Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 23v, sinkku, enkä tiedä mikä musta tulee isona :(
18.11.2014 |
Opiskelen yliopistossa, mutta aion pian pitää välivuoden, koska tämä ala ei vaan enää kiinnosta ja haluan jotain uutta. Ongelma on se etten tiedä mitä haluan ja yliopistossakin olen ollut suoraan lukiosta valmistuttuani eli on näitä opiskeluvuosia ja kulutettuja tukikuukausiakin aika paljon takana. Olen oikeasti ihan pihalla tulevaisuudestani! Kadehdin teitä, joilla on ollut edes jokin mielikuva siitä, mitä haluaa tehdä. Tämä haahuilu alkaa pikkuhiljaa jo nyppiä ihan toden teolla. Niin ja kuten otsikossa mainitsin, kaiken lisäksi olen myös sinkku, vieläpä ns. ikisinkku eli mitään parisuhdeviritelmiä ei juuri ole ollutkaan eikä ole näköpiirissa nyttenkään.
Koska av-palsta on täynnä täydellisiä naisia, niin haluaisin kysellä teiltä vinkkejä, että MITEN oikeasti voi keksiä sen, että mitä haluaa tehdä? Ja mitä kannattaisi tehdä sillä välin kun ei vielä tiedä, ettei aika kuitenkaan kuluisi ihan hukkaan?
Kommentit (22)
Mä olen 27v enkä tiedä mitä haluan tehdä. Sen sijaan tiedän paljon asioita mitä en halua tehdä, joten sitä kautta miettimällä pääsee jo edes jonkinlaiseen alkuun. Ja on mulla tietenkin jotain ajatuksia mitä haluaisin, että mun loppuelämä tulee sisältämään, mutta en mä silti ole saanut niitä kasattua joksikin yhdeksi ammatiksi tai tehtäväksi.
Että älä huoli, ei me muutkaan tiietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 33-vuotias, enkä tiedä, mitä haluaisin tehdä. Tai tiedän, mutten pääse opiskelemaan sitä, joten pitää keksiä jotain muuta.
Opiskelin turhan ammatin, jolla en tee mitään. Tai siis sillä koulutuksella ei työllisty enää 2010-luvulla. Kiva juttu!
Lapsia on 3, joten en voi noin vain enää tehdä mitä mieli lystää. Muutenhan olisin jossain muussa maassa opiskelemassa tai elämässä ihan toisenlaista elämää.
Ei sitä aina keksikään. Minä olen 40 v eikä mulla vieläkään ole mitään alaa millä erityisesti haluaisin olla. Enkä usko että sellaista koskaan tuleekaan.
Olen tyytyväinen, että en jäänyt odottelemaan kutsumusta, vaan kävin vaan sen yhden tutkintoni valmiiksi vaikkei niin kiinnostanutkaan, ja menin alan töihin. Tässähän sitä on jo 15 vuotta tehty, ja töitä on riittänyt ja on hyvä palkka. Tyytyväinen olen, vaikkei työn sisältö itsessään minua kiinnostakaan vieläkään.
Samaa suosittelen ap:lle, eli lopeta sen ihmettely mitä haluat tehdä isona, voi olla ettei sinulla tule ikinä mitään halua millekään erityiselle alalle. Sen sijaan valitse jotkut hyvin työllistävät opinnot, joiden ala ei sinusta tunnu kovin vastenmieliseltä jos ei kiinnostavaltakaan, käy ne opinnot loppuun ja mene töihin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:51"]
Ei sitä aina keksikään. Minä olen 40 v eikä mulla vieläkään ole mitään alaa millä erityisesti haluaisin olla. Enkä usko että sellaista koskaan tuleekaan.
Olen tyytyväinen, että en jäänyt odottelemaan kutsumusta, vaan kävin vaan sen yhden tutkintoni valmiiksi vaikkei niin kiinnostanutkaan, ja menin alan töihin. Tässähän sitä on jo 15 vuotta tehty, ja töitä on riittänyt ja on hyvä palkka. Tyytyväinen olen, vaikkei työn sisältö itsessään minua kiinnostakaan vieläkään.
