Lue keskustelun säännöt.
Hysteerinen itku YHTÄKKIÄ
28.09.2014 |
Istuin sohvalla ja katselin yhtä videota internetistä, kun avokkini sanoi, että voisinko laittaa voluumia hieman pienemmälle. Pillastuin tästä kysymyksestä niin, että lätkäisin läppärin kiinni ja sanoin avokilleni, että "sori kun haluan kerrankin sunnuntai-iltana katsoa rauhassa videota". Tähän mies tokaisi, että no pyydänhän minäkin häntä usein laittamaan musiikin tai television hiljemmalle. Se ei kuitenkaan ollut mielestäni lainkaan sama juttu.
Sitten minulta tuli sanaoksennus: miksen saa koskaan vain olla rauhassa, kaikki vaativat minulta koko ajan jotain, onko liikaa pyydetty jos saisin yhden illan vain OLLA, hän ei ymmärrä minua, hän on minusta henkisesti kauempana kuin ennen, hän ei tajua minua, kukaan ei tajua minua...
Avokkini suhtautui tähän kaikkeen suht. rauhallisesti, mutta mielestäni hieman alentuvasti. En tiedä kyllä, että mitä hänen olisi pitänyt tehdä, kun ensin pyysin häntä jättämään minut rauhaan ja sitten kun hän jätti minut rauhaan, kysyin häneltä, että eikö häntä kiinnosta että olen surullinen?! Kun hän sitten sanoi siihen, että kiinnostaa, mutta antaa minun olla itsekseni niin kuin pyysin, nousin ylös, totesin että "antaa olla" ja menin kylpyhuoneemme lattialle, pimeään itkemään. Ja minähän itkin. itkin kuin pieni lapsi yli puoli tuntia, seinää vasten, pimeässä kylppärissä vessapaperirulla vieressäni.
Hetken kuluttua mieheni tuli koputtelemaan oveen, ja pyysi avaamaan, koska itkin niin hysteerisesti. En suostunut, mutta pienen maanittelun jälkeen avasin kylppärin lukon - mieheni kysyi, että mikä minua ihan oikeasti harmittaa ja miksi itken niin lohduttomasti. Pyysin vain, että hän antaa minun olla ja koota itseni.
Itkun jälkeen pyysin sitten mieheni takaisin kylppäriin, sulkemaan oven ja istumaan viereeni lattialle. Istuimme siinä, ja pyysin häneltä anteeksi. En osannut selittää, miksi itkin. Mieheni vain totesi, että ei se mitään, kaikilla on joskus paha mieli.
Itse vain nyt rauhoituttuani mietin, että mitä ihmettä minulle tapahtuu? Kaikki on ihan hyvin, ja tänään on ollut hyvä päivä: olen käynyt lenkillä, tavannut ystävääni, katsonut hyvän elokuvan ja ollut vain. Yhtäkkiä itkin hysteerisesti, enkä edes tiedä miksi. Olen ollut muutaman päivän hieman kireällä tuulella, ja kaikki on hieman ärsyttäyt, mutta en muista koska viimeksi olisin itkenyt näin paljon.
Käykö muille koskaan näin? Mistä tämä voi johtua? Tämä ei ole minulle ominaista...
Kommentit (21)
Onko sulla ollut lähiaikoina stressiä? Mulla stressi purkautuu joskus itkuna. Ihanan ymmärtäväisen kuuloinen mies sulla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:21"]
Onko sulla ollut lähiaikoina stressiä? Mulla stressi purkautuu joskus itkuna. Ihanan ymmärtäväisen kuuloinen mies sulla. :)
[/quote]
En oikein tiedä mistä olisi... Ihan normaalia elämää, tavallisen tylsää arkea olen elänyt. Raha-asioita olen murehtinut, mutta se ei ole mitään uutta. Ehkä minulla vain hormonit heittelee tai jotain.
Mieheni on kyllä ihana ja nyt hävettää koko juttu. Hän oli asian kanssa ihan OK, mutta itse vaan mietin että olen varmaan hulluksi tulossa.
Tuli muuten mieleen, että tänään sain myös aamusta ihan järkyttävän raivarin, kun yksi kolmen euron sormukseni oli kadonnut. Siis sellanen järkyttävä, tuskastuttava raivo repesi rinnassani, kun sitä ei löytynyt. Ja sitten se meni ohi, ja lähdin lenkille. Ja nyt sitten tämä itku, joka tuli yhtä salamana kuin tuo aikaisempi raivo, ja nyt sekin on ohi eikä itketä enää.
Onkohan tämä nyt ihan normaalia tai jotain alitajunnasta purkautuvaa ahdistusta vain?
ap
Sulla on joko menkat tulossa tai sitten tukahdettuja tunteita, jotka tulevat nyt esiin kaikin tavoin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:37"]
Ei käy. Ei ole normaalia.
[/quote]
Mitä voin tehdä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uh..ettet vai ole raskaana? Tuolla tavalla mulla se ilmeni..
kaikki vaativat minulta koko ajan jotain, onko liikaa pyydetty jos saisin yhden illan vain OLLA, hän ei ymmärrä minua, hän on minusta henkisesti kauempana kuin ennen, hän ei tajua minua, kukaan ei tajua minua...
siinä avainsanat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:41"]
Uh..ettet vai ole raskaana? Tuolla tavalla mulla se ilmeni..
[/quote]
En kai voi olla, kun mulla oli viime viikolla menkat. Apua, älä pelottele! Sitä en nyt todellakaan haluaisi. Olitko siis itse kiukkuinen ja itkit?
ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:42"]
kaikki vaativat minulta koko ajan jotain, onko liikaa pyydetty jos saisin yhden illan vain OLLA, hän ei ymmärrä minua, hän on minusta henkisesti kauempana kuin ennen, hän ei tajua minua, kukaan ei tajua minua...
siinä avainsanat
[/quote]
Niin, sanoin noi asiat, mutta en tiedä tarkoitinko niitä nyt ihan oikeasti. Tai siis, ei nyt oikeasti minulta koko ajan vaadita mitään. Elämä on ihan helppoa, kun vertaa moneen muuhun. Mulla on vain työ hoidettavanani. Olen vaan jotenkin ollut tosi väsynyt ja äreä viime aikoina, ja siksi sanoin noin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla käy myös välillä noin. Kaikki on ihan hyvin ja yhtäkkiä joku yksinkertainen asia saattaa laukaista tunteiden purkauksen. Joskus esimerkiksi kaveri kysyi miksi tekstailen eksälleni ja siitä raivostuin sekunnissa ja aloin huutaa ja itkemään ja lähdin ovet paukkuen pois. Kahvikupinkin taisin heittää pois.
Mutta mulla onkin epävakaa persoonallisuushäiriö.
Minulle käy noin kun olen nälkäinen ja verensokeri alhaalla. Suutun jostain älyttömästä ja sitten itken. Mutta mies on tottunut jo, tuo suklaata ensiavuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on hakeuduttava psykiatriseen hoitoon. Tuossa ei mitkään psykologille avautumiset enää auta.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:59"]
Jokaiselle naiselle tulee noita. Ole huoleti vaan.
Jos jatkuu, niin sit pitää miettiä asiaa enemmän.
[/quote]
No eihän tule! Älä mustamaalaa naisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 19:42"]
kaikki vaativat minulta koko ajan jotain, onko liikaa pyydetty jos saisin yhden illan vain OLLA, hän ei ymmärrä minua, hän on minusta henkisesti kauempana kuin ennen, hän ei tajua minua, kukaan ei tajua minua...
siinä avainsanat
[/quote]
Niin, sanoin noi asiat, mutta en tiedä tarkoitinko niitä nyt ihan oikeasti. Tai siis, ei nyt oikeasti minulta koko ajan vaadita mitään. Elämä on ihan helppoa, kun vertaa moneen muuhun. Mulla on vain työ hoidettavanani. Olen vaan jotenkin ollut tosi väsynyt ja äreä viime aikoina, ja siksi sanoin noin.
ap
[/quote]
Älä vertaa huoliesi tasoa muihin - kaikilla on oma elämänsä. Pohdi oikeasti, miksi olet ollut viime aikoina väsynyt ja äreä, sehän kertoo sinulle kyllä! Ei kukaan vain ole äreä ilman syytä, jokuhan sinua selvästi painaa.
Mä osaan olla oikea raivotar. On hetkiä jolloin suutun sata lasissa ja reagointini on kohtuuton. Saattaa iskeä normipäivän alussa tai lopussa. Yhteinen nimittäjä on liian pitkä syöntiväli tai väsymys. Jotkut meistä vain on herkempiä kehon hormonien ja muiden aineiden vaikutuksille. Koeta tasapainottaa elämää niin tunnemyrskyjä ei tuu. Ymmärrän myös sen jälkihäpeän. Oikeastaan meidän ihmisyen fysiikka ja tarpeet ei muutu pikkulapsiajoista. Kun miettii mihin kiukutteluun lapsetkin ajautuu nälässä ja väsymyksessä niin siinä valossa tuo reagointisi on aika luonnonmukainen. Meillä aikuisilla vaan on jo tullut suodin käytökseen. Mut hei kuka voi väittää ettei tuo suodin ajoittain rakoile?
Jokaiselle naiselle tulee noita. Ole huoleti vaan.
Jos jatkuu, niin sit pitää miettiä asiaa enemmän.
Kunpa saisit jostakin mahdollisuuden vähän purkaa sydäntäsi jonkun kanssa, joka on empaattinen ja ymmärtää myös psykologisesti ihmismieltä. Se voi olla esim. psykologi, lääkäri, mutta myös diakoni tai pastori - nimittäin myös kahdella viimeksi mainitulla on psykologista ymmärrystä ja kuuntelemisen taitoa koulutuksessaan. Omasta kokemuksesta voin suositella ihan paikallisen ev.lut. seurakunnan diakoneja: kun itse olin eräänä kesänä tosi elämänvaiheessa niin kävin empaattisen ja inhimillisen diakonin luona juttelemassa/keskustelemassa ja se sai minut jaksamaan :) HUOM. ei kirkon jäsenyyden tai uskon kyselyä, eikä mitään maksuja. Voimia ja parempaa oloa sinulle! http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?OpenDocument&lang=FI
Ei hyvää päivää!Täällä pelotellaan heti, että päässä on vikaa..kun tuo on täysin normaalia hormonaalista heilahtelua naisilla!Itsellä on melko voimakkaat PMS-oireet ja ne ilmenee samalla lailla. Ei siihen psykologi auta vaan gynegologi😀
Älkää nyt hyvät ihmiset heti olko pelottelemassa psyyken ongelmilla. Joskus voi ihan vaan hormonit saada tuollaista aikaan, PMS-oireet tai kiertoon liittyen ylipäätään. Ei myöskään tarvita paljoa stressiä että voi tulla vastaavia purkauksia. Kehotan sinua miettimään noita asioita mitä olit miehellesi sanonut, onko niissä jotain pohjaa kuitenkin? Mieli on erikoinen järjestelmä ja saattaa kestää piilostressiä yllättävän pitkään, ennen kuin joku pikkujuttu pistää napsahtamaan ja sr purkautuu juurikin noin.
En alkaisi huolestua yhdestä tai paristakaan kerrasta vielä. Sitten jos tuosta tulee jatkuvaa eikä sitä saada rauhoittumaan, niin sitten voi jonkinlainen keskusteluapu olla paikallaan. Tämä neuvona siis henkilöltä jolla on oikeasti mt-diagnoosi johon liittyy vastaavia tunteenpurkauksia.
Niin, ja mulla ei ole menkkoja tai esim. krapula-ahdistusta päällä.
ap