miehen käytöstavat, kenen ongelma?
siskot, rehellinen komentti minulle; nipotanko turhasta, kun mieheni tietyt tavat ärsyttävät minua niin paljon, että alkaa todella haittaamaan, esim kun olemme vaikkapa matkoilla, kaupungilla tms., hän loikkii kaameaa vauhtia montia metriä mun edellä. Minä huutelen perästä, että odota, voitko hidastaa yms. mutta ei tehoa. Alkaa tosissaan vituttamaan. Tämä ei miksikään muutu, aina saan katsella hänen ja isoimman lapsemme takamusta. On sanottu hyvällä ja pahalla.
Kommentit (38)
Mun äiti on tollanen puolijuoksija kävellessään, lapsena aina kiukutti juosta sen perässä, eikä sitä ei näyttänyt tippaakaan kiinnostavan että mun ketutti se, joten ymmärrän kyllä ap:n harmituksen, tuli aina jotenkin arvoton olo tollasesta.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:29"]
Tyypillinen suomalaismies, jolle naisen pitää ovetkin avata.
[/quote]
Onneksi täällä AV-palstalla yleistäminen ei ole hyvien käytöstapojen vastaista - vaan ainakin joillekin - ainoa oikea toimintatapa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:02"]
Oletko ap ajatellut asiaa miehesi kannalta, ts. miksi hän olisi automaattisesti se osapuoli, joka toimii väärin? Voisitko sinä yrittää kävellä nopeammin, jos et halua jäädä jälkeen? Minä (nainen) olen meidän suhteessa se nopeammin kävelevä osapuoli, ja voin sanoa, että on ihan yhtä lailla rasittavaa jos joutuu koko ajan odottamaan toista. Nopeasti käveleminen tulee minulta luonnostaan, ja joudun joskus tietoisesti jarruttelemaan, etten lähtisi kiitämään ja jättäisi miestäni taakseni. Silloin en pysty keskittymään oikeastaan mihinkään muuhun kuin vauhdin pitämiseen hitaana, esim. maisemien katselusta ei tule mitään. Onneksi mieheni kuitenkin on suhteellisen nopea kävelijä, jonkun hidastelijan kanssa en varmaan edes kestäisi olla.
[/quote]Joopa joo, ei ihan normaalille kuulosta jos et pysty katsomaan maisemia kun kävelet hiljaa! :-D Mutta elämää elämäänne onnellisena, älkää pysähtykö, älkää katselko ympärillenne, älkää kuunnelko luonnon ääniä ja älkää vain miettikö asioita eri kanteilta, se ei teille selvästi sovi. Mutta älkää ihmetelkö jos ette huomaa mitään kaunista ja teiltä menee paljon asioita ohi, ne asiat ovat tarkoitettu muille ihmisille, ei teille. :)
Kulje sen kanssa käsikynkkää, älä päästä irti :)
jos yhdessä on liikkeelle lähdetty, niin kyllä silloin kaikkien pitäisi pitää toisista huolta, eikä jätetä osaa porukasta jälkeen. Lapsille sen opettaminen onnistuu vaikka niin, että sanot, kun ette tiedä minne ollaan menossa, niin olisi hyvä pitää silmällä perässätulijoita, joilla on kartta ja tieto siitä minne mennään. Aina on näitä etukenossa kaahottajia, jotka ei osaa suunnistaa.
Jos akka on niin ruma kuin av-mamma keskimäärin, ei ole ihme jos mies pitää hajurakoa.
Mistä muut tietää että te olette pari/perhe jos mies hiihtää kaukana edellä? Jos et siis huutele perään että Pera perkele odota mua nyyn nyyh! Muut ei siis mieti mitään ;)
Jos olet jo monta kertaa sanonut asiasta niin anna miehen mennä omaa vauhtia ja kun se huomaa ettei sinua enää näy niin ehkä etsii sinut. Turha ressata kun kerran tiedät millainen mies on. Yksi vaihtoehto on tietysti pistää tossua toisen eteen mutta koska siihen et ole valmis niin ei se auta kun kulkea eri tahtiin.
