Millaista on olla alkoholistin vaimo?

Kun ei ole väkivaltainen, ilkeä tai muuten pelottava humalassakaan, niin mun on ainakin ihan hyvä olla mieheni lähellä. Käy töissä ja saa ainakin suurinpiirtein hoidettua muut vaaditut hommat. Terveydestä on tietysti aina todella kova huoli, mutta en saarnaa aikuiselle miehelle. Juon itsekin aika paljon, mutta en siinä määrin missä mieheni. Lapsia meillä ei ole.

Mun mies ei vedä viinaa, vaan olutta, mutta sitäkin saattaa mennä 18 tölkkiä päivässä.

Tänään oli taas sellainen päivä.

Heti herättyäni alkoi ahdistaa, koska muistin, että miehellä on tänään päivärahapäivä. Tänään mies aloitti kotikaljalla, jossa on alkoholia 2,5%. Ensimmäiset kaksi 1,5 L pulloa kävi ostamassa aamulla hieman ennen klo 8. Joi ne alle kolmeen tuntiin. Yhdentoista aikaan lähti asioille pankkiin ja tietenkin käymään kaupassa, autolla. Minä jäin kotiin lapsen kanssa. Mies osti taas kaksi pulloa kotikaljaa ja kahdeksan pientä sandelsia. Puolen päivän aikaan vitutuskäyräni nousee ja päätin lähteä lapsen kanssa ostoksille. Tulimme takaisin klo 14. Kun aloin purkamaan kauppakasseja, lapsi alkoi kiukutella miehelle. Mies siitä tietenkin hermostui ja tiuskaisi minulle, että hänen on nyt heti päästävä tupakalle. Menin kiukuttelevan lapsen luo ja käskin miestä purkamaan kauppakassit. Mies sanoi purkavansa ne tupakan jälkeen. Kun mies tuli takaisin, hän meni suoraan tietokoneelle. Odotin hetken ja katsoin, muistaako mies mitä lupasi tehdä tupakan jälkeen, ei muistanut. En sanonut mitään, vaan purin ne itse.

Kun sain lapsen päiväunille, mies lähti taas kauppaan. Osti sieltä kahdeksan pitkää sandelsia ja minulle suklaata, vaikka en pyytänyt. Hän yrittää usein hyvitellä juomistaan ostamalla minulle suklaata yms. Mies istui lähes koko päivän tietokoneella kaljaa juoden. Ei tehnyt mitään muuta, jos en erikseen pyytänyt.

Noin klo 17 alkoi "kännipuheluvaihe". Mies soitti veljelleen, kysyäkseen mitä hänen lapsensa haluavat joululahjaksi. Hän myös lupasi menevänsä heille viikonlopuksi (200 km päähän). Sen jälkeen hän soitti ystävälleen (jolle ei koskaan soittele selvinpäin) kysyäkseen kuulumisia. Songersi puhelimessa noin tunnin.

Ilta kuudelta alkoi "olen läsnä perheelleni"-vaihe. Olin tekemässä ruokaa, kunnes mies sanoi voivansa paistaa pihvit. Odottelin puoli tuntia, sanomatta sanaakaan, kunnes mies sai takapuolensa irti tietokonetuolista ja meni keittiöön. Seitsemältä aloimme syömään. Mies alkoi tiuskia lapsellemme, joka ei tahtonut syödä. Sanoin miehelle, että keskittyy nyt siihen omaan lautaseensa ja tietokoneen ruutuun.

Klo 20. alkoi "minä teen kuolemaa"-vaihe. Tässä vaiheessa mies alkaa huomata itsessään vakavia merkkejä sairauksista. Tällä kertaa vuorossa oli jalka. Mies löi sen pahasti pari viikkoa sitten ja nyt siinä on varmasti ainakin kuolio tai verenmyrkytys. Mies katsoi minuun koiranpentuilmeellä ja kysyi, mitä jos mä kuolen. Sanoin, että mene lääkäriin.
Loppuillan mies istui tietokoneella kitaten kaljaa.

Ennen kuin mies meni nukkumaan, hän tuli luokseni ja pyysi halausta. Peräännyin ja sanoin, sä haiset kaljalle. Mies hymähti, antoi pusun otsalleni ja meni nukkumaan. Jääkaapissa on jäljellä yksi pitkä sandels.

Jos haluaa tuhota hitaasti mutta varmasti oman ja lasten elämän, kannattaa roikkua kiinni mutta muussa tapauksessa ei.

Noissa jutuissa ei ole vielä todellisesta alkoholismista tietoakaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 23:27"]Noissa jutuissa ei ole vielä todellisesta alkoholismista tietoakaan.
[/quote]
Määrittele Todellinen ja Oikea alkoholismi.

