Miten jonkun mielestä elämä voi olla kivaa?

Mun elämä on ainakin tällä hetkellä onnellista ja mukavaa :)

Niinpä. Itse ainakaan en aio lapsia hankkia, koska koko elämä on jo lähtökohtaisesti mieletöntä, vaikka pärjäisikin.

Ihan helposti, miksi ei?

Elämässä pitää tehdä kivoja asioita niin sitten se on kivempaa. Kuten vaikkapa nyt laittaa ns. jouluvaloja jo ikkunoihin ja parvekkeelle ja ok-taloasukkaat pihoillensa.

Niillä, joista elämä on "kivaa", on RAHAA tehdä kivoja asioita; matkustella, shoppailla yms, eikä jatkuvaa stressiä ja huolta. Köyhällä voi olla "kivaa" silloin kun on rakastunut, mutta sepä ei kestä kauhean pitkään.

Minulla on kivaa. Osittain on ollut onnea (terveys, ilmainen koulutus ym. hyvät lähtökohdat), toisaalta olen osannut järjestää elämäni niin, että voin tehdä paljon tyydytystä tuovia asioita. Minulla se tarkoittaa sitä, että lapset jää hankkimatta eikä "ruuhkavuosista" ole tietoakaan.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 16:54"]

Niillä, joista elämä on "kivaa", on RAHAA tehdä kivoja asioita; matkustella, shoppailla yms, eikä jatkuvaa stressiä ja huolta. Köyhällä voi olla "kivaa" silloin kun on rakastunut, mutta sepä ei kestä kauhean pitkään.

[/quote]

En ole samaa mieltä. T. Köyhä joka on elämäänsä tyytyväinen ja jolla on "kivaa".

Kyllä se on omasta asenteesta kiinni.

Se on asenne- ja luonnekysymys.  Ulkoiset olosuhteet eivät ratkaise, paitsi aivan äärimmäisissä tapauksissa, kuten vakava sairaus tai absoluuttinen köyhyys. Yhdet pärjää, viihtyy ja iloitsee, toiset kärsii ja marisee. Asiaan kuuluu, että kärsijät syyttelevät kurjuudestaan niitä, joiden elämä on kivaa.

Mun elämä on kivaa. Mulla on intohimoinen suhde opiskelualaani, langaton netti, ihania ystäviä ja kauniit lenkkeilymaastot. Ei sitä hirveästi muuta ihminen tarvitse kuin neljä hyvää asiaa.

No niinpä! Ei ole kivaa. Te, jotka sönkötätte että paha sairaus vain voi viedä elämästä kivuuden niin niin voi vaikkapa kaltoinkohtelu lapsenakin viedä. Ja turha selittää, että "ei voi, mua kohdeltiin kaltoin lapsena ja minusta elämä on nykyään kivaa", no, se on sinun kokemuksesi, onneksi olkoon, mutta se ei tarkoita, että se olisi minun kokemukseni. Ja on ihan mahdollista, että minunkin kokemukseni tästä vielä muuttuu, mutta eipä ole muuttunut vielä.

Minusta elämä on kivaa. Eikä ole rahasta kiinni, olen siivooja eli aika huonotuloinen. Ja jopa tykkään työstäni, voitteko uskoa? Mulla on kiva mies, ihana lapsi, parhaat ystävät. Tärkeintä kuitenkin on että osaa iloita pienestä. Aurinkoisesta päivästä talvella, kupillisesta lempiteetä, hyvästä kirjasta... 

Asennekysymys. Pitää opetella nauttimaan niistä pienistä asioista ja hyvistä hetkistä, arjen luksuksesta, ja opetella pysähtymisen, olemisen ja kiitollisuuden taito. Ahneus ja kateus hankaloittavat matkaa, mutta niistäkin voi vapautua. Ja aivothan oppivat vahvistamisen kautta.

Oma elämäni, vaikkei ulkoisilta puitteilta kummoinen olekaan, on ollut vastoinkäymisistä huolimatta kivaa sen jälkeen, kun ymmärsin positiivisen ajattelun voiman.

