miten kestätte työttömyyttä / lamaa

Minulle tämä on vielä tuore asia. Jäin työttömäksi 3 viikkoa sitten, joten aikamoinen ärsytys on päällä. Huoli tulevasta rahattomuudesta painaa raskaasti, sillä minun alallani työttömyys on todella paha, joten edessä on varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä työpaikan hakuja. Tuskin 50 vuoden ikänikään kovin paljon auttaa työmarkkinoilla. Juuri nyt kiukuttaa yhden ystävän auttamisyritys, hän lähettää tekstareita, joissa hän hokee, että asenne ratkaisee ja että positiivisuus kantaa, vain optimisti saa töitä jne.

Itse en pitkäaikastyöttömänä näe asioita lainkaan noin. Voi johtua nuoresta iästäni etten jaksa stressata niin tulevaa vaan elän nyt tässä hetkessä ja nautin kun on omaa aikaa.

Hyvin. Nautin elämästä, kun voi jäädä juomaan kahvia ja lukemaan lehteä miehen lähtiessä töihin. Ansiosidonnaista tulee suomalaisen keskipalkan verran kuussa, hyvin pärjään. Sen loputtua alan yrittäjäksi tai menen opiskelemaan. Ottakaa työttömyys mahdollisuutena, ei se ihmisarvoa vie.

Ihan ok menee. Moni kaverikin on työtön, ni voi tehdä yhdessä kaikkea. Johonkin opiskelemaan jossain vaiheessa ajattelin.

Minä ahdistuin ja masennuin, aloin suunnitella itseni tappamista. Mieheni ja siskoni kuuntelivat ja kuulivat, auttoivat minut eteenpäin. Otti se niin koville, ihmisarvo nollassa, en tiennyt, että niin pohjalla voisin olla tämän takia.

Minä pelaan paljon pleikkaria.

Olisi kiva kuulla, miten kestätte positiivisuutta pakkosyöttävien kavereidenne puheet? Kaikki on asenteesta kiinni heitot kuulostavat minusta tosi loukkaavalta, mutta olenko työttömyyden lisäksi vain turhan herkkä juuri nyt? Minua nimittäin ahdistaa se, etten ole löytänyt halvempaa asuntoa. Koen dissauksena nuo iloisuuteen käskevät kommentit. Toki työttömyydessä on hyviäkin puolia, muun muassa rauhallisempi tahti, mutta silti hirvittää, miten rahat riittävät jatkossa, säästöt pian syöty:)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:56"]Minä pelaan paljon pleikkaria.
[/quote]
Mitä pelejä pelaat? Pelaatko netissä?

En mä jaksa mitenkään. Jäin työttömäksi esikoisen äitiyslomalla (08), firma siis meni konkurssiin, ja sen jälkeen en löytänyt töitä. Opiskelen nykyään hoitajaksi, ja olen tosi stressaantunut. Jos työssäkäyvänä ei ollut aikaa, ja työttömänä ei ollut rahaa, niin nyt ei ole aikaa eikä rahaa. Alussa koin että tämä on tie parempaan tulevaisuuteen, nyt tuntuu että taisin astua ansaan jossa saa tehdä raskasta työtä pienellä palkalla, ja mietin enkö sittenkin olisi löytänyt oman alani töitä vaikka palkkatuella tms. En vaan jotenkin osaa orientoitua tulevaisuuteen, että tätä työtä sitten teen (jos olen onnekas, hoitajiakin on työttömänä) enkä ikinä enää saa tehdä niitä töitä joihin hankin ensimmäisen koulutukseni. Minä pidän hoivatyöstä, mutta mulla ei vaan meinaa riittää sitä hoivaenergiaa sekä potilaille, että omille lapsille, omille vanhemmille, lemmikeille ja vielä ystävyyssuhteisiinkin. Elämä on hoivaamista yötä päivää, ja koen tän melko kuormittavana.