Samaa suosittelen ap:lle, eli lopeta sen ihmettely mitä haluat tehdä isona, voi olla ettei sinulla tule ikinä mitään halua millekään erityiselle alalle. Sen sijaan valitse jotkut hyvin työllistävät opinnot, joiden ala ei sinusta tunnu kovin vastenmieliseltä jos ei kiinnostavaltakaan, käy ne opinnot loppuun ja mene töihin.
[/quote]
Kiitos konkreettisesta vinkistä - jos en olisi jo kirjoilla yliopistossa, niin toteuttaisin tuon. Ongelma on kuitenkin se että minulla on melkein valmis tutkinto alalle, joka ei todellakaan työllistä, ja näin jälkijunassa tajuan että olipa typerä idea ylipäänsä ruveta tätä opiskelemaan... Enää ei kovin helposti tuo alanvaihto käy ja rajoitteita tulee koko ajan lisää :(
ap
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:54"]
Kiitos konkreettisesta vinkistä - jos en olisi jo kirjoilla yliopistossa, niin toteuttaisin tuon. Ongelma on kuitenkin se että minulla on melkein valmis tutkinto alalle, joka ei todellakaan työllistä, ja näin jälkijunassa tajuan että olipa typerä idea ylipäänsä ruveta tätä opiskelemaan... Enää ei kovin helposti tuo alanvaihto käy ja rajoitteita tulee koko ajan lisää :(
ap
[/quote]
Ensinnäkin, ei mikään tutkinto ole sellainen että olisi varmaa ettet saa työtä. Osalla aloista kyllä työllisyystilanne on ongelmallinen, joillain jopa kroonisesti eikä vain näin lama-aikana, mutta silti aina jotkut työllistyy. Jos nyt kuitenkin sinulla on yhdistelmä että oikeasti ala ei yhtään kiinnosta tai varsinkin jos tutkinnolla saatavat työt tuntuvat jopa vastenmielisiltä, ja lisäksi alan työllisyys huono, ymmärrän kyllä miksi haluaisit jättää kesken.
Mutta kyllä sinä vieläkin voit vaihtaa alaa ihan hyvin jos niin haluat! Paljonhan niitä on jotka yliopistolla aloittaa yhdessä oppiaineessa mutta vaihtavat syystä tai toisesta jossain vaiheessa. Eikä ne mene edes yleensä täysin hukkaan ne aiemmat opinnot, voi saada laajan sivuaineen siitä ja lisäksi on valmiina kieli- jne pakolliset opinnot. Haastehan on lähinnä ne opintotukikuukaudet, jotka voivat käydä vähiin. Silloin ei auta muu kuin käydä töissä rahoittaakseen opintonsa. Se ON raskasta, mutta ainakin jos on lapseton sinkkku, ja mahdollisuus käyttää kaikki aika opintoihin + työntekoon, se onnistuu kyllä jos haluaa.
Näyttäisi että sinulla on siis 2 ongelmaa, jos haluat vaihtaa alaa: valinnan vaikeus että mihin vaihtaisi, ja toisaalta opintotukikuukausien loppumisvaikeus. Ei nämä kumpikaan ole mahdottomia ylittää. Ensimmäisessä kannattaa katsella vähän mikä työllistää ja etsiä niistä sellainen mikä ei ole ihan oman luonteen vastainen (esim. ei sosiaalisuutta vaativaa alaa ujolle introvertille tai päinvastoin jotain koodarin- tai insinöörin uraa erittäin sosiaaliselle joka haluaa tehdä työtä ihmisten kanssa). Sitten vaan sisulla läpi opinnot vaikkei niin kiinnostaisikaan, ajatellen että saanpa todennäköisesti työtä ja sitten rahaa, jolla voin vapaa-ajalla toteuttaa unelmiani. Ja tosiaan tuohon tukikuukausiongelmaan on ratkaisuna työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:54"]
Kiitos konkreettisesta vinkistä - jos en olisi jo kirjoilla yliopistossa, niin toteuttaisin tuon. Ongelma on kuitenkin se että minulla on melkein valmis tutkinto alalle, joka ei todellakaan työllistä, ja näin jälkijunassa tajuan että olipa typerä idea ylipäänsä ruveta tätä opiskelemaan... Enää ei kovin helposti tuo alanvaihto käy ja rajoitteita tulee koko ajan lisää :(
ap
[/quote]
Ensinnäkin, ei mikään tutkinto ole sellainen että olisi varmaa ettet saa työtä. Osalla aloista kyllä työllisyystilanne on ongelmallinen, joillain jopa kroonisesti eikä vain näin lama-aikana, mutta silti aina jotkut työllistyy. Jos nyt kuitenkin sinulla on yhdistelmä että oikeasti ala ei yhtään kiinnosta tai varsinkin jos tutkinnolla saatavat työt tuntuvat jopa vastenmielisiltä, ja lisäksi alan työllisyys huono, ymmärrän kyllä miksi haluaisit jättää kesken.
