Jätänkö lapsellisen miehen?

Mies ei muutu jos ei halua. Kerro vähän tarkemmin.

Me miehet aikuistutaan noin 40 vuotiaana ja siitä alkaa sitten taantuminen. -) Foreveryoung

Jos esimerkiksi miehen käytös on loukannut minua, hän kääntää toimintansa minun syykseni. Toki minussakin on vikani, mutta mies ei sitä omaa osuuttaan oikein tunnista/tunnusta eikä hevillä pyydä anteeksi. Ja jos meillä on ollut riitaa, ja sitä ei ole käsitelty, mies touhuaa ja höpöttää omiaan kunnes minä otan sanon että hei tää pitää nyt selvittää. Miehelle olisi ihan ok painaa kaikki villaisella. Ongelmatilanteissa mies saattaa kyllä ehdottaa, miten voisimme yhdessä parantaa tilannetta mutta lopulta se olen minä, joka hoidan asiaa eteenpäin. Esim. haluan pitkästä aikaa yhteistä aikaa, mies myöntelee mentäisiinkö elokuviin - ja sitten minä hoidan lapsenvahdin, katson mahdollisia vaihtoehtoja ja aikatauluja, mies vaan "ilmestyy paikalle"... Sama pätee isompiinkin juttuihin. Olen joskus ottanut epätoivoissani eron puheeksi, ja tyyppi vaan arkipäiväisesti totesi, että eipä hän mua voi pidätellä jos en halua jäädä.

En kyllä jaksaisi sinne neljäänkymppiin odotella että tuo tuosta itsekseen kasvaa.

-Ap

Eikö kukaan ole ollut samanlaisessa tilanteessa?

Joo, lähdin. Miestä kiinnosti eniten oma napa, muu oli tiellä. Nyt saa kaivella napaansa ihan itsekseen.

Lähtökuopissa olen itsekin.. Lapsen takia tuntuu vaan niin vaikealta, ja jos joku oljenkorsi toisen "kasvattamiseen" olisi niin haluaisin sen käyttää.

No sä et selvästi saa tuolta suhteelta mitä haluat. Toista ei voi pakottaa; joko tyydyt siihen mitä toinen on tai lähdet .Tärkein kysymys onkin oletko mielummin yksin vai tuollaisen kanssa.

Kiitos vastauksista. Olette oikeassa: enhän mä voi toista mieleisekseni muuttaa. Tähän en vaan enää voi tyytyä, tunnen olevani jo valmiiksi yksin..

meillä samanlaista. varsinkin juuri tuo, että hoitaa itse kaiken satuttaa tosi paljon. mä hoidan siis ihan kaiken ja niin monta kertaa olen pyytänyt, että varaa vaikka ne elokuvaliput tai tilaa mun puolesta se pizza mutta ei. :( ja tiedän, että mies rakastaa minua mutta on sitten ilman mitään mielummin jos minä en hoida asioita. oon varmaan passannut liikaa mutta niin tuntuu, ettei mitään tekemääni arvosteta.

Ja tuo piirre tulee muka esiin vasta lasten hankinnan jälkeen?

Kuullostaa eksältäni. Miksi menit sen peelon kanssa vielä lapsenkin tekemään? :p

Niin, sanokaapas se... Oltiin aika nuoria kun mentiin yksin, ja vauva ilmoitti tulostaan yllättäen. Olin itsekin tosi kakara verrattuna nykyiseen, eipä sitä omalta lapsellisuudeltaan nähnyt toisen samoja virheitä. Miehen puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei ole mikään täysipäiväinen idiootti, esim. pojallemme hän on huolehtiva ja osallistuva vanhempi. Parisuhteeseen hän vaan suhtautuu jotenkin lapsellisesti, että sitä ei varsinaisesti tarvitse hoitaa ja että ongelmat vain katoavat itsestään ajan kanssa kun niitä ei huomioi. Ja siinäpähän ne sitten kasaantuvat vuosien saatossa.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 00:12"]Tää on ihan kuin mun mies.. Olen kanssa miettinyt että mitä teen.. Lasten kanssa on ihana kyllä. Mä oon kuulemma ollut jo 2 viikkoa huonolla päällä vaikka musta tuntuu et mies on kiukkuinen kokoajan. Nimittelee, kiroilee ja paiskoo tavaroita kun suuttuu ja suuttumisen syyksi riittää pienikin asia. Jos pyydän keräämään lautaset pöydästä samalla kun itse teen jotain muuta, on se pompottelua.

Olen ihan poikki, ja harmistunut.
[/quote]

Onko miehellä stressiä esim. töistä vai onko aina tuollainen? Oletko kysynyt kauniisti miksi hän käyttäytyy noin? Itse olen huomannut, että kun osoittaa aidosti välittävänsä toisen mielipiteestä ja tunnetiloista, toinen myös avautuu ajatuksistaan helpommin. Esim. olen huomannut, että et ole oikein oma itsesi, onko sinulla huolia? Tuo nimittely ei kyllä ole sopivaa, vaikka olisi mikä!

Tää on ihan kuin mun mies.. Olen kanssa miettinyt että mitä teen.. Lasten kanssa on ihana kyllä. Mä oon kuulemma ollut jo 2 viikkoa huonolla päällä vaikka musta tuntuu et mies on kiukkuinen kokoajan. Nimittelee, kiroilee ja paiskoo tavaroita kun suuttuu ja suuttumisen syyksi riittää pienikin asia. Jos pyydän keräämään lautaset pöydästä samalla kun itse teen jotain muuta, on se pompottelua.

Olen ihan poikki, ja harmistunut.