En kehtaa mennä psykologin vastaanotolle enää

Voimia ap.
Kasvojasi et ole menettänyt.
Psykologi tehnyt vain työtään, kuten usea on jo sanonut; psykologi availee solmujasi.
Eikä se sano ulkopuolisille sanaakaan, että: olipa joku hälle jostain itkenyt.
Psykologille kannattaa avautua, se keventää omaa taakkasi.
T:Itsekin ollu psykiatrin potilaana.

Pahoittelen kirjoitus virhettäni.
Piti lisätä et: Itsekin ollut psykologin potilas /psykologin juttusilla.

Noh. Minäpä sain maanantaina psykologin itkemään. Itse en itkenyt. Hämmentävää.

Psykologi kertoi:
-    Olette todella onnekkaita saadessanne lapsenne lastenpsykiatrian huippuyksikköön hoitoon. 

Monet joutuvat odottamaan puoli vuottakin. Mutta te olette saaneet lapsenne hoitoon heti tutkimusjakson jälkeen. Tämä osoittaa, että lapsenne tilaa pidetään erittäin vakavana, siksi lapsi on nyt intensiivihoidossa. Voitte olla tyytyväisiä, sillä lapsenne saa täällä todellista tehohoitoa. Mikä sinua tässä hoidossa askarruttaa?

Newsflash: se psykologi on nähnyt aika monta itkevää ihmistä uransa aikana.
T. Itken AINA psykologilla

Et sä mitään kasvoja menettänyt. Sehän on hienoa, jos psykologi saa kaivettua susta tunteita esiin.

Ymmärrän kyllä että varsinkin paljon itseensä tukeutuville ja oman päänsä sisällä eläville avoin tunteiden osoitus voi tuntua ahdistavalta. Kuitenkin, se on hänen työtänsä availla niitä solmuja sun sisälläs ja hänelle ei oikeasti ole mikään uusi asia, että joku siellä pillittelee, useat itkevät kun kipeät, henkilökohtaiset asiat tulee puheeksi. Hän tuskin ajattelee mitään kummempaa, nyt rohkeasti vain sinne takaisin, psykologilla ollessa voi tuntua, että availlaan haavoja mutta niiden haavojen avaamisen tarkoitus on puhdistaa :)

Minkähän takia sillä oli heti tarjota niitä nestuukeja? Rauhoituhan nyt.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:36"]

Mulla on siis ollut hyvä psykologi-potilassuhde psykologin kanssa mutta tänään sitten purskahdin itkuun kesken istunnon kun kaiveltiin vähän herkkiä asioita ja vaikka psykologi vaan ojensi tyynesti nenäliinoja niin silti hävettää ihan hirveästi, mielessä pyörii vaan koko ajan odotustilassa olleiden ihmisten ilmeet kun kävelin ulos silmät punaisena ja muutenkin melkein tuntemattoman edessä itkeminen vastaanotolla... Tiedän ettei pitäisi hävetä mutta nyt vaan ahdistaa ajatus mennä sinne takaisin kun "menetin kasvoni". Ennen tätä olin siellä hyvinkin rationaalinen mutta nyt pelottaa että psykologi ajattelee että olen joku ihme itkupilli nyhverö.

[/quote]

Se on sen terapian tarkoitus. Siis se itkeminen - kipeiden asioiden nostaminen pintaan ja käsittely.

Tiedän että on työtänsä eikä pitäisi hävetä, mutta tällaiselle ilmeetöntä naamaa koko maailmalle näyttävälle tuntuu jotenkin niin hävettävältä ruveta vollottamaan.

Ap

Höpsis. Takaisin lauteille vaan. Olen psykologi ja voin avoimesti kertoa, että kun on ollut satoja potilaita ja osan niiden kanssa sessiot on sellaisia että ne makaa sikiöasennossa lattialla ja ulvoo ihan täyttä kurkkua, pieni itkun tuherrus ja nessuun niistäminen ei herätä mitään kummempia tunteita. Voi jopa olla että psykologisi on tyytyväinen kun pääsi vihdoin vähän kampeamaan kuoresi alle.

Muista myös, että et varmaan itsekään siinä ulkopuolella odottaessasi pitäisi nolona jos joku tulee sieltä itkien. Luultavasti päällimmäinen tunne olisi myötätunto eikä mikään sen pahempi.

Itkeminen puhdistaa ja helpottaa. Se on ihan tieteellisesti todistettu, että itkiessä kehosta poistuu sellaisia kemikaaleja jotka aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa. Itke jos siltä tuntuu <3

Rohkeesti vaan.

Minäkin itkin terapiassa ihan jatkuvasti. Eihän se nyt mikään itsetarkoitus ole, mutta verrattuna niihin asioihin, joita siellä käsiteltiin, niin aika vähäistä. Ehkä kannattaa ottaa siellä puheeksi tuo häpeän tunne, sekin on varmaan olennaista.

Älkää viitsikö alapeukutella Ap:ta, musta kuulostaa siltä että raukka on ihan lukossa ja kieltänyt itseltään oman inhimillisyytensä ihan täysin. On ihan ok että tuntuu vaikealta ilmaista tunteita, tärkeintä on nyt, että ymmärrät että niiden patojen avaamine on tarpeellista eikä itkemisessä ole mitään hävettävää. Kyllä siellä varmasti vuoroaan odottavista itse kukin on itkenyt milloin missäkin tilanteessa.

No jonkun syyn takia käyt siellä. Mieti sitä.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:03"]

No jonkun syyn takia käyt siellä. Mieti sitä.

[/quote] Käyn siellä koska löysin aikoinaan isäni naru kaulassa keittiöstä kun tulin koulusta ja lääkäri tämän kuultuaan halusi siirtää mut mielenterveyden puolelle uniongelmineni, ei jotta voisin vollottaa sitä vitun alkkista jollekin tuntemattomalle päännyökyttelijälle.

Ap

ONKO PERSEESI JO NIIN ISO ETTET KEHTAA MENNÄ ALASTI KU HOUSUT MAHDU JALAKAAN

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:11"]

 Käyn siellä koska löysin aikoinaan isäni naru kaulassa keittiöstä kun tulin koulusta ja lääkäri tämän kuultuaan halusi siirtää mut mielenterveyden puolelle uniongelmineni, ei jotta voisin vollottaa sitä vitun alkkista jollekin tuntemattomalle päännyökyttelijälle.

Ap

[/quote] Käyt siellä juurikin, että vihdoin voisit vollottaa sitä alkkista isääsi kun et ilmeisesti aiemmin ole antanut itsellesi lupaa sitä tehdä. Kuulostaa posttraumaattiselta stressioireyhtymältä ja vaikealta masennukselta minusta, masennukseen liittyy usein tunteiden latistuminen ja voimakas sulkeutuminen. Voimia sinulle Ap, kuulostaa aivan kamalalta :(

Minä kun kävin psykologilla niin en meinannut saada aluksi puhuttua siellä mitään kun itkin niin paljon. Jokusen lauseen sain itkun väliin puristettua.