No kyllä mäkin iloitsen pienistä asioista, mutta kiukuttelevat lapset taas masentavat. Tunnen olevani huono kasvattaja, joka vain pilaa lastensa elämän. Noin esimerkiksi.

Mä olin vuosia masentunt ja näin elämän yhtenä taisteluna ja ikävänä suorittamisena. Elin muita varten, tein asioita joita "pitää" tehdä. Olin tosi tyytymätön kaikkeen elämässäni eikä mikään tuonut mielihyvää. Vedin puoleeni muita masentuneita ja negatiivisia ihmisiä. No miten tilanne muuttui? Sillä että muutin oikeastaan kaiken mitä pystyin.

Jo pelkästään käytännön asiat toivat iloa ja toivottua muutosta: muutin, vaihdoin ympyröitä, vaihdoin työpaikkaa, vaihdoin ystäväpiiriä, vaihdoin harrastuksia, muutin ruokavalion, vaihdoin sisustusta, vaatetyyliä, ihan kaikkea... Idea ei kuitenkaan ole, että pitäisi välttämättä muuttaa kaikkea itsessä. Riittää, että saman vanhan asian tekee uudella tavalla ja rikkoo niitä omia rutiineja. Se voi olla myös monia ihan pienen pieniä asioita, esim. jos menet yleensä vaikka kävellen töihin, ala kävelemään kokonaan uutta reittiä. Vanhoja ystäviä ei tarvitse jättää, mutta voi tutustua siinä rinnalla myös kokonaan uusiin ihmisiin. Nämä uudet asiat todella piristävät ja tuovat iloa. Suurin muutos hyvään oloon ja elämän mielekkyyteen oli kuitenkin elämäntavoilla: kun aloin syömään terveellisesti, jätin päihteet, nukuin paremmin ja urheilin enemmän huomasin että oli paljon helpompaa ajatella positiivisesti. Aivoni eivät käyneet aiemmin täysillä, koska en hoitanut itseäni. Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa henkiseen enemmän kuin olin ikinä uskonut.

Ja sitten siihen henkiseen eli vaikempaan puoleen: Muutin asennettani ja ajatusmallejani. Aloin miettimään enemmän itseäni ja omia tarpeitani, mitä juuri MINÄ haluaisin tehdä omalla elämälläni. Lopetin kuuntelemasta ulkopuolelta tulevia käskyjä (pitää tehdä juuri tiettyjä asioita,  juuri tietyssä iässä, juuri tietyssä järjestyksessä, juuri tietyllä tapaa...) ja lopetin edes yrittämästä mahtua johonkin tiettyyn malliin. Kokosin yhteen asiat jotka jollain tapaa aidosti kiinnostavat  minua ja joista saan mielihyvää, ja sitten aloin tekemään niitä. En siksi, että pitäisi (että niistä olisi välttämättä hyötyä tulevaisuudessa tai että voisin näyttää onnistumiseni muille) vaan siksi että nautin niiden asioiden tekemisestä. Eristin itseni negatiivisista asioista, kiinnitin enemmän huomiota ajatuksiini ja siihen miten itselleni puhun. Opettelin arvostamaan itseäni niin paljon, etten enää vietä aikaa ihmisten kanssa jotka eivät usko minuun tai kannusta minua tekemään asioita joista pidän. Opettelin miettimään itse ja lopetin kokonaan vertailun muihin. Opettelin kuunteleman omaa intuitiota, kulkemaan omaa polkua. Lopetin arvottamasta itseni sen mukaan, mitä muut minusta ajattelevat tai olenko heihin verrattuna "onnistunut". En perusta enää onnea tai hyvinvointiani muihin ihmisiin, materiaan, sosiaaliseen asemaan tai mihinkään muuhunkaan ulkoiseen ja pinnalliseen.