Mutta kyllä sinä vieläkin voit vaihtaa alaa ihan hyvin jos niin haluat! Paljonhan niitä on jotka yliopistolla aloittaa yhdessä oppiaineessa mutta vaihtavat syystä tai toisesta jossain vaiheessa. Eikä ne mene edes yleensä täysin hukkaan ne aiemmat opinnot, voi saada laajan sivuaineen siitä ja lisäksi on valmiina kieli- jne pakolliset opinnot. Haastehan on lähinnä ne opintotukikuukaudet, jotka voivat käydä vähiin. Silloin ei auta muu kuin käydä töissä rahoittaakseen opintonsa. Se ON raskasta, mutta ainakin jos on lapseton sinkkku, ja mahdollisuus käyttää kaikki aika opintoihin + työntekoon, se onnistuu kyllä jos haluaa.
Näyttäisi että sinulla on siis 2 ongelmaa, jos haluat vaihtaa alaa: valinnan vaikeus että mihin vaihtaisi, ja toisaalta opintotukikuukausien loppumisvaikeus. Ei nämä kumpikaan ole mahdottomia ylittää. Ensimmäisessä kannattaa katsella vähän mikä työllistää ja etsiä niistä sellainen mikä ei ole ihan oman luonteen vastainen (esim. ei sosiaalisuutta vaativaa alaa ujolle introvertille tai päinvastoin jotain koodarin- tai insinöörin uraa erittäin sosiaaliselle joka haluaa tehdä työtä ihmisten kanssa). Sitten vaan sisulla läpi opinnot vaikkei niin kiinnostaisikaan, ajatellen että saanpa todennäköisesti työtä ja sitten rahaa, jolla voin vapaa-ajalla toteuttaa unelmiani. Ja tosiaan tuohon tukikuukausiongelmaan on ratkaisuna työnteko.
[/quote]
Kiitos myös tästä perusteellisesta vastauksesta! En oikein tiedä että hyväksyttäisikö multa enää mitään pääaineenvaihtoa, kun olen jo niin pitkällä nyk. tutkinnossani... olen vähän miettinyt että jospa koittasin etsiä jonkun maisteriohjelman.
En haluaisi kuulostaa hirveältä vastaan inttäjältä, mutta tuo töiden hankkiminenkin on oikeasti vähän hankala juttu. Siis yritän totta kai, paljon olen yrittänytkin, mutta en vaan ole saanut kunnollisia työsuhteita. Vuokrafirmojen kautta aina silloin tällöin keikkaa, tulot kuitenkin tosi epävarmoja, voi olla että saa kuussa 100e, 500e tai ei mitään :( Eli tosiaankin tukikuukaudet on ongelma koska ne on ihan loppumaisillaan. Lisäksi vähän pelkään loppuunpalamista, että jos ei kuitenkaan ole sellainen superkiinnostava ala (ehkä sellaista ei minulle olekaan) ja senkin eteen pitäisi niska limassa tehdä surkeaa duunia niin ettei vapaa-aikaa olisi... juu tiedän, ei mikään ilman työntekoa onnistu, mutta epäilen oman mielenterveyteni kestämistä tuollaisessa.
