Mies raivoaa kotona. Puutteessa olemisen takiako?
Olen kotona lapsen kanssa, mies käy töissä. Suurin ongelmamme on se, että nykyisin mies vain huutaa ja räyhää kotona. Pinna palaa sekunnissa.
Voiko se johtua siitä että meillä ei käytännössä ole seksiä juuri lainkaan?
Viimeisen kahden vuoden aikana meillä ollut seksiä ehkä noin 12-13 kertaa. Välissä oli 10 kk tauko ettei ollut ollenkaan yhdyntää (toki sen 10 kk aikana tyydytin miehen muulla tavoin muutaman kerran). Tänä vuonna ollut seksiä noin 8-9 kertaa, viimeksi syyskuussa.
Lapsi on reilun vuoden, ja synnytyksen jälkeen ei mennyt kauan kun mies lakkasi koskettelemasta minua, eli ei juurikaan halaillut, ei pussaillut, ei vapaaehtoisesti hieronut niskaa tms. Teki, ja tekee edelleen kotitöitä, ja tuo minulle kaupasta herkkuja. Sanoo kuitenkin rakastavansa. Fyysistä läheisyyttä ei käytännössä ole. Nukun lapsen kanssa.
Olisin halunnut tuntea olevani hyväksytty kaikkine raskauden tuomine muutoksineen, olisin halunnut että mies olisi hellästi kosketellut (ilman taka-ajatuksia seksistä) minua ja tutkinut "uutta" vartaloani. Olo tuntui pitkään kuin raiskatulta, raskauden runtelema vartaloni kaipasi hyväksyntää. Itku oli herkässä jatkuvasti. Riisuutuminen miehen edessä ennen sänkyyn menoa tuntui kuin olisin odottanut "tuomiota", odotin jotenkin sitä että mies pahoittaa jollain tavalla mieleni. Miehen mielestä en ole muuttunut juuri yhtään, isommat tissit kuulemma vaan.
Itse koen kyllä jääneeni jyrän alle. Realistisesti katsottuna olen kuitenkin toipunut lapsen saannista ihan hyvin, kilot on lähteneet, vatsan raskausarvet vaalentuneet, 75E kokoiset rinnat vähän riippuu (mikä on varmaan ihan luonnollista?). Haluaisin tuntea olevani rakastettu ja haluttu sellaisena kuin olen, äitinä ja naisena. Nyt en koe olevani :(
Mikä avuksi?
Kommentit (20)
Miksi teette siitä tuollaisen valtataistelun ? En usko, että aloitteen tekijä on tällaisessa asiassa häviäjä.
Miten olis irstasta ja rietasta seksiä? Jos se laukaisis tilanteen
Puute Se on. Meniskö millään piiskallakaan ulkoilemaan tms.
Lapsi omaan sänkyyn ja miehen kanssa saman peiton alle samaan sänkyyn. Siitä se lähtee, läheisyyden ja kosketuksen luominen. Ota ohjat käsiisi kun vielä on toivoa.
Puhu noi asiat miehesi kanssa. Meillä oli han samat tilanteet. Nyt aikaa mennyt vajaa kymmenen vuotta ja tilanne toinen.
Mä en osannut oikein puhua. Vetäydyin.
Nykyään jo osaan.
Kysy sinä miehesi vointia ja hiero. Mies haluaa seksiä enemmän kuin nainen tuolloin...naisella vauvan hoivaamnen ykkösenä.
hyvä olisi teidän kahden keskeinen aika.. Jos saisitte vauvan munille vaikka yhdeksi illaksi. Siitä voisi aloittaa. Ne lähentää.. Sitä helposti unohtaa itsensä ja toisen tuona vauva-aikana.
No onko se mikään ihme, jos on pina tiukalla???
Kuuntele itseäsi nainen. Nukun lapsen kanssa ja seksiä viimeksi syyskuussa????
Ja sitten ihmetellään miks mies käy vieraissa
Siis kenen haluttomuudesta teillä on kyse?
Ei kuulosta pelkältä puutteelta vaan siltä, että miehesi on elämäänsä tyytymätön. Tuo peruskiukku alkaa aina silloin, kun ei osaa verbaalisesti kertoa mikä oikeasti on hätänä. Se, ettei suhde tai perhe-elämä sen nykyisessä muodossa enää kiinnosta.
Ei auta muu kuin alkaa keskustella. Aina kun on tilaisuus otat puheeksi jonkun mieltäsi vaivanneen asian. Pala palalta ongelmat tulee näkyviksi ja niitä on helpompi käsitellä.
Voin sanoa, että vaikeaa se on ja monenlaisia tunteita herättää mutta keskustelu on ainoa tie siihen että saatte tietää suhteenne tilan ja sen miten jatkatte eteenpäin.
Mies raivoaa vauva-aikana ja nainen miettii itku kurkussa ulkonäköään raskauden jäljiltä.
Kyllä ne lapset kannattais tehdä vasta aikuisena.
Sinä et anna miehellesi huomiota mutta vaadit sitä itsellesi? Onnellisessa suhteessa molemmat antavat ja näin myös saavatkin. Anna miehellesi huomiota niin kyllä se kohta osaa raivostumatta puhua. Sinä olet äiti ja myös nainen jota miehesi rakastaa raskauden tuomista jäljistä huolimatta. Ottakaa yhteistä aikaa kun parisuhde voi hyvin koko perhe voi hyvin
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 04:43"]
Lapsi omaan sänkyyn ja miehen kanssa saman peiton alle samaan sänkyyn. Siitä se lähtee, läheisyyden ja kosketuksen luominen. Ota ohjat käsiisi kun vielä on toivoa.
[/quote]
Juuri näin!! Olet eristänyt miehen itsesi ja lapsen ulkopuolelle.
Oletko alusta lähtien nukkunut vauvan kanssa ja eristänyt isän ulkopuolelle. Peitellyt itseