Kun mies- ja lasten isävalinta ei mennytkään nappiin!

You tell me!

Ero on vaihtoehto ja minulle se oli ykkösvaihtoehto. Voin suhteessa huonosti jossa en saanut huomiota ja olin korkeintaan panopuu, kokki ja siivooja. Tsemppiä mitä teetkin.

"Olen tehnyt elämäni peruutettavimman virheen". Jos virhe on peruutettavin, sen pitäisi olla helppo ratkaisu? Vai tarkoitatko peruuttamatonta virhettä?

No, ehkä se on vaan ohimenevä epätoivon tunne. 

Kun  sulla on jo monessa kohtaa nuo tunteet ja tavoitteeet vieneet ihan hyvään kokonaiseen suuntaa ja konkreettisesti on asiat toimineet. On ollut hyvä mies ja lapset ja toimii.

ehkä se on se tyhjyyden tunne, että tässäkö tää? Nyt olisi se aika tutustua itseen ja tutustua toiseen. Uskaltaa syventää suhdetta. Jos et ole enää niin kiinni lapsissa ja tavoitteesasi sada perhe. ..Syventää sitä teidän perhettä, sitä teidän porukkaa ja puhaltaa siihen voimaa ja saada siitä voimaa.

nyt on se tavoite, että perhe pysyy kasassa. Lapsilla suojaa, sinulla ja miehelläsi hyvä olla. Kyllä sulla tavoitteita on. Eqhkei nyt kannata heittää hanskoja tiskin. On aika ruveta elämään tätä hetkeä. Sen valitsemasi ukon kanssa. Olethan  sinäkin muuttunut. Salli se. Ehkä yrität pitää jostain rooleista kiinni, ettet saisi muuttua siinä suhteessa. Se suhde voi olla huvinkin joustava ja voitte kasvaa siinä.

Kannattaa enisn katsoa tuo teidän juttu ihan oikeasti mieluummin kuin karata muualle, juuri kun on uudet haasteet. Et kai sä jokaisen ukon kanssa hanki perhettä? Se perheytyminen on omanlaisensa prosessi. Ja se perhe on tärkeä ja sä olet sitä ydintä. Perhe on haaste. Perhe on hieno juttu. Ota siitä selvää ja ole siinä mukana. Se on teidän yhteinen juttunne.

kysypä lapsilta mikä on tärkein....se on perhe.

mikä sulle on tärkeintä?

Minulla oli se, että aistin sen selkäänpuukotus kyvyn, joka miehestä löytyi. Sanojani käytettiin minua vastaan, rahat käytettiin ihan itseensä, muusta perheestä viis. Koko olemistani arvosteltiin ja mitätöitiin. Yksin hoitamani lapset ja kotityöt oli vain laiskuutta, olisi pitänyt siivota enemmän. Kaikki tämä vaikutti tosi paljon.

Mies otti hetken mielijohteesta tatuoinnin perheen rahoilla?

Meillä meni hyvin nafti 10 vuotta. Sitten oli opiskelut opiskeltu ja teimme lapsen. Mies joka leikki ja temmelsi muiden lasten kanssa muuttui täysin. Omalla lapsella ei ollut mitää väliä. Eikä enää minullakaan. matki omaa isäänsä ja teki töitä yötä päivää tai humelsi muuten pitkin mailmaa. 

Kun vielä oli erittäin lyhytpinnainen lastaan kohtaan ja puristeli ja läimi lasta sanoin että nyt on kaksi vaihtoehtoa psykoterapia tai ero.

Miehen itsetunto ei kestänyt terapiaa niin, että erohan siitä tuli ja tapaamisoikeusriidat, kun ei muuttunut yhtään paremmaksi isäksi eron jälkeenkään.

Tsemppiä sinulle, teet sitten mitä tahansa.

Niin, erotahan ei voi, kun on ne lapset. Kuka nyt haluaisi perheenrikkojaksi?

Onneksi minulla ei ole lapsia.

Mä en usko, että on mennyt ihan mönkään. Jos on ollut noin hyvät tunteet tähän asti. Miten se yht'äkkiä muuttuu? 

Jas pettää, niin sitten on eri. Tai jos on väkivaltaa niin, sitten veks suhteesta.

liian heppoisin perustein ruvetaan eroamaan, kun ei uskalleta kohdata arkea. Jos aeki toimii, niin sitä voi jalostaa. Uskaltaa syvemtää. Se vähän vaatii yhteistyötäkin.. Ei vaan sitä "mitä minä haluan...haluan ukon ja haluan lapset. JA.  " No siinä se olikin...SEURAAVAA!

Mene itseesi ja juttele itsesi kanssa. Juttele miehesi kanssa. Juttele jonkun ulkopuolisen kanssa.

miks ruoho olis vihreämpää muualla, jos sulla on hyvin. Mitei läpi ne hyvät ja rupee panostamaan tähän. Se vaatii uskallusta ja uteliaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 11:55"]

Kenellä on käynyt näin ja miten olet selvinnyt? Kaikki näyttää lupaavalta, kuullostaa luotettavalta ja vaikuttaa vakaalta. Naimisiin on menty ja sitouduttu monella tavoin. Lapset hankittu. Yhtäkkiä tajuaa, että onkin valinnut miehensä väärin ja mies tuntuu ihan vieraalta. Olen tehnyt elämäni peruutettavimman virheen. Miten tästä eteenpäin?

[/quote]

No mun ei onneksi tarvinnut tehdä päätöstä, koska en olisi koskaan voinut rikkoa lasteni perhettä ( ainakaan ennen kuin lapset olisi lentäneet pesästä). Mies sen sijaan ihastui toiseen ja päätti jättää mut lennosta.

Eipähän ole minun sydämelläni mennyt ero.

Lapsen isä petti, jätin. Ajan kanssa pääsin onneksi yli siitä, exällä tuntuu vaan olevan joku pakkomielle muhun ja vähän väliä laittaa viestiä.