ap
En oikein tiedä, mitä haluaisin. Olen tosin lapsellinen 22 v ja avoliitossa. Minulla on myös vakityö, mutta ei koulutusta mihinkään. Kun lapset ovat tarhaiässä, niin ajattelin suksia opiskelemaan, mutta pään yläpuolella on valtava kysymysmerkki, että mitä. Psykologia ja kasvatustieteet kiehtovat ja rahkeita + älyä riittää. Opinnot on alunperin jäänyt teini-iässä siksi, että minulla oli kroonistunut vaikea masennus ja pää oli ihan sosekeittoa ja motivaatio nollissa ja "kaikki oli turhaa". Nyt kun siitä on selvitty ja löytynyt se oma paikka maailmassa ja tuntee itsensä paremmin, niin ovet olisi auki, mutta minne sitä sitten suuntaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tosi nuori, ei mikään kiire vielä. Nauti tästä ajasta. Suomessa on yleistä ja ihan ok, että vielä about 30-vuotiaat istuvat yliopistossa miettimässä elämansuuntaa.
Lähde vaikka working holiday viisumilla Australiaan, uusia kokemuksia, ihmisiä ja töitä. Plus miehiä ja rahaa jos et ryyppää tulojasi. 35-vuotiaami vähän vaikeampaa jättää esim ura ja perhe ja lähteä uusia kokemuksia hakemaan.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:36"]
Olet tosi nuori, ei mikään kiire vielä. Nauti tästä ajasta. Suomessa on yleistä ja ihan ok, että vielä about 30-vuotiaat istuvat yliopistossa miettimässä elämansuuntaa. Lähde vaikka working holiday viisumilla Australiaan, uusia kokemuksia, ihmisiä ja töitä. Plus miehiä ja rahaa jos et ryyppää tulojasi. 35-vuotiaami vähän vaikeampaa jättää esim ura ja perhe ja lähteä uusia kokemuksia hakemaan.
[/quote]
Tuo working holiday itse asiassa on aika kiehtova juttu...! Toisaalta minusta olisi mukava myös vakituinen parisuhde löytää, ja siis ihan Suomesta. Onpas ristiriitoja :) Mutta pistän harkintaan kyllä tuonkin, olin jotenkin ihan unohtanut koko mahdollisuuden kun en ole tosiaan vielä toistaiseksi ikinä mitään ns. välivuosia pitänyt ja jotenkin ajattelin että tuommoiset olisi pitänyt tehdä heti lukion jälkeen, mutta eihän se niin ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:36"]
Olet tosi nuori, ei mikään kiire vielä. Nauti tästä ajasta. Suomessa on yleistä ja ihan ok, että vielä about 30-vuotiaat istuvat yliopistossa miettimässä elämansuuntaa. Lähde vaikka working holiday viisumilla Australiaan, uusia kokemuksia, ihmisiä ja töitä. Plus miehiä ja rahaa jos et ryyppää tulojasi. 35-vuotiaami vähän vaikeampaa jättää esim ura ja perhe ja lähteä uusia kokemuksia hakemaan.
[/quote]
Tuo working holiday itse asiassa on aika kiehtova juttu...! Toisaalta minusta olisi mukava myös vakituinen parisuhde löytää, ja siis ihan Suomesta. Onpas ristiriitoja :) Mutta pistän harkintaan kyllä tuonkin, olin jotenkin ihan unohtanut koko mahdollisuuden kun en ole tosiaan vielä toistaiseksi ikinä mitään ns. välivuosia pitänyt ja jotenkin ajattelin että tuommoiset olisi pitänyt tehdä heti lukion jälkeen, mutta eihän se niin ole.