On teilläkin ongelmat...toinen ei voi hidastaa ja toinen ei voi kävellä nopeammin! Jos molemmat ottaisi toisen huomioon niin TADAA voisitte kävellä samaan tahtiin...
Ei ole ihme että puolet liitoista päättyy eroon kun ei voida edes kävellä samaan tahtiin kun toinen kävelee liian hitaasti ja toinen liian lujaa! Miten siis olisi jos ap kävelisi vähän nopeammin ja mies vähän hitaammin niin mahtaisikos onnistua kävellä vierekkäin...tuskin...toisella on varmaan väärä ilme naamalla tai sanoo väärän sanan niin johan menee pilalle taas kaikki.
Minulla on mies joka auttaa takin paalle , avaa oven ja auton oven. Vetaa tuolin ravintolassa ja maksaa laskun AINA, mutta itsepa taman ulkomaalaisen valitsin ja olen valintaani tyytyvainen. Ei tulisi mieleenkaan etta kaveltaisiin eri tahtia.
Vain nainen voi tehdä ongelman siitä, että mies ja lapsi kävelevät liian lujaa :D
Ei saatan oikeasti. Onko maailmassa yhtään normaalia naista?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:29"]
Tyypillinen suomalaismies, jolle naisen pitää ovetkin avata.
[/quote]
Ettekö te suomalaisnaiset olekaan tasa-arvoisia?
Ei ne sunkaan olkapäät siitä oven avaamisesta kauheasti kulu...
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:48"]
Vain nainen voi tehdä ongelman siitä, että mies ja lapsi kävelevät liian lujaa :D
Ei saatan oikeasti. Onko maailmassa yhtään normaalia naista?
[/quote]
Nii. Tyhmiä nuo naiset. Välillä suututtaa niiden tyhmyys niin paljon että tekisi mieli repiä postilaatikko maasta ja paiskata se kävelykadulle.
No mitäs jos yrittäisit löntystää nopeammin? Onhan se rasittavaa odotella jotain etanaa koko ajan, jos haluaa kävellä ns. ihmisten tahtia.
Ai mutta tietenkin, vika on aina siinä toisessa.
Oma miehenikin on tuollainen loikkija. Joskus tykkään pysyä perässä, mutta joskus pyydän miestäni rauhoittumaan ja vaikka katselemaan maisemia. Jos herraa ei kiinnosta kolmannen sanomisen jälkeen, niin jättäydyn tarkoituksella oikein kauas miehestäni. Kun kääntyy katsomaan minua, eikä löydäkkään, niin siinähän panikoituu. En halua pilata omaa lomaani maratonilla, jos en koe sitä tarpeelliseksi.
Nykyään mieheni jopa silloin tällöin muistaa asian ihan itse ja pyytääkin minua kertomaan, jos kuljemme liian lujaa :)
Mun mies on myös tuollainen, aargh!
Eikä se vauhti niinkään harmita, vaan se, että miksei voida kävellä YHDESSÄ. Esimerkki: kävellään, jutellaan siinä, kesken mun lauseen mies syöksähtää suojatien yli, jotta ehtisi kun valot juuri vaihtumassa punaiseksi. Minä jään killumaan yksin toiselle puolelle. Yritä siinä sitten pitää jotain keskustelua yllä.
Tai kävellään käsikynkkää. Mies ohittaa lätäkön / pylvään / kuopan / jalkakäytävän reunan niin läheltä, että minun on vedettävä käsi pois ja jarrutettava, jotta en törmää pylvääseen / joudu ajotielle jne. Miten se ei voi hahmottaa, että kauempaa on kierrettävä, jotta mullekin jäisi tilaa!
Mun diagnoosi on, että tämä johtuu siitä, että mies on niin maalta kotoisin, että siellä ei ole edes jalkakäytäviä. Hän ei ole lapsena eikä nuorena koskaan käynyt kävelyllä missään kaupungissa, vain metsässä tai maantien reunaa (jolloin kävelijöiden on mentävä peräkanaa, jos autoja tulee vastaan). Hän ei sitäpaitsi vieläkään pidä kaupungissa kävelystä, metsä se on oltava tai ulkoilureitti.
Esplanadilla flaneeraukset on minun parempi hoitaa ihan yksin.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:02"]
Oletko ap ajatellut asiaa miehesi kannalta, ts. miksi hän olisi automaattisesti se osapuoli, joka toimii väärin? Voisitko sinä yrittää kävellä nopeammin, jos et halua jäädä jälkeen? Minä (nainen) olen meidän suhteessa se nopeammin kävelevä osapuoli, ja voin sanoa, että on ihan yhtä lailla rasittavaa jos joutuu koko ajan odottamaan toista. Nopeasti käveleminen tulee minulta luonnostaan, ja joudun joskus tietoisesti jarruttelemaan, etten lähtisi kiitämään ja jättäisi miestäni taakseni. Silloin en pysty keskittymään oikeastaan mihinkään muuhun kuin vauhdin pitämiseen hitaana, esim. maisemien katselusta ei tule mitään. Onneksi mieheni kuitenkin on suhteellisen nopea kävelijä, jonkun hidastelijan kanssa en varmaan edes kestäisi olla.
[/quote]Joopa joo, ei ihan normaalille kuulosta jos et pysty katsomaan maisemia kun kävelet hiljaa! :-D Mutta elämää elämäänne onnellisena, älkää pysähtykö, älkää katselko ympärillenne, älkää kuunnelko luonnon ääniä ja älkää vain miettikö asioita eri kanteilta, se ei teille selvästi sovi. Mutta älkää ihmetelkö jos ette huomaa mitään kaunista ja teiltä menee paljon asioita ohi, ne asiat ovat tarkoitettu muille ihmisille, ei teille. :)
[/quote]
"Älkää vain miettikö asioita eri kanteilta" – hah, katso peiliin! Sinä se et näytä tässä ymmärtävän, että ihmiset ovat erilaisia. Minä pystyn todellakin tekemään mainitsemiasi asioita SAMALLA kun kävelen lujaa vauhtia. Jos taas olen pakotettu kävelemään noin 1/3 siitä vauhdista, jolla normaalisti kuljen ja joka tulee minulta luonnostaan, niin lähes kaikki keskittyminen menee sen hiljaisen vauhdin säilyttämiseen enkä siinä silloin paljon maisemista nauti.
Minä ja mieheni huvittelemme ulkomaanmatkoilla katselemalla ympärillemme - suomalaispariskunnan tunnistaa siitä, että hän harppoo pari metriä rouvansa edellä. Muunmaalaiset kulkevat käsikynkässä tai miehen käsi naisen hartioilla. Tarkkailkaapa vaan joskus :D Mutta tässä mielestäni suomalaismiehet voisi vähän tsempata, ei tuo erityisen romanttista ole..
Meillä tuota tapahtuu myös joskus, myös ulkomailla ja täysin vieraissa kaupungeissa. Niinpä pidän huolen, että minulla on selvät sävelet missä kuljen, puhelin ladattuna taskussa ja hotellin/auton avain mukana. Aikani jaksoin perään huudella ja sanoa, että kulkee hitaampaa, mutta en enää. Mies saa siis nykyään huolehtia minun löytymisestäni, minä en huolehdi enää hänestä. Meilläkin lapset ovat jakautuneet molemmille ja usein kaksi nuorinta kipittää kanssani ja vanhin kulkee isänsä kanssa.
Kerran vaellusreissulla vuoristossa mies paineli menemään yhden lapsen kanssa niin kaukana, että olimme lähes pari tuntia toisistamme erossa ja silloin nostin aikamoisen metelin. Siellä kun eivät edes kännykät kuuluneet kuin jossakin ja itselläni alkoi jo kiehumaan todella toisen typerä käytös. Silloin päätin tehdä asiat toisin, lopettaa miehen perässä juoksemisen ja ottaa kartan, eväät ja muut tärkeät itselleni, mies pärjätköön sitten ilman jos niin haluaa.Tee sinäkin niin, se on miehelle hyvin opettavaista...