miten kestätte työttömyyttä / lamaa

Minä valmistuin ammattikorkeakoulusta v. 2008, jäin lähes suoraan äitiyslomalle (jotain sijaisuuksia ehdin tehdä). Tuon jälkeen olen ollut kotona koko ajan, saanut toisen lapsen ja sairastanut vakavan sairauden. Töitä olen nyt hakenut, mutta pienellä paikkakunnalla tarjontaa vain ei ole. Minuakin ahdistaa, sillä haluaisin töihin. Sukulaiset pitäää laiskana luuserina jolla ei ole mitään ihmisarvoa. Toisaalta olen tykännyt, että olen saanut hoitaa lapseni kotona ja jotain ymmärrystä mielestäni vaatii myös tuo vakava sairaus, josta olen jo fyysisesti toipunut mutta henkisesti en ehkä koskaan kokonaan. 

Haluaisin vain sanoa, että älkää panikoiko, kyllä "meitä" on. Kyllä se ovi työmaailmaan avautuu jossain vaiheessa, minä ainakin uskon niin vaikka välillä näyttää toivottomalta...

Ja sitä tosiaan ihmettelen, että miksi työttömyydestä pitäisi olla jotenkin häpeissään, miksi "meitä" syrjitään ja pidetään huonompina kuin olemmekaan?! 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:04"]

Minä valmistuin ammattikorkeakoulusta v. 2008, jäin lähes suoraan äitiyslomalle (jotain sijaisuuksia ehdin tehdä). Tuon jälkeen olen ollut kotona koko ajan, saanut toisen lapsen ja sairastanut vakavan sairauden. Töitä olen nyt hakenut, mutta pienellä paikkakunnalla tarjontaa vain ei ole. Minuakin ahdistaa, sillä haluaisin töihin. 

[/quote]

Olet valmistunut 2008, jäänyt sen jälkeen kotiin tekemään lapsia ja nyt ihmettelet ettei löydy töitä? Nii-in, onpas kumma että kun jo kuusi vuotta valmistumisen jälkeen alat etsiä töitä lähes ilman työkokemusta, niin sitä ei löydykään... Mistähän voisi johtua?! Saisi olla aika epätoivoinen työnantaja että sinut palkkaisi, johan kuudessa vuodessa unohtaa melkein kaiken oppimansa!

Elämä on valintoja. Sinä valitsit alkaa lisääntymään valmistumisesi jälkeen, ja nyt sillä valinnalla on seurauksensa. Samaan aikaan valmistuneet, silloin töitä hakeneet ovat ehtineet jo edetä urallaan, ja koko ajan valmistuu lisää ihmisiä joiden ammattitaito on uunituoretta. Miksi ihmeessä kukaan palkkaisi sinut? He voivat valita ihmisen jolla on kuuden vuoden työkokemus, tai vastavalmistuneen jolla on tuore ammattitaito.

Kaikkeen tottuu. Elämä on ihan hyvää näinkin.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:04"]

Minä valmistuin ammattikorkeakoulusta v. 2008, jäin lähes suoraan äitiyslomalle (jotain sijaisuuksia ehdin tehdä). Tuon jälkeen olen ollut kotona koko ajan, saanut toisen lapsen ja sairastanut vakavan sairauden. Töitä olen nyt hakenut, mutta pienellä paikkakunnalla tarjontaa vain ei ole. Minuakin ahdistaa, sillä haluaisin töihin. 

[/quote]

Olet valmistunut 2008, jäänyt sen jälkeen kotiin tekemään lapsia ja nyt ihmettelet ettei löydy töitä? Nii-in, onpas kumma että kun jo kuusi vuotta valmistumisen jälkeen alat etsiä töitä lähes ilman työkokemusta, niin sitä ei löydykään... Mistähän voisi johtua?! Saisi olla aika epätoivoinen työnantaja että sinut palkkaisi, johan kuudessa vuodessa unohtaa melkein kaiken oppimansa!

[/quote]

2008 valmistunut voisi itse miettiä seuraavia skenaarioita:

* Olet tekemässä keittiöremonttia. Palkkaisitko ihmisen, joka on valmistunut vuonna 2008 eikä olen sen jälkeen koskenutkaan keittiöihin?

* Menet lääkäriin. Haluaisitko lääkäriksesi ihmisen, joka on valmistunut 2008 ja ollut sen jälkeen vain kotona hoitamassa lapsia?

* Lähdet lomamatkalle. Kapteeni kuuluttaa että onpas kiva palata töihin, hän on juuri ekaa päivää hommissa sen jälkeen kun valmistui 2008 eikä ole edes käynyt lentokoneessa siinä välillä "eiköhän nämä äkkiä muistu mieleen".

* Olet kampaajalla. Kampaaja tavailee väripurkin kylkeä mumisten "ai tääkin on muuttunu jotenkin, no, eiköhän periaate ole sama kuin 2008 kun viimeksi näitä hommia tein, eiköhän laiteta mömmöt päähän".

Tulisiko hyvä fiilis? Vai ottaisitko mieluummin kuitenkin sen ihmisen, joka on tehnyt samaa hommaa viimeiset kuusi vuotta, tai edes saanut koulutuksensa lähiaikoina?

No mua sit taas hieman hävettää että nautin työttömyydestä näinkin paljon. No, 4 viikkoa vasta mennyt, mutta ihanaa olla yksin kotona, hääräillä, laittaa kotia, käydä ostoskeskuksissa, pitkillä kävelyillä meren rannalla. Joskun nukahdan tunniksi kun perhe on lähteny töihin/kouluun. En tiedä koska alkaa kyllästyttää, mut nyt tuntuu ainakin hyvältä.

Hienosti, viimein onnisti yyteissä ja jäin työttömäksi hyvällä "kädenpuristuksella", nyt saa olla puoli vuotta ainakin rauhassa irtisanomisajan puitteissa enkä kauheasti meinaa senkään jälkeen työnhakuun panostaa. Talous pysyy kunnossa vaikken töissä kävisikään, ainakaan vakituisesti. Oon tosi onnekkaassa asemassa ja tiedän että joillain on tosi vaikeata - mieluummin siis työpaikka sellaiselle joka sitä todella tarvitsee.

up