ap
[/quote]
Juu alle 30-vuotiaat voivat lähteä. Ja kyllä sitten kotiin palatessa voi mies löytyä Suomesta. Tai miksei sieltä reissusta, oma avomies on Hollantilainen ja hänet tapasin Barcelonassa :D
Täällä 45v perheellinen, jolla ei ole haluakaan mitä haluaisi "isona" tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:36"] Olet tosi nuori, ei mikään kiire vielä. Nauti tästä ajasta. Suomessa on yleistä ja ihan ok, että vielä about 30-vuotiaat istuvat yliopistossa miettimässä elämansuuntaa. Lähde vaikka working holiday viisumilla Australiaan, uusia kokemuksia, ihmisiä ja töitä. Plus miehiä ja rahaa jos et ryyppää tulojasi. 35-vuotiaami vähän vaikeampaa jättää esim ura ja perhe ja lähteä uusia kokemuksia hakemaan. [/quote] Tuo working holiday itse asiassa on aika kiehtova juttu...! Toisaalta minusta olisi mukava myös vakituinen parisuhde löytää, ja siis ihan Suomesta. Onpas ristiriitoja :) Mutta pistän harkintaan kyllä tuonkin, olin jotenkin ihan unohtanut koko mahdollisuuden kun en ole tosiaan vielä toistaiseksi ikinä mitään ns. välivuosia pitänyt ja jotenkin ajattelin että tuommoiset olisi pitänyt tehdä heti lukion jälkeen, mutta eihän se niin ole. ap [/quote] Juu alle 30-vuotiaat voivat lähteä. Ja kyllä sitten kotiin palatessa voi mies löytyä Suomesta. Tai miksei sieltä reissusta, oma avomies on Hollantilainen ja hänet tapasin Barcelonassa :D
[/quote]
Niin, miksipä ei :) Minä vähän veikkaan että haluaisin ennemmin että voisin puhua omaa äidinkieltäni miehen kanssa, mutta en nyt varsinaisesti rajaa mitään mahdollisuuksia poiskaan. Ehkäpä maisemanvaihdos voisi tosiaan piristää, pitää vain nyt koittaa ensin saada vähän säästettyä rahaa kuitenkin, koska jos ihan oikeasti päätänkin lähteä niin eihän sekään ilmaista ole!
ap
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 12:33"]
En oikein tiedä, mitä haluaisin. Olen tosin lapsellinen 22 v ja avoliitossa. Minulla on myös vakityö, mutta ei koulutusta mihinkään. Kun lapset ovat tarhaiässä, niin ajattelin suksia opiskelemaan, mutta pään yläpuolella on valtava kysymysmerkki, että mitä. Psykologia ja kasvatustieteet kiehtovat ja rahkeita + älyä riittää. Opinnot on alunperin jäänyt teini-iässä siksi, että minulla oli kroonistunut vaikea masennus ja pää oli ihan sosekeittoa ja motivaatio nollissa ja "kaikki oli turhaa". Nyt kun siitä on selvitty ja löytynyt se oma paikka maailmassa ja tuntee itsensä paremmin, niin ovet olisi auki, mutta minne sitä sitten suuntaisi.
[/quote]
Tuttavapiirissäni on masennuksesta ym. mielenterveysongelmista kärsineitä, ja on aina hienoa nähdä kun niistä alkaa vähitellen toipua ja huomaa miten elämä alkaa taas maistua. Moni on juurikin kuvaillut että pahimmassa vaiheessa ja vielä lääkkeillä turrutettuna ajatukset ja tunteet ovat pelkkää puuroa... ja ihan fiksuilla ja älykkäillä ihmisillä. Ihanaa että sulla on kuitenkin mies ja lapsia ja vakityökin jo :) mutta totta kai pitää äidillä olla mahdollisuus kehittää itseään ja omaa uraakin, toivon että sinullakin vielä selkeytyy suunnitelmat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, sä olet vielä nuori ja kaikki ovet ovat avoinna! Itse olen kohta 40 enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä. On monta kiinnostavaa alaa, muttei yhtä ylitse muiden. Itse opiskelin myös aikanaan yliopistossa tutkinnon, jolla ei tee juuri mitään, ja yritän löytää vielä omaa juttuani. Työssä olen, mutta tahtoisin jotain muuta. Sinuna pitäisin tuon välivuoden ja lähtisin maailmalle. Ehkä ajatukset selkiytyvät, ja tuskin tuollaista kokemusta koskaan katuu. Ainahan voit opiskella uuden ammatin vaikka ammattikorkeassa. Kannattaa tosiaan vain miettiä myös realistisesti työllistymismahdollisuuksia. Itse opiskelisin nyt ehkä oikeustradenomiksi, sosionomiksi tai lto:ksi. Jonkun harrastuksen kautta voit myös löytää sopivan alan tai jopa työpaikan.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:19"]
Voi, sä olet vielä nuori ja kaikki ovet ovat avoinna! Itse olen kohta 40 enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä. On monta kiinnostavaa alaa, muttei yhtä ylitse muiden. Itse opiskelin myös aikanaan yliopistossa tutkinnon, jolla ei tee juuri mitään, ja yritän löytää vielä omaa juttuani. Työssä olen, mutta tahtoisin jotain muuta. Sinuna pitäisin tuon välivuoden ja lähtisin maailmalle. Ehkä ajatukset selkiytyvät, ja tuskin tuollaista kokemusta koskaan katuu. Ainahan voit opiskella uuden ammatin vaikka ammattikorkeassa. Kannattaa tosiaan vain miettiä myös realistisesti työllistymismahdollisuuksia. Itse opiskelisin nyt ehkä oikeustradenomiksi, sosionomiksi tai lto:ksi. Jonkun harrastuksen kautta voit myös löytää sopivan alan tai jopa työpaikan.