En ole tullut näiden muutosten myötä yhtäkkiä rikkaaksi, suosituksi tai menestyväksi. Mutta sisälläni on muuttunut jotain niin perustavanlaatuista että koen nykyään olevani todella onnellinen. Uskon että jos teet näitä samoja asioita ja muutoksia (omalla tapaasi tietysti), tunnet olosi jo suhteellisen lyhyessä ajassa parmmaksi. Älä myöskään epäröi hankkia apua, sillä puhuminen on todella tärkeää. Älä jää yksin. Löydät kyllä oman juttusi ja ne asiat joista voit saada onnistumisen kokemuksia ja iloa. Elämä osaa olla myös todella ainutlaatuinen ja hieno kokemus vaikka se ei todellakaan aina tunnu yhtään siltä. Voit kuitenkin aina muuttaa asioita, jos et konkreettisesti niin ainakin asennoitumisen tasolla. Ja se asenne ja henkinen kokemus on kaikista tärkeintä sillä vain sillä mitä tunnet ja miten asiat koet on loppujen lopuksi merkitystä. 

Kun ihminen sanoo, että elämä on kivaa, hän tarkoittaa yleensä omaa elämäänsä. Jos elämää ajatellaan laajemmin, kaikkeen elolliseen liittyvänä, niin eihän elämä kivaa ole. Maapallo saastuu, alueita käy elinkevottomiksi, kasveja ja eläimiä kuolee sukupuuttoon, on eloonjäämiskamppailua, nälänhätää, kurjuutta, väkivaltaa jne. 

Aamulla (joka on minulle iltapäivällä tai illalla) herään ja mietin:

mitäs kivaa tänään alkaisin tekemään.

Siksi se elämä on minulle ihanaa.

Vapauden tunne ja arjesta nauttiminen maksimiin.

I

Työajat minulla oudot, mutta sopii minulle.

Stressiä vähemmän näin.

Perhe- ja ihmissuhdeasiat kunnossa:

ei lapsia, mutta onnellinen avioliitto.

Eli avain onneen:

löydä omat ratkaisusi, kuuntele itseäsi, älä muita.

Tiedän, että minulla on huono itsetunto, silloin lasten kiukuttelukin voi tehdä elämästä helvetin. Ei auta joku kahvikuppi siihen. Olen huono äiti enkä tee koskaan mitään oikein. En edes omasta mielestäni.

Mulla on kivaa. Olen työtön, joten rahat tiukilla ja äiti (jonka kanssa olen läheinen) on vakavasti sairas, siis luultavasti kuolee vuoden, parin sisällä. En ole tietenkään joka hetki iloinen tai onnellinen, mutta melkein joka päivään mahtuu jotain mistä nautin: auringonpaistetta, lintujen tarkkailua, lapsen ja miehen kanssa hassuttelua, aikoja kun äiti voi paremmin, mieluisaa tekemistä (vaikka kirjan lukemista), jotain hyvää syömistä/juomista (esim. kuppi teetä ja paahtoleipä), kävelylenkki. Kyllä mä haluaisin matkustella, ostaa ruokaa miettimättä mihin rahat riittää ja hankkia kodin jonka voisi laittaa sellaiseksi kuin haluaa, mutta en keskity tällaisiin puutteisiin koska en koe sitä millään lailla mielekkääksi. Mulla on kuitenkin loppujen lopuksi asiat hyvin: on rakkaita ihmisiä, ihan ok asunto ja ruokaa riittävästi, tervekin olen ainakin tähän asti ollut. Mitä maailmantuskaan tulee, niin kärsimystä ja julmia ihmisiä riittää, sitä en kiellä. Mutta tässäkin pyrin keskittymään vaikka siihen miten paljon parempi maailma on nyt kuin vaikka 50, 100 tai 200 v sitten: tasa-arvo lisääntyy, köyhyys vähenee, terveydenhuolto paranee jne.

Uskon, että aika paljon on omasta asenteesta kiinni. Tietenkään asenne ei poista esim. pahaa masennusta, eli puhun asnteen merkityksestä ns normaalitilanteessa.