miksi syöminen ahdistaa näin paljon? :'(

En jaksa tätä tunnetta enää. Olen joutunut käymään hyvin raskaan tapahtuman elämässäni josta jäi tämä syömiseen liittyvä ahdistus ja syyllisyyden tunne. Syöminen oli ainoa asia mitä pystyin kontrolloimaan, mikään muu asia elämässäni ei ollut minun hallinnassani. Minä päätin mitä syön, koska syön ja kuinka paljon syön. Tai siis kuinka vähän syön. Kukaan ei voinut minua pakottaa syömiseen mitään liittyvää minun tekevän. Aluksi tuntui että homma on hallinnassa, mutta ei enää.. :( en pysty syömään mitään ilman järkyttävää morkkista, ahdistusta. Alan raivoamaan ja olen todella pahalla päällä koko ajan. Paino tippuu ja muutkin ovat sen huomanneet. Tällä hetkellä olen (vielä) normaalin painoinen, joten muut ei vät voi aavistaakkaan kuinka paha minun on olla. Olen vajonnut jo niin alas että yritän oksentaa ruoat ulos jotta olisi edes hetken hyvä olla. Mutta en pysty oksentamaan, sain vaan verinaarmut nieluun kun yritin. Miksi mulle piti näin käydä... Miksi se idiootti päätti tehdä mulle jotakin niin hirveää, että jäljelle jäi vain ihmisraato joka ei pysty toimimaan mitenkään normaalisti.... Anteeksi tämä vuodatus... Pakko purkaa oloa johonkin.