[/quote]
Hauska kuulla näitä "olet vielä nuori" -kommentteja :) Siis oikeasti hauska, ei mitään sarkasmia tässä! Tuntuu, että omaan lähipiiriini on valikoitunut sellaisia ihmisiä, joiden mielestä tässä iässä pitäisi jo pikkuhiljaa olla ainakin parisuhde kasassa... Suurin osa hyvistä ystävistäni on jo pitkään seurustellut vakituisesti, asuvat yhdessä kumppaneidensa kanssa, lapsia ei vielä ole koska monet tekevät korkeakoulututkintoa. Itse tässä porukassa olen siis se "poikkeava".
Enpä ole tosiaan amk:n tarjontaa sitten lukioaikojen vilkaissutkaan, voisipa siihenkin toki taas uudelleen perehtyä.
ap
Olin 25-vuotiaana sitä mieltä, että tämä oli tässä, rupean elämään enkä odottele miestä tai mitään ihmettä.
Ja hopsis, vuoden päästä olin äiti, asuin unelmieni talossa ja aikanaan sain työn josta saan iloa.
Älä murehdi sitä, mitä sinulla ei ole tai mitä et vielä tiedä. Tee niitä asioita, joista saat iloa tai jotka saavat sinut tuntevan itsesi elossa olevaksi. Lähde ulkomaille, vaihda kaupunkia. ÄLÄ vain agressiivisesti odota, että olisit ansainnut jotenkin paremman elämän.
Tee jotain. Suurempaa, pienempää. Opiskele, vaihda työtä, kaupunkia, maata.
Terveisin täti nelikymppinen
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:45"]
Olin 25-vuotiaana sitä mieltä, että tämä oli tässä, rupean elämään enkä odottele miestä tai mitään ihmettä.
Ja hopsis, vuoden päästä olin äiti, asuin unelmieni talossa ja aikanaan sain työn josta saan iloa.
Älä murehdi sitä, mitä sinulla ei ole tai mitä et vielä tiedä. Tee niitä asioita, joista saat iloa tai jotka saavat sinut tuntevan itsesi elossa olevaksi. Lähde ulkomaille, vaihda kaupunkia. ÄLÄ vain agressiivisesti odota, että olisit ansainnut jotenkin paremman elämän.
Tee jotain. Suurempaa, pienempää. Opiskele, vaihda työtä, kaupunkia, maata.
Terveisin täti nelikymppinen
[/quote]
Kiitos kannustuksesta! Näitä on mukava lukea, yleensä av-palstalla saa vain kaikkea kuraa niskaansa... Minulla onneksi ei ns. biologinen kello tikitä, en ainakaan toistaiseksi koe haluavani lapsia, että sikäli ei onneksi mikään kauhea kiire olekaan.
Kun vaan nyt saisi niitä töitä vähän enemmänkin! Inhottavaa joutua sanomaan, että rahan puute on monesti este kaikelle...
ap
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:19"]
Voi, sä olet vielä nuori ja kaikki ovet ovat avoinna! Itse olen kohta 40 enkä vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä. On monta kiinnostavaa alaa, muttei yhtä ylitse muiden. Itse opiskelin myös aikanaan yliopistossa tutkinnon, jolla ei tee juuri mitään, ja yritän löytää vielä omaa juttuani. Työssä olen, mutta tahtoisin jotain muuta. Sinuna pitäisin tuon välivuoden ja lähtisin maailmalle. Ehkä ajatukset selkiytyvät, ja tuskin tuollaista kokemusta koskaan katuu. Ainahan voit opiskella uuden ammatin vaikka ammattikorkeassa. Kannattaa tosiaan vain miettiä myös realistisesti työllistymismahdollisuuksia. Itse opiskelisin nyt ehkä oikeustradenomiksi, sosionomiksi tai lto:ksi. Jonkun harrastuksen kautta voit myös löytää sopivan alan tai jopa työpaikan.
[/quote]
Hauska kuulla näitä "olet vielä nuori" -kommentteja :) Siis oikeasti hauska, ei mitään sarkasmia tässä! Tuntuu, että omaan lähipiiriini on valikoitunut sellaisia ihmisiä, joiden mielestä tässä iässä pitäisi jo pikkuhiljaa olla ainakin parisuhde kasassa... Suurin osa hyvistä ystävistäni on jo pitkään seurustellut vakituisesti, asuvat yhdessä kumppaneidensa kanssa, lapsia ei vielä ole koska monet tekevät korkeakoulututkintoa. Itse tässä porukassa olen siis se "poikkeava".
Enpä ole tosiaan amk:n tarjontaa sitten lukioaikojen vilkaissutkaan, voisipa siihenkin toki taas uudelleen perehtyä.
ap
[/quote]
Mutta sinähän olet nuori. Se oman elämän tekemisten ja tekemättä jättämisten ynnäilyn paikka on sitten nelikymppisenä, eikä se jälkimmäinen sarake itselläkään juuri mieltä ylennä. Ainut asia joka onnistui oli tuo työ. Kaikki muu onkin sitten taikinoitu lahjakkaasti penkin alle.
Kun 90-luvun laman aikoihin teininä iski semmoinen varovaisuus noihin kotileikkeihin, että vähintään armeija pois alta ennen minkään valtakunnan seukkaamisia. Armeijan jälkeen töihin, määräaikainen pesti joka kesti muutaman vuoden ja juurikin tuo määräaikaisuus kait sai painamaan edelleen jarrua kaiken elämisen suhteen, joten homma jälleen lykkäytyi vuosilla. Ei se onnekas vakinaistaminenkaan paljoa asian tilaa muuttanut, mitä nyt sai arvuuttelemaan, jotta kauanko tämmöinen "joulu" voi kestää yhden ihmisen elämässä. Sitten yhtenä kauniina aamuna peilistä katsoo "yllättävän" äkkiä harmaantunut naisten silmissä kaiken markkina-arvonsa menettänyt äijä. Ja varsinainen järkytys iski siinä vaiheessa, kun laski kaikki nuo omasta mielestään epävarmat työvuodet yhteen. Pesue ois lähes maailmalle valmis, jos vain olisi uskaltanut ajoissa.
En ymmärrä näitä ap:n kaltasia valittajia.
Oisko se parempi että asuisit afrikassa savimajassa, sulla ois 70v ukko miehenä ja viis pientä lasta hoidettavana joille ois työn ja tuskan takana saada kerran päivässä ruokaa jostain??
Avarra vähän sitä maailmankuvaa niin johan tajuat et kuin hyvin sulla on asiat..
Ajattele se elämä suurena lahjana ja joka hetki on vain plussaa siihen lahjaan niin ei enää nypi se elämä niin pahasti.
Peace and love. Tuolleen niitä sotia syttyy ku ollaan tyytymättömiä kaikkeen ja halutaan saada koko ajan jotain lisää ja lisää ku ei tää ollukkaa kivaa tälleen..
Alue: Aihe vapaa
Mä olen aina tiennyt, mitä haluan tehdä. En ole päässyt sisään. 23 v ikisinkku myös. Tulevaisuudessa ehkä pääsen haluamalleni alalle ja jatkan 30 v citysinkuksi. 40 v eteenpäin vanhanapiikana. Ehkä me vanhatpiiat alamme järjestäytymään, niin ei käy aika pitkäksi.