Jos voisin elää uudelleen, jättäisin ottamasta juoppoa puolisoksi. 15 vuotta meni odotellessa sitä raitistumisen päivää, ei tullut. Mutta tuli köyhyys, yksinäisyys, itku, välinpitämättömyys, velkaa, sairauksia. En voi suositella.

Rakas nro 2...lupaa mulle, että alat järjestellä asioitasi ja jätät sen tollon.

Olkoon työtön tms, tuolla menolla on sitä maailman tappiin asti.

Se on tylsää ja yksinäistä. Jään aina toiseksi kännille.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 23:40"]Rakas nro 2...lupaa mulle, että alat järjestellä asioitasi ja jätät sen tollon.

Olkoon työtön tms, tuolla menolla on sitä maailman tappiin asti.
[/quote]

Olen alkanut jo laittamaan rahaa sivuun mahdollista muuttoa varten, mutta kasassa on vain muutamia satasia. Sekä olen ottanut selvää huoltajuusasioista.
Kyllä mies varmaan jollain tasolla ymmärtää sen, etten aio katsella juomista enää kovin pitkään.

Milliastako? Se on ihan helvettiä, joka ikinen päivä. Pidän itseäni pystyssä viimeisillä voimillani, tuntuu että voisin romahtaa ihan koska tahansa pienestäkin vastoinkäymisestä. En voi sietää enää sitä viinan hajua, lasittunutta katsetta, sammaltavaa puhetta loppuillasta kun tissuttelu on kestänyt lounaasta lähtien koko päivän. Nyt mies on alkanut yrittää ryhdistäytyä mutta en tiedä tapahtuuko se liian myöhään, olen ollut  niin valmis lähtemään. Ja hän on niin riippuvainen juomisesta. Hän on ihan kiltti juoppo - vielä - mutta jo niin riippuvainen että on todella vaikeaa lopettaa. Ahdistaa yli kaiken, mitä jos hän ei pystykään. En halua enää yhtään päivää nähdä kuinka hän minusta ja lapsista piittaamatta korkkaa pullon tai kaljatölkin ja juo, taas kerran. Rakastan häntä kuitenkin. Jos hän pystyy olemaan juomatta, haluan olla hänen kanssaan. Haluan että lapsilla on oikea isä, sellainen joka ei juo.

Lukekaa sen ruotsalaiskirjailijan kirjoittama kirja: Läheinen.

Ei sitä voi yleisesti sanoa. Riippuu ihan siitä paljonko mies ottaa ja millainen on kännissä. Ihan varmasti on kamalaa olla sellaisen vaimo joka örisee ja on oksennukset rinnuksilla kotona useinkin. Tai sellaisen, jolle viina tekee esim. rähinäfiiliksen tai muuten epämiellyttävää käytöstä. 

Toisaalta, itse seurustelin kerran pari vuotta suurkuluttajan kanssa, ja hänen käyttönsä ei haitannut minua ollenkaan. Hän oli sellainen tissuttelija, joi kyllä viikoittain melkoisia määriä, mutta ei koskaan ollut näkyvästi humalassa. Ehkä vaan vähän hilpeämpi, sosiaalisempi ja seksuaalisempi kuin selvin päin, muttei mitenkään epämiellyttävä. Arkisin meni usein 6 isoa tölkkiä kaljaa ja viikonloppuna (pe-la) enemmän, usein lounaalla eka kalja ja sitten tasaista tissuttelua iltaan. Ei minua tuo miehen juominen mitenkään haitannut, kun ei ollut lapsiakaan. Mutta kieltämättä juominen oli yksi iso syy silti että suhteesta lähdin, koska ajattelin että minä haluan perheen ja tissuttelija ei ole hyvä perheenisä vaikka ihan hauska muuten onkin.

Kuinka niin? Tunnistin ainakin tuon pienen lapsen äidin kertomuksesta aika paljon omien vanhempieni käyttäytymistä. Kaikkein ahdistavimpia muistoja minullakin ovat juuri ne "olen nyt hyvä perheenisä"-vaiheet ennen marttyyri-ja raivarivaihetta. Myös tuo "puhelimella soittelu" vaihe on niin tuttua...Nykyisin en edes viitsi vastata puhelimeen, jos vanhempani soittavat vaikka viikonloppuisin, koska en viitsi kuunnella sitä sammallusta ja syyttelyä.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 23:27"]

Noissa jutuissa ei ole vielä todellisesta alkoholismista tietoakaan.

[/quote]