Miten lohduttaa lapsensa menettänyttä ystävää?

Tuollaiseen tilanteeseen ei ole taikasanoja, jotka auttaisivat.

Tärkeintä olisi osoittaa olevansa läsnä ja kuuntelevansa, mikäli haluaa puhua.

vaikea paikka. Mitkään sanat kun eivät auta. Ehkä ihan vaan kysyminen miten jakselet tai postikortin lähettämälläkin voi osoittaa että välität.

vaikea tietää miten kukakin suhtautuu mihinkin.

minulla on ollut vaikeaa kesästä lähtien ja joka sunnuntai sain vaikeimpina aikoina ystävältäni tekstarin että miten jakselet. Minusta se oli ihanaa ja sunnuntaisin aloin jo odottamaan viestiä. Se tuntui tosi hyvältä.

Lähetä tekstari/kortti tai soita. Ota osaa ja kerro että jos hän tarvitsee apua/kuuntelijaa, olet käytettävissä. Kukkiakin voit lähettää.
Jos soitat eikä hän vastaa, älä pommita. Laita tekstari perään.

Halaus riittää aluksi. Ole tukena ja kuuntele.

Kiitos teille vastanneille. Tekstarin olen jo laittanut, en halua vielä soittaa kun tapahtumasta on vasta muutama päivä (hiljattain oli ehkä huono ilmaisu). Kukat voisi tosiaan olla kaunis ele, lähetän niitä. Tämä on ollut itsellenikin vaikea asia käsitellä, mutta en voi edes kuvitella miten kauheaa se on ollut ystävälleni.

Kiitos!

ap

Lisään nyt vielä tähän, että asun ulkomailla, jossa ystäväni lapsen hautajaiset viettettiin heti kuolemaa seuranneena päivänä (näin Etelä-Euroopassa), joten en ehtinyt sinne paikalle. En ole siis vielä häntä tavannut tämän jalkeen.

Kerro vaan, että sinä kuuntelet kyllä, jos hän haluaa jutella ja lähetä adressi. Minulla hyvän ystävän lapsi menehtyi syöpään ja silloin ystävälleni oli suuri apu vain siitä, että olin hänen kanssaan ja hän sai jutella. Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan ja ystäväni käsitteli sitä puhumalla.

Jos hänen lähettyvillään asuu tuttujasi niin pyydä heiltä apua. Pyydä, että kävisivät laskuusi kaupassa. Koriin voisi kerätä mm. kahvia, maitoa, leipää, juustoa, suklaata yms. Suuressa surussa ja menetyksen keskellä jo pelkästään kaupassakäynti voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mukaan voisi laittaa muutaman kauniin sanan. Esim. Olet äärettömän tärkeä, joten muistathan pitää huolta itsestäsi.

Voit muistaa millä tavalla tahansa, ihanaa ja varmasti ystävällesi tärkeää on että ylipäätään muistat! Niin moni päätyy vaikeassa tilanteessa vaikenemaan, mikä tuntuu todella ikävältä. Minusta voit avoimesti myös tuoda julki sen, ettet oikein tiedä mitä sanoa, ei se ole mikään häpeä! Ystäväsi ihan varmasti arvostaa aitoa lähestymistä vähintäänkin yhtä paljon kuin korulausein ja kukkasin lähetettyjä osanottoviestejä. Jokainen menetys ja suru on ainutlaatuinen, eikä valmista aukotonta toimintamallia ole olemassa. Rituaalit ja toki auttavat, mutta onni on ystävä joka pystyy kohtaamaan sinut aidosti myös surussa, kuunnellen, myötäeläen ja tukien! Tsemppiä ja osanotto!!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:42"]Kiitos teille vastanneille. Tekstarin olen jo laittanut, en halua vielä soittaa kun tapahtumasta on vasta muutama päivä (hiljattain oli ehkä huono ilmaisu). Kukat voisi tosiaan olla kaunis ele, lähetän niitä. Tämä on ollut itsellenikin vaikea asia käsitellä, mutta en voi edes kuvitella miten kauheaa se on ollut ystävälleni.

Kiitos!

ap
[/quote]

Kukat on kaunis ele, mutta jos vain pääset käymään niin vie ruokaa! Siis vaikka leipää, valmiita kotiruokaa pakastimeen jne. Ainakin itse arvostaisin ja tiedän läheisiä, jotka ovat arvosteet tällaisia eleitä. Tosin ehkä keski-euroopassa ystävälläsi on muutenkin lähellä sukua, jotka pystyvät auttamaan ja pyörittämään taloutta ystäväsi apuna nyt surun keskellä. Silloin postikortti, kukat, puhelut tai tekstarit ovat oikein hyviä tapoja muistaa - tärkeintä on, että ystäväsi tietää, että olet tarvittaessa lähellä ja valmiina puhumaan. Ihan jo sekin, että tietää, että joku ajattelee ja välittää, on jo iso asia. Siispä yksinkertainen kysymys voinnista voi merkitä todella paljon!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:45"]

Lisään nyt vielä tähän, että asun ulkomailla, jossa ystäväni lapsen hautajaiset viettettiin heti kuolemaa seuranneena päivänä (näin Etelä-Euroopassa), joten en ehtinyt sinne paikalle. En ole siis vielä häntä tavannut tämän jalkeen.

