Lue keskustelun säännöt.
Huoli pikkusiskosta
26.11.2014 |
Vähän taustaa. Siskoni on 15-vuotias, muttei ole moneen vuoteen käynyt koulun jälkeen, tai edes viikonloppuisin KENENKÄÄN kanssa missään, eikä kukaan ole käynyt kotonamme. Asiasta ollaan koitettu puhua hänen kanssaan, mutta kieltää olevansa ilman ystäviä tai mitenkään kiusattu.
Sanoo vain ettei jaksa lähteä koulun jälkeen mihinkään ja viikonloppunakaan ei vaan jaksa kuulemma... Siskoni on varsin ujo ja sisäänpäin suuntautunut, joten voin helposti kuvitella hänen joutuvan kiusatuksi ja syrjityksi koulussa... Mitä keinoja minulla isosiskona on siskoni "auttamiseksi"? Vaikka onkin ihan hyväntuulinen pääasiassa kotona, niin joku tässä vaan tuntuu mättäävän, sillä ennen oli aina tulossa ja menossa.
Neuvoja? Annanko pikkusiskon asioiden olla, vai puutunko tähän asiaan jotenkin konkreettisesti?
Kommentit (8)
Minulla sama, olin 13-vuotiaaksi todella sosiaalinen ja koko ajan menossa, mutta sitten se riitti minulle. Katsoin facen ja olen jutellut jonkun kanssa viimeksi syyskuussa. Jos ei lasketa sisaruksia, äitiä ja satunnaisia puhelinmyyjiä, niin viimeksi olen puhunut puhelimessa jonkun kanssa vuosia sitten. Ehkä 14-vuotiaana?
Minulla on 22-v isosisko, jonka kanssa ollaan tosi läheisiä. Siskon kanssa on tosi kiva käydä kaupoilla ja leffassa, mutta muuten viihdyn kotona. Yksin. En ole enää päälle vuoteen tehnyt mitään erikoista viikonloppuisin. Ei huvita. Ei kaikkia kiinnosta villi nuoruus.
Mut oot ihana ihminen, kun jaksat välittää siskostasi :)
t. 17v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 18:05"]Minulla sama, olin 13-vuotiaaksi todella sosiaalinen ja koko ajan menossa, mutta sitten se riitti minulle. Katsoin facen ja olen jutellut jonkun kanssa viimeksi syyskuussa. Jos ei lasketa sisaruksia, äitiä ja satunnaisia puhelinmyyjiä, niin viimeksi olen puhunut puhelimessa jonkun kanssa vuosia sitten. Ehkä 14-vuotiaana?
Minulla on 22-v isosisko, jonka kanssa ollaan tosi läheisiä. Siskon kanssa on tosi kiva käydä kaupoilla ja leffassa, mutta muuten viihdyn kotona. Yksin. En ole enää päälle vuoteen tehnyt mitään erikoista viikonloppuisin. Ei huvita. Ei kaikkia kiinnosta villi nuoruus.
Mut oot ihana ihminen, kun jaksat välittää siskostasi :)
t. 17v
[/quote]
Ja en ole "eristäytynyt". Tykkään vain olla kotona. Luen, olen netissä, soitan kitaraa ja treenaan. Joskus käyn uimassa ja salilla. Minua ei vain kiinnosta ihmisten seura. Käyn koulusaa, ja se riittää minulle.
Minua auttoi, että siskoni oli myös kaverini, kävimme leffassa ja kahvilla ja kaikkea. Minulla oli huono itsetunto + estynyt luonne ja kun aiemmat kaverit hylkäsivät, jäin yksin (mutta sitä en olisi tunnustanut kellekään perheenjäsenelle, edes siskolle). Vaikea sitten sanoa, onko kyse tällaisesta vai viihtyykö siskosi vain yksin.
Ymmärrän huolesi. Etenkin se, jos käytös yhtäkkiä muuttuu on vähän huolestuttavaa.
Kiitos neuvoista.♡ Minusta tuntuukin, että olen siskoni ainut 'ystävä', jos niin voi sanoa... Vaikka ei varsinaisesti missään superhyvissä väleissä olla, niin olen kuitenkin ottanut tavaksi ottaa siskon n.kerran viikossa luokseni yökylään, että pääsisi välillä kotoa muuallekin.. Ja näistä yökyläilyistä onkin aina tosi innoissaan.
Pikkusiskoni on todella "kunnollinen" tapaus verrattuna siihen mitä itse olin teininä.. Ehkä on saanut traumoja mun villistä nuoruudestani ja niiden seurauksista.. D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa ne kilpirauhastestit, niin kuin aina jos joku tuttu "hidastuu". Eivät välttämättä edes itse tajua luonteensa muuttuneen. Lyhyelläkin testijaksolla näkee, jos vireystilassa tapahtuu muutoksia.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 18:39"]Ottakaa ne kilpirauhastestit, niin kuin aina jos joku tuttu "hidastuu". Eivät välttämättä edes itse tajua luonteensa muuttuneen. Lyhyelläkin testijaksolla näkee, jos vireystilassa tapahtuu muutoksia.
[/quote]
Minulta on otettu kilpirauhastestit, testattu myös sokerit ja kuusi muuta juttua, joita en enää muista, kaikki oli ok :)
t. 17v
Vietä aikaa hänen kanssaan mahdollisimman paljon ja yritä saada avautumaan. Kyllä yleensä ton ikäisillä kaverit on tosi tärkeitä, ei oo normaalia ettei vietä aikaa kavereiden kanssa. Toisaalta ei kaikki oo samanlaisia, mutta jos itse kärsii asiasta, niin tarvitsisi apua.