Hoitovapaa ja kotityöt
Olen jäämässä pian hoitovapaalle ja sen ehtona on noin 8000 eur / kk tienaavan mieheni mukaan se, että joudun tekemään kaikki kotityöt sekä kaikki ruoat lastenhoidon lisäksi. Lisäksi hän jo etukäteen on mulle jauhanut siitä, että joudun tekemään ruokalistat valmiiksi kuukausittain ja hän toivoo, että lämmin ateria on pöydässä valmiina aina, kun hän tulee kotiin.
Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla ja mies ei suostu hoitamaan lapsia kuin aivan satunnaisesti, sillä hän vetoaa siihen, että saan Kelalta rahaa siksi, kun hoidan lapsia. Toisin sanoen olen hänen mielestään töissä 24/7 lapsia ja kotia hoitamassa, eikä hänen tarvitse tehdä mitään. Toki mielelläni hoidan lapsia, mutta haluaisin itsekin joskus levähtää illalla siten, että hän auttelisi lastenhoidossa tai pääsisin esim. itse käymään omilla asioillani ulkona/kaupassa/kavereita tapaamassa.
Nyt en ole lasten syntymän jälkeen päässyt omille asioilleni (hammaslääkäri, terveyskeskuskäynti, kampaamo, kaverin tapaaminen, keskustassa vaateostoksilla käynti) kuin ehkä parikymmentä kertaa parin vuoden aikana.
En hirveästi (=lainkaan) kehtaa avautua tilanteestani livenä kenellekään, joten en tiedä, onko mielipiteeni ja toiveeni asian suhteen aivan outoja, mutta miltä tilanteeni kuulostaa?
Kommentit (31)
Tuon hänen palkkansa tuossa mainitsin, sillä mieheni mielestä "loisin" hänen kustannuksellaan, jos en tee tasan kaikkia kotitöitä. Kuitenkin maksan omat ruokani ja vaatemenoni (tosin en juurikaan osta vaatteita tai käy kampaamossa, sillä en käytännössä koskaan pääse moisille asioille lähtemään).
Maksan myös lasten menoista noin puolet. Olemme myös sopineet, että mahdollisen eron koittaessa hän saa pitää tietenkin itse asuntonsa ja muun varallisuutensa, joten en ole niitä häneltä riistämässä. Äsch, nahistelemme tästä aiheesta jatkuvasti ja itseäni ahdistaa tämä tilanne.
T. Ap
Tämä on hieman epätoivoistakin jopa, mutta ollaan mietitty eroakin, sillä tilanne on mennyt niin vaikeaksi. Olen tosiaan ihan nyrkin ja hellan välissä ja mieheni mielestä niin kuuluu ollakin. Itse en vain voi sopeutua sellaiseen ja olen tasa-arvon kannalla. Mieheni mielestä on myös normaalia saada raivareita ja uhitella jatkuvasti minua. Hänen lapsuudenkodissaan hänen isänsä pahoinpiteli hänen äitiään jatkuvalla syötöllä ja hänen äitinsä passasi hänen isäänsä, joka puolestaan toi kotiin kaiken rahan. Mieheni mielestä se on oikea toimintamalli, vaikka hän nyt ei ihan täysin sitä toistakaan.
Ja vaikka mieheni haluaisi passaavan naisen, hän ei todellakaan kustanna mulle mitään ylimääräistä. Ja toisaalta mitään erikoista rakkauttakaan tässä ei enää ole ollut pariin vuoteen, vaan elämme kuin kämppikset selibaatissa. Olen yrittänyt siitäkin vähän hänelle puhua, mutta hänen mielestään hän on niin vanha (vähän alle 40-v.), ettei häntä enää kiinnosta mikään fyysisempi juttu. Harmittaa olla näin kamalassa liitossa, mutta en oikein uskalla erotakaan.
T. Ap
Älä nyt ulise siellä tottakai ne kotityöt kuuluu sulle, kerta kun "istut" kotona. Jos et jaksa niin sanot miehelle että siivouspalvelut ostetaan ja piste.
muuten kuin minun tarina, paitsi että meillä on seksiä ja läheisyyttäkin ja yhteisiä harrastuksia ja matkoja. mies ei oikein mielellään jaa rahaa suoraan minulle, mutta tuo kyllä aina jotain parempaa ruokaa kotiin, jotka en koskaan voisi ostaa tuillani ja maksaa usein matkoja.
mutta kotityöt kuuluvat hänen mielestään minulle, kun kotona olen ja lastenhoito myös, myös iltaisin useimmiten, koska hänellä on myös työn lisäksi aikaa vievä harrastus.
yritä sopia, että mies olisi kolme kertaa viikossa tunnin lasten kanssa, jotta pääset lenkille. tai tee niinkuin meillä on sovittu, että jompi kumpi liikkuu aamulla klo 6-7 ennenkuin muu perhe herää. jos ei silloin liiku, niin sitten ei ole halunnut liikkua tarpeeksi. jos mies liikkuu aamulla, hän liikkuu myös illalla eli sillä ei minulle saa lisää liikunta-aikaa. kirjojen lukua en ole harrastanut pitkään aikaan, koska illalla en jaksa pysyä hereillä, päivisin ei ole rauhallista hetkeä.
kampajat jne. olen jo unohtanut =)
Jos teillä ei ole virallista avioehtoa, niin saat erossa puolet omaisuudesta vaikka mies mitä vinkuisi. Joten ero käyntiin nyt jo viimeinkin ja huoltajuus sinulle. Teidän ongelma on syvemmällä kun kotitöissä, joten en lähtisi jatkamaan tuollaista parisuhdetta ja antaisi lasten elää tuollaisen isän vallankäytön jaloissa. Mutta ensin: kokoa tukiverkostot, kerro tilanteestasi ja hoida taustalla asiasi kuntoon asuntoa myöten, älä jää tyhjän päälle. Rakkautta en tuossa teidän suhteessa näe, se on vain jonkunlainen järkiliitto miehelle ja asiat eivät tuosta muuksi muutu. Lähde ennenkuin tuuperrut miehen vallan alle.
haluatko olla kotona? voisitko olla ilman miestäsi? itse laitat kahleesi, jos näin on. saa toki purnata =)
Vaikka kuinka olet kotona, niin lapset ovat myös miehesi. Hän on niistä myös hoitovastuussa!
Tosin ihmettelen, ettet tiennyt miehesi asennetta ennen lapsia.
Tosi pimeetä touhua. Itse teen kotityöt pääsääntöisesti kun kerran olen kotona ja lapset leikkivät yhdessä niin että pystyn, mutta jos mies rupeaisi sitä vaatimaan ja uhkailemaan niin jättäisin kyllä hänen sukkansa pesemättä ja tiskit laittamatta ainakin viikkoon niin voisi miettiä uudelleen tapaansa puhua minulle. Miehesi ei arvosta sinua. Nyt sanot miehelle että että EI KÄY, teen kotona mitä itse haluan ja jos urputat niin en tee senkään vertaa, jos tämä ei käy voit valita yksinäisen itsekkään elämäsi ja perheen väliltä kumman haluat, kysy myös onko hän miehenä hyvä perheenpää ja puoliso jos avovaimolla on huono olla ja tuntee itsensä arvottomaksi? Mene ostamaan itsellesi suklaalevy ja katso elokuvia koko päivä.
Onneksi omat hälytyskellot alkoivat soida jo ennen alttarille astumista. Siitä miehestä ei tosin olisi ollut kahdeksan tonnin tienaajaksi, mutta asenne oli hallussa silläkin.
Ihan suututtaa ja oksettaa lukea noita juttuja. Ja jos on provo niin on tärkeästä aiheesta. Teidän liitossanne ei toteudu kumppanuus, rakkaus, toistenne kunnioitus. Kohta mies alkaa valittaa, kun olet ihan nuupahtaneen näköinen, laahustat vanhoissa vaatteissa ja tukka sojottaen hampaat keltaisena, kun sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia pitää edes omasta habituksestasi huolta. Mies sitten suihkii menemään puku päällä uudenkarhealla autollaan takakontti täynnä kalliita harrastusvälineitä ja istuu nuhjuisen vaimon kyhäämään valmiiseen pöytään.
Jos sinulla on duunipaikka voisit ehdottaa, että menet itsekin töihin ja mies palkkaa sinun sijaasi kotiin sekä lastenhoitajan että kodinhoitajan ehkä puutarhurinkin. Ja joka tapauksessa voisitte mennä jonnekin avioliittoneuvontaan tai -leirille, jotta saisit selville, onko liitollanne mitään edellytyksiä.
Nyt nainen, kasvata se selkäranka, koska sitä tarvitaan. Ja pidä se suorassa! Äläkä anna periksi kaikesta toisen hyväksi, vaan mieti mikä on OIKEUDENMUKAISTA. Eli ei niin, että haalit itsellesi miehen kustannuksella asiattomia etuuksia vaan niin ettet anna kaikessa periksi hänen hyväkseen ja mahdollista hänen paskamaista käytöstään.
Miksi teit lapsia tuollaisen noin ajattelevan miehen kanssa? Ihanko oikeasti teille naisille tulee miehen tällaiset piirteet täytenä yllätyksen vasta lasten syntymän jälkeen? Muuten, yleensä miehen lapsuudenkodissa vallinnut malli on se, miten mies omankin perheen haluaa toimivan (tai sitten juuri päinvastoin) ja kyllähän näistä asioista tulee juteltua miesten kanssa. Esim. työkavereistanikin tiedän kyllä sen, keiden mielestä naisen paikka on kotona siivoamassa ihan kahvitaukokeskustelujen perusteella.
Täällä myös perhe, jossa mies tienaa reilusti enemmän kuin nainen. Käytännössä kotona lapsia hoitava (nainen) tekee myös kotityöt, ruuat jne. Ja kantaa päävastuun lapsista ja heidän hankinnoistaan. Mies maksaa autot/asunnon,jne.. Mutta se mikä pisti silmään, on miehesi asenne! Kunnioittaako hän sinua? Vai alistaako?
Vaikka meillä on hyvin perinteinen työnjako perheessä, mieheni arvostaa minua ja näyttää sen teoillaan. Puhuu kunnioittavasti, huomioi, jne. Ja raha-asioissa olen aina saanut tarvittaessa "apua " häneltä. Esim jos minulla joku lasku, ja omat rahat tiukilla, mies hoitaa sen. Eikä tee asiasta numeroa! Ps: meillä mies toivoi, että jäisin kotiin hoitamaan lapsia. Ei koe, että eläisin siivellä (olen kysynyt montakin kertaa).
Mutta näin yleisesti olen kyllä huomannut, että lähipiirissä monissa varakkaammissa perheissä (jossa mies siis reilusti parempituloinen , eikä keskituloinen): moni mies odottaa, että nainen hoitaa kodin. Tämä voi tulla järkytyksenä tasa-arvon vaalijoille.
Ap on huomannut että miehensä toistaa lapsuudenkotinsa toimintamalleja, ja hän ilmeisesti haluaa, että omat lapsensa saavat samat mallit. Hän on jo kokeillut miehelle puhumista ja järkeilyä ilman tulosta. Mitä on enää tehtävissä? Kärsiä itse loppuelämä, pilata lasten lapsuus ja tulevaisuus, jatkaa alistamisen ja kyykyttämisen ja epätasa-arvoisuuden kierrettä loputtomiin, myös omien lasten tulevissa perheissä? Vai olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu itsestään, ja varsinkin niistä rakkaista lapsista, ja tehdä niille parempi tulevaisuus?
Miten ihmeessä tuollaiseen suostut?! Jos mieskin on perheen halunnut, pitäisi sitä ja sen hoitajaa vähän kunnioittaa.
Meillä hoitovapaalla olija pääsääntöisesti hoiti kotityöt. Hoitovapaan aikana työssäkäyvä maksoi perheen kaikki ruoka- ja asumiskulut. Kotihoidontuki jäi hoitajan omaan taskuun ja säännöllisesti järkättiin hoitajalle omaa aikaa. Olimme siis molemmat kotona jonkin aikaa. Tämä on meidän molempien perhe ja projekti.
Ihmettelen kyllä ap:n ja joidenkin raha-asioiden jakoa. Perheessä on yhteiset rahat, kaikilla pitää olla sama elintaso. Meillä laskut maksaa se jolla on rahaa eikä mies anna "apua" mun laskuihin.
Onko ap elämässäsi miehen kanssa mitään hyvää, onko mitään syytä jatkaa. Kuulostaa siltä että varakas miehesi ei edes elätä sinu.
Kirjoitus vaikutti vähän provolta mutta tällaisia perheitä oikeasti on eli ihan hyvä provon aiheeksikin
Kuulostaa todella epäreilulta järjestelyltä, etenkin jos teillä ei ole yhteiset rahat ja yhteinen omaisuus, jolloin molemmat toisivat tavallaan yhteiseen kasaan omaan panoksensa: mies tekemällä palkkatyötä, sinä hoitamalla kodin ja lapset. Ja silloinkaan ei ole toisen tehtävä "olla töissä" 24/7. Miten olisi tilanne jos sinä menisit töihin? Silloin viimeistään pitäisi kaikki kotityöt ja lastenhoito mennä aivan tasan, ja jos esim. mies ei halua omaa osaansa hoitaa, niin palkkaa jonkun ulkopuolisen sen tekemään. Tuohan on vielä pahempaa sovinismia mitä isänsä harrasti, koska hän ei edes huolehdi yksin perheen ja sinun elatuksesta vaan niin kuin kirjoitit, maksat itse omat ruokasi ym.
Etenkin tuo että mies tienaa todella hyvin, ja silti pitää lapsiaan hoitavaa vaimoaan loisena, kuulostaa ahneuden lisäksi kyllä täydelliseltä kunnioituksen puutteelta sinua kohtaan. Ja jos vielä suhteessane ei edes ole rakkautta, lämpöä ja fyysisyyttä, niin miettisin kyllä sinuna, millaisen ihmisen kanssa tämä oma lyhyt ja ainutkertainen elämä kannattaa käyttää. Helppoja ratkaisuja ei ole, niin hyvä kun se onkin ulkopuolisten huudella että jätä se sika. Joskus täytyy vain valita kahdesta pahasta se pienempi paha.
mitäköhän työtä kotona oleva tekee sen 10 tuntia kun toinen on töissä kodin ulkopuolella, jos sitten pitää pölyrättiin/ kattilaan tarttua vielä illalla?
Mieshän siis on saanut ja halunnut susta ilmaisen kotiorjan. Ei maksa hänelle mitään ja saa ilmaiset kodin- ja lastenhoitopalvelut.
Ööh, siis sinähän olet hoitoVAPAALLA eli vapautettu kaikesta hoitamisesta mikä sisältää myös ukon passaamisen. Nakkaa mäkeen tuollainen äijä!