kunnes sai tuttipullon suuhunsa :( ja kyllä vitutti ihmisten arvostelu. Eipä ollut helppoa nousta yölläkin 3h välein pelleilemään rintapumpun kanssa, että saisi edes vähän äidinmaitoa.
[/quote

kauanko jaksoit pumpata? Ja ketkä arvostelivat.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:50"]

Ohiksena: te, jotka sanotte, että pumpulle ei herunut, puhutteko manuaali- vai sähköpumpusta?

[/quote]

En tiedä saako täällä imetyksessä onnistuneet vastata, pelko paskamyrskystä ja ilkeilystä. Vastaan silti.

Minä yritin manuaalilla. En tiedä sitten olisiko sähkökäyttöinen onnistunut. Tuo olisi ollut kovasti tarpeen siinä vaiheessa kun maito alkoi nousta vauhdilla, mutta vauva pienikokoisena vain nukkui. Nukkui ja nukkui, väkisellä piti ressukka herätellä. Jaksoi imeä muutaman kerran ja taas nukahti. Rinnat oli kivikovat ja sattui ihan hirveästi. Meinasi tulla tulehduskin, mutta hieroin kovat pahkurat pois, siis käsin lypsin maidon siitä kohtaa pois. Se onnistui jotenkuten. En silloin älynnyt kysyä saisiko sähkökäyttöistä pumppua synnäriltä lainaan.

Kuten kirjoittajalla 32, meilläkin oli vauvalla kireä kielijänne, joka leikattiin noin viikon iässä (sekä sen lisäksi sektio, jonka takia maito ei noussut heti). Kaikista yrityksistä ja pumppaamisista huolimatta imettäminen ei onnistunut ikinä kunnolla, ja vauva sai lopulta pumppaamani maidon sekä korvikkeen suurimmaksi osaksi pullosta. Osittaisimetys onnistui 3 kk saakka. En nyt jaksa alkaa erittelemään, millä kaikilla tavoilla imetystä yritettiin saada kunnolla käyntiin, mutta todellakin kaikkeni tein.

Kyllä, voin sanoa olleeni kateellinen niille, joilla imetys onnistui helposti / lyhyen kamppailun jälkeen. Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi - varsinkin, kun koko maailma on pullollaan ohjeistusta siitä, miten paljon parempaa pelkkä rintaruokinta on. Meitä on niin monia, jotka tekisivät kaikkensa imetyksen eteen, mutta kun ei niin ei Erityisen pahalta ovat tuntuneet puheet siitä, miten imetys kyllä onnistuu kaikilta, jos tarpeeksi yrittää. Tällaista sanovat eivät itse koskaan ole olleet tilanteessa, jossa kaikki on todellakin tehty imetyksen eteen, ammattilaisten avulla.

Minäkin aina naureskelen niille, jotka sanovat imetyksen onnistuvan jos vaan haluaa. Niin voi sanoa vain henkilö, joka puhuu tietämättömyydestä kumpuavalla itsevarmuudella, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Omalla kohdallani imetystä pyrki auttamaan 6 ammattilaista, joista jokainen oli saanut koulutusta imetyksen tukemiseen sekä muutama lääkäri. Tuloksetta. 

Koska kohdallani oli kuitenkin kyse vauvan osaamattomuudesta, sanon tämän aina näille irvailijoille ja johan hiljenevät. Yhtäkkiä kukaan ei väitäkään, että kyllä se siltä vauvalta onnistuu jos vaan vauva oikeasti sitä haluaa.

Vauva joutui jo laitoksella saamaan lisämaitoa ja siitä kierteestä ei sitten päästykään pois. Vauva kolmikuinen ja saa n.800 ml korviketta imetyksen lisäksi. Nyt jos saisin päättää niin en suostuisi antamaan lisämaitoa laitoksella vaan olisin panostanut imetykseeen. Koen että meidät ajettiin henkisesti ja fyysisesti loppuun synnärillä. Olen tästä yhä katkera.

Itselläni ei maito koskaan noussut kunnolla. Synnytys vei nännit kokonaan ja olin todella kipeä useamman viikon ajan. Yritin kaikkeni mutta en saanut täysimetystä onnistumaan. Tunnen epäonnistuneeni imetyksessä. En juurikaan käy leikkipuistoissa tai vauvakahviloissa, koska tunnen olevani ainoa, joka syöttää lapsen pullosta. Etenkin kun vauva on selkeästi keskiarvoa isompi. Olen kateellinen niille, joilla imetys onnistuu ja joiden vauvat nätisti syövät rinnasta. Oman vauvan kanssa sekin on hirveätä taistelua joskus.

Yritän nähdä asioiden hyviä puolia. Ensimmäinen hyvä puoli on se, että voin ulkoistaa ruokinnan ja näin olen voinut olla useamman tunnin pois kotoa jo vauvan ollessa pariviikkoinen. Öisin voin nukkua yhden syötön yli, jonka mies siis hoitaa. Pulloruokinta mahdollistaa myös isän ja vauvan läheisyyden ja nuoremmasta iästä asti. Pyykkiäkin tulee vähemmän, kun ei ole lakanat aina ihan maidossa ;)

Esikoisen synnytys oli tosi vaikea ja minä todella kipeä. Osastolla en saanut mitään imetysohjausta. Kyseessä oli iso vauva, jonka olisi ilmeisesti kokonsa puolestakin pitänyt saada lisämaitoa. Ei herunut. Vauva myös nukahti aina rinnalle. Yritin sanoa, että tämä ei syö ja vastaus oli, että se on vähän väsynyt, kun on kellastunut, imetä vaan! No, päästiin kuitenkin kotiin, mistä palattiin takaisin sairaalaan, kun vauva oli tosi keltainen, unelias ym. Siis kuivunut! Onneksi vauva saatiin valohoidolla ja lisämaidolla kuntoon. Yritin ja tein kaikkeni, mutta ei lähtenyt imetys sujumaan. Osittaisimetin kuiteinkin muutaman kuukauden, mutta ei sitä maitoa oikein tullut. Harmittaa vieläkin, etten osannut ensimmäisinä päivinä pitää paremmin puoliani sairaalassa, vaan luotin ammattilaisiin. Ja kyllä sain lähipiiriltäni kuulla olevani huono äiti kun en imetä. Ja harmittaa sekin, että osastolla ei nähty, että vauva meinasi kuivua! Käskettiin vaan imettää!

Toisen synnytys oli helppo ja olin itse paljon paremmassa kunnossa ja imetyskin lähti käyntiin paremmin.Tällä kertaa sain myös ohjausta(eri sairaala). Kakkosenkin kanssa piti pumpata monta kuukautta imettämisen lisäksi vaikka vauva olikin oikea tissitakiainen. Ei ois muuten riittänyt maito.

Eli kaksi hyvin erilaista kokemusta. Jälkeenpäin tekisi mieli vähän lällätellä anopille joka sanoi, että vauva tulee olemaan aina kipeä kun en VIITSI imettää. No, eipä ole lapsella ollut vielä yhtään antibioottikuuriakaan(reilu 3v) ja muutenkin toistaiseksi ollut tosi terve.

40 jatkaa vielä. Tuon esikoisen kuivumisen jälkeen kynnys lähteä täysimetystä vielä yrittämään oli liian suuri. Pelkäsin, että lapseni kuolee jos yritän hänet itse ruokkia :( Osittaisimetyksen eteen tein kaikkeni.