[/quote]

Miten siellä ehditään järjestää hautajaiset niin nopeasti?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:42"]Kiitos teille vastanneille. Tekstarin olen jo laittanut, en halua vielä soittaa kun tapahtumasta on vasta muutama päivä (hiljattain oli ehkä huono ilmaisu). Kukat voisi tosiaan olla kaunis ele, lähetän niitä. Tämä on ollut itsellenikin vaikea asia käsitellä, mutta en voi edes kuvitella miten kauheaa se on ollut ystävälleni.

Kiitos!

ap
[/quote]

Kukat on kaunis ele, mutta jos vain pääset käymään niin vie ruokaa! Siis vaikka leipää, valmiita kotiruokaa pakastimeen jne. Ainakin itse arvostaisin ja tiedän läheisiä, jotka ovat arvosteet tällaisia eleitä. Tosin ehkä keski-euroopassa ystävälläsi on muutenkin lähellä sukua, jotka pystyvät auttamaan ja pyörittämään taloutta ystäväsi apuna nyt surun keskellä. Silloin postikortti, kukat, puhelut tai tekstarit ovat oikein hyviä tapoja muistaa - tärkeintä on, että ystäväsi tietää, että olet tarvittaessa lähellä ja valmiina puhumaan. Ihan jo sekin, että tietää, että joku ajattelee ja välittää, on jo iso asia. Siispä yksinkertainen kysymys voinnista voi merkitä todella paljon!
[/quote]

Siis etelä-euroopassa, pardon moi. :)

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:45"]

Lisään nyt vielä tähän, että asun ulkomailla, jossa ystäväni lapsen hautajaiset viettettiin heti kuolemaa seuranneena päivänä (näin Etelä-Euroopassa), joten en ehtinyt sinne paikalle. En ole siis vielä häntä tavannut tämän jalkeen.

[/quote]

Miten siellä ehditään järjestää hautajaiset niin nopeasti?

[/quote]

En ole sitä itse koskaan tajunnut ettää miten ja miksi. Mutta ehkä se johtuu mm. sääoloista että on tällainen tapa tänne juurtunut. Hautajaiset ovat yleensä aina heti kuolemaa seuraavana päivänä, ja läheiset viettävät yön jonkinlaisissa valvojaisissa ruumishuoneella. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:42"]Kiitos teille vastanneille. Tekstarin olen jo laittanut, en halua vielä soittaa kun tapahtumasta on vasta muutama päivä (hiljattain oli ehkä huono ilmaisu). Kukat voisi tosiaan olla kaunis ele, lähetän niitä. Tämä on ollut itsellenikin vaikea asia käsitellä, mutta en voi edes kuvitella miten kauheaa se on ollut ystävälleni. Kiitos! ap [/quote] Kukat on kaunis ele, mutta jos vain pääset käymään niin vie ruokaa! Siis vaikka leipää, valmiita kotiruokaa pakastimeen jne. Ainakin itse arvostaisin ja tiedän läheisiä, jotka ovat arvosteet tällaisia eleitä. Tosin ehkä keski-euroopassa ystävälläsi on muutenkin lähellä sukua, jotka pystyvät auttamaan ja pyörittämään taloutta ystäväsi apuna nyt surun keskellä. Silloin postikortti, kukat, puhelut tai tekstarit ovat oikein hyviä tapoja muistaa - tärkeintä on, että ystäväsi tietää, että olet tarvittaessa lähellä ja valmiina puhumaan. Ihan jo sekin, että tietää, että joku ajattelee ja välittää, on jo iso asia. Siispä yksinkertainen kysymys voinnista voi merkitä todella paljon!

[/quote]

Tämä on tosi hyvä idea. Itse asiassa hänellä ei ehkä ole kovinkaan paljon sukulaisia lähellä koska on itsekin ulkomaalainen, joten tästä olisi ehkä apua. En kuitenkaan haluaisi tunkeilla.

Ap

En usko, että kokee tunkeiluksi ellet ala ns. udella. Minulta kuoli läheinen ja on tosi lämmittävää, jos joku jaksaa ottaa asian puheeksi tai kyselee vointia. Suurin osa olettaa elämän palaavan uomiinsa hautajaisten jälkeen.