Lihavan tunnustus

Tässäpä teille vähän näkökulmaa lihavuuteen.

Ala-asteelta lähtien mua on haukuttu lihavaksi, niin kotona kuin koulussakin. Siihen aikaan olin kuitenkin täysin normaalipainoinen lapsi, mutta heikolla itsetunnolla varustettu ja jatkuvan kiusauksen johdosta aloin itsekin ajatella, että olen ruma ja lihava. Uskoin sen mitä ympäristöni minulle toitotti. Kun sitten korjasin ahdistustani ja suruani syömällä, minusta tuli ihan oikeasti lihava. Toki läski kertyy minulla lanteille, joten olin muutenkin eri mallinen kuin suurin osa koulumme tytöistä.

Aikuisiällä löysin itseni jatkuvasti kamppailemasta painoni kanssa, vihasin peilikuvaani ja yritin jatkuvasti muuttaa itseäni sellaiseksi, että muut välittäisivät minusta. Annoin kaikkien kävellä ylitseni ja yritin vain parhaani mukaan miellyttää muita. Kuitenkin paha olo vain jatkui ja hain sitä hyvää oloa ruuasta. Lihoin tasaisen varmasti ja olin 20-vuotiaana yli 100kg painoinen. Minusta oli tullut ulkonäöllisestikin se, mitä sisäisesti koin olleeni koko elämäni ajan.

Nyt, kun elämä on muuten mallillaan, muistuttavat läskini minua siitä rikkinäisestä ihmisestä. Vihaan niitä kun katson peiliin, mutta jotain on silti vielä pielessä pääni sisällä. Nykyään uskallan paljon enemmän, olen rohkeampi ja teen asioita. Olen jopa vähän itserakas ja osaan olla ylpeä siitä mitä teen ja saavutan. Kuitenkin, aina kun huomaan housujen käyneen isoiksi tai paidan istuvan paremmin, minua alkaa pelottaa. En ole koskaan kokenut olleeni kaunis tai hoikka. Olen muutaman kerran onnistunut laihduttamaan paljon painoa pois, mutta kaikkina kertoina peilistä on aina van katsonut takaisin ruma läski, jossa ei ole muuta kuin virheitä. Olen pilannut itseni jo näin nuorena. Kehonkuvani on ollut koko elämäni ajan lihava ja pelkään sitä, että en koskaan näkisi sitä vaikka laihtuisin. En näkisi sitä, mitä olen saanut työllä ja vaivalla aikaan, vaan surisin vain uudenlaista rumuuttani.

En tiedä mitä tekisin laihduttuani. Olen mielummin jotain mitä osaan käsitellä ja hallita, kuin hyppäisin tuntemattomaan ja saattaisin vain tuntea itseni entistä rumemmaksi.