En mitenkään kestä myötätuntoista voivottelua, ja siksi en ole kertonut juuri kenellekään.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 19:34"]

Olisi kiva kuulla, miten kestätte positiivisuutta pakkosyöttävien kavereidenne puheet? Kaikki on asenteesta kiinni heitot kuulostavat minusta tosi loukkaavalta, mutta olenko työttömyyden lisäksi vain turhan herkkä juuri nyt? Minua nimittäin ahdistaa se, etten ole löytänyt halvempaa asuntoa. Koen dissauksena nuo iloisuuteen käskevät kommentit. Toki työttömyydessä on hyviäkin puolia, muun muassa rauhallisempi tahti, mutta silti hirvittää, miten rahat riittävät jatkossa, säästöt pian syöty:)

[/quote]

Mäkin olen ollut työttömänä nyt pari kuukautta. :) Tosin menin mokaamaan kun en tajunnut ilmottautua työkkäriin kun nyt vasta. Mieheni ei oikein ollut ilahtunut kun tajuttiin ettei rahaa tulekkaan takautuvasti. Joutui mieheni maksamaan yksin kahden kuukauden vuokrat jotka ovat 1200e/kk. Hupsista.

No itse olen nyt aloittanut kuntosalin pitkästä aikaa. Kiva käydä päivisin kun ei ole muita ihmisiä. Oon muutenkin keskittynyt nyt ruoanlaittoon ja valmistan pelkkää kotiruokaa.

Ei auta kuin kestää. Mun mies ei enää kestänyt, vaan jätti 10 vuoden avioliiton jälkeen, kun en ollutkaan sitten niin menestyjä. Rivien välistä ymmärsin, että piti laiskana. Nousen aamulla aikaisin ja haen töitä, mutta en vaan saa. Turhauttaa ja ahdistaa, mutta tämä on tilanne.

t: työmarkkinatuella elävä akateeminen

Kiitän Jumalaa joka päivä leivästä, jota on tähän asti ollut syötäväksi ja olen onnellinen. Parhaansa kun tekee, niin muuta ei voi tehdä.

2, sama juttu, ahkeraa työnhakua mullakin on. Ahdistaa niin paljon, olen purkanut pahaa oloani työttömyydestäni läheisiini tosi paljon. Kuitenkaan tätä ei voi tajuta, jos ei itse ole ollut työtön koskaan. :( Ahdistaa. Tsemppiä kaikille työttömille. ap

Huonosti. Häpeän olla työtön. Rahattomuus ei ole niin suuri ongelma kuin työttömyys ja pelko ettei koskaan pääse töihin kiinni kunnolla.

Eipä tämä paljon miksikään ole muuttunut. Elämässä on paljon muutakin sisältä kuin työ ja kaikki se mitä rahalla saa. Toisinaan kieltämättä harmittaa, kun ei rahat oikein riitä kaikkien välttämättömien laskujen maksuun. Onneksi on sen verran aina työtä piisannut, että olen pysynyt ansiosidonnaisella päivärahalla.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:16"]

Huonosti. Häpeän olla työtön. Rahattomuus ei ole niin suuri ongelma kuin työttömyys ja pelko ettei koskaan pääse töihin kiinni kunnolla.

[/quote]

Sama juttu. Olen todella vihainen ja katkera ja se heijastuu lähipiiriinkin. Tuntuu, että minulta on viety osa ihmisarvosta.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:16"]

Huonosti. Häpeän olla työtön. Rahattomuus ei ole niin suuri ongelma kuin työttömyys ja pelko ettei koskaan pääse töihin kiinni kunnolla.

[/quote]

Sama juttu. Olen todella vihainen ja katkera ja se heijastuu lähipiiriinkin. Tuntuu, että minulta on viety osa ihmisarvosta.

[/quote]

Mulla on ihan sama fiilis, että on jotenkin niin huono, kun ei pääse töihin, vaikka yrittää. On välillä tosi huonoja päiviä. Ei masennusta vaan epätoivoa. En tiedä, miten piristyisin. ap

up

Urheilua, työnhakua, kursseja. Myyn myös paljon vaatteita nettikirppiksillä jotta saan vähän ylimääräistä. Päivittäin käyn jossain muualla kun vaan viemässä lapset hoitoon/ kouluun.