Haukkukaa vaan vapaasti, olisi virkistävää saada kommenteja.

Nyt kaipaisin mielipiteitä. Olen aika yksinäinen tyyppi ollut koko ikäni. Menin naimisiin ja muutin alueelle, jossa ei ole sukulaisiani tai tuttujani. Tein lapset. Teen töitä kun niitä löydän, mutta viime aikoina on ollut tiukkaa. Ongelmani on se, että mieheni elättää meidät perinnöllään. Hän ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole halunut vakavissaan etsiä töitä. Jotenkin sitä on ollut itse niin kiltti, että olen ummistanut tältä silmäni, koska halusin pitää perheen ehjänä. (Jo kirjoittaessani tämä tilanne tuntuu absurdilta.) Meillä ei ole paljon ystäviä. Asumme syrjäseudulla. Miehen sukulaisia etenkin appivanhempia mieheni on passannut paljon. Onko tämä neljänkympin kriisi vai mikä, mutta musta tuntuu, etten enää kestä tätä elämää. Itse haluaisin muuttaa kaupunkiin ja opiskella uuden ammatin. Totta kai, viedä lapset mukanani. Haluisin olla lähempänä omia sukulaisiani. Se perintökin loppuu joskus ja mitä sitten?? Mieheni on hyvä isä lapsilleen. Lapset eivät halua muuttaa. Haukkukaa vaan vapaasti, olisi virkistävää saada kommenteja.