miehen käytöstavat, kenen ongelma?

Tyypillinen suomalaismies, jolle naisen pitää ovetkin avata.

Lähtisin kotiin ja jättäisin miehen loikkimaan itsekseen. Vihaan tuollaista.

no, sikäli paha, että jos sattuu olemaan vaikka jossain kaukomailla lomalla, olisi kiva pysyä ihan porukassa. Ainainen asiasta valittaminenkin vie kaikkien fiilikset. Mutta tämä loukkaa minua aina.
ap

Minä antaisin mennä ja kävelisin omassa tahdissani. Sovitaan vaikka joku paikka missä tavataan, saa jokainen kävellä mitä tahtia huvittaa.

Todella epäkunnioittavaa käytöstä. En sietäisi tippaakaan

Minä vedän tuossa vaiheessa jarrut päälle. Kyllä se mies hetken päästä tajuaa olevansa kaukana minusta. Jos tulee asiaa, niin peruuttakoon sanomaan asiansa.

Toka sivulle

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:38"]

no, sikäli paha, että jos sattuu olemaan vaikka jossain kaukomailla lomalla, olisi kiva pysyä ihan porukassa. Ainainen asiasta valittaminenkin vie kaikkien fiilikset. Mutta tämä loukkaa minua aina. ap

[/quote]

Mä inhoan ihmisiä joiden kanssa pitää lomalla lähi-tai kaukomailla pysyä koko ajan "porukassa". Lisäksi inhoan naisia, jotka ei osaa mennä vaateostoksille ilman miestä, joka sitten kärsivän näköisenä pörrää siellä sovituskoppien ympärillä. Lähtis kotiin tai kaljalle.

Oletko ap ajatellut asiaa miehesi kannalta, ts. miksi hän olisi automaattisesti se osapuoli, joka toimii väärin? Voisitko sinä yrittää kävellä nopeammin, jos et halua jäädä jälkeen?

Minä (nainen) olen meidän suhteessa se nopeammin kävelevä osapuoli, ja voin sanoa, että on ihan yhtä lailla rasittavaa jos joutuu koko ajan odottamaan toista. Nopeasti käveleminen tulee minulta luonnostaan, ja joudun joskus tietoisesti jarruttelemaan, etten lähtisi kiitämään ja jättäisi miestäni taakseni. Silloin en pysty keskittymään oikeastaan mihinkään muuhun kuin vauhdin pitämiseen hitaana, esim. maisemien katselusta ei tule mitään. Onneksi mieheni kuitenkin on suhteellisen nopea kävelijä, jonkun hidastelijan kanssa en varmaan edes kestäisi olla.

Minä en jaksa juosta kilpaa. Oma mies on juuri tuollainen. Annan mennä minne menee ja menen perässä eri suuntaan lapsen kanssa. Hirveän nolon näköistä kun perhe juoksee isän perässä. Teeskentelen etten tunne koko miestä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:00"]

Mun diagnoosi on, että tämä johtuu siitä, että mies on niin maalta kotoisin, ..

[/quote]

Niin, oppiiko ne maaseudulla edes lukemaan kun ei ole kirjastoja lähikulmilla ?

Vai olisiko niin että miehesi nyt vaan on vähän yksioikoinen. Turha sitä syntymäseutua on siitä syyttää.

Ex-mies kuuluu tuohon loikkijakastiin. Sanomiset eivät auttaneet, käski vain kävellä kovempaa. Oma kävelyvauhtini ei ole sieltä hitaammasta päästä, mutta askelmitassa meillä oli aika suuri ero ja sellainen puolihölkkä miehen vierellä nyt ei välttämättä ole kivaa sekään. Mutta auta armias jos mies ei pyynnöstäni huolimatta hidastanut vauhtiaan vaan itse sitten sovinnolla jättäydyin jälkeen, niin johan tuo suuttui kun en miehen vierellä kävellyt. Ja tämä käytös oli käytössä oltiin sitten kotikylällä tai ulkomailla.

Samaan aikaa miehet toitottaa, kun suomalaisnaiset eivät pidä itsestään huolta. Pitäisi olla korkokenkää ja hametta, huoliteltu ulkonäkö. Ja korkkareissa pitää pystyä juoksemaan ukon kannoilla.
Kyllä normaaleihin käytöstapoihin kuuluu missä vain, että mies menee naisen tahtia. Näin se vaan on. Ja missä vaan seurueessa kuljetaan hitaimman tahtia - oli se hitain sitten lapsi tai vanhus, tai ihan normaali aikuinen. Vai oletteko nähneet esim. seuramatkoja, joissa opas kiitää tuhatta ja sataa, ja hitaimmat vanhemmat ihmiset jätetään kuin nallit kalliolle? Toki on miehiä, joilla käytöstavat on monella tapaa hallussa, mutta on niitäkin, joilla ei ole. Omalle miehelleni on ylivoimaista seisoa keskustelukumppania vastapäätä ja keskustella. Jos hänelle alkaa puhua, hän yleensä keksii muuta puuhaa ja menee johonkin ihan eri suuntaan, ja itse pitäisi juosta perässä kertomassa asia. Jos ei juokse, vaan kertoo normaalisti, alkaa kitinä seuraavana päivänä "sä et sanonut että menet töitten jälkeen johonkin" tai "sä et sanonut että lapsille pitää ottaa saappaat tarhaan". Ei koskaan ole miehen oma vika, ettei malta kuunnella ja keskustella edes asiasta.

nosto, ap tässä. No, en minä kyllä juosten ala tuolla etenemään. En ole mikään taapertaja, mutta jo pituuseronkin vuoksi toinen painaa ihan eri tahtia. Minustakin se on tosi noloa, ikäänkuin oltaisi jossain riidoissa kun ei kuljeta samassa porukassa. En tiedä miksi tämä on minusta NIIN perseestä, siksi kyselenkin muiden mielipiteitä/näkökulmia saadakseni itse hiukan persepktiiviä asian vakavuudesta :)

Eipä tule käytyä seuramatkoilla, joten paha sanoa. Enkä menisi juuri tuon mainitsemasi seikan takia; miksi haluaisin lomalla raahata jotain hidasta kivirekeä perässä?

Mitä taas tulee korkokenkiin jne., on kummallista että slaavilaiset kanssasisaret onnistuvat liikkumaan niillä yhtä ketterästi kuin lenkkareissa, mutta suomalaiselle se olisi sitten jotenkin mahdotonta? Taitaa olla kyse enemmänkin siitä, että ne kengät laitetaan jalkaan kerran kaksi vuodessa ja sitten hoiputaan kuin polvivikainen kirahvi. Eli ne piikit jalkaan joka päivä, kuten pitkäjalkaiset mimmit muualla maailmassa tekevät, niin johan alkaa kävely sujumaan normivauhtia.

Ja niille, joiden mielestä ulkomailla on niin paljon romanttisempaa... Asukaapa siellä oikeasti vähän aikaa, niin opitte hyvin nopeasti, missä siellä ns. naisen paikka on! :D Kokemusta on 5 vuotta Yhdysvalloissa, jossa miehen ura on aina ensin, nainen hoitaa lapset. Jos rahaa riittää (myös nainen on vastuullisessa työssä), voidaan palkata lastenhoitaja. Ranskassa oli sama homma. Espanjassa ½ vuoden komennuksella kävi ilmi, että siellä eletään kuin kehitysmaassa (machokulttuuri, vaikka oikeasti todellisia mammanpoikia välimeren tyyliin).

nosto

Varmasti ärsyttävää, muttei ehkä kuitenkaan kovin vakavaa :-)  Älä mieti liikaa muita ihmisiä ja sitä mitä ne miettii siitä ootteko riidoissa tai jotain.

Onpa outoa. Meillä on miehen kanssa myös 30 cm pituuseroa, mutta silti onnistumme sovittamaan kävelyvauhtimme aina yhteen sen kummemmin asiaa ajattelematta. Mutta meillä on myös tapana jutella jotain koko ajan, siitähän ei tulisi mitään jos toinen hiihtäisi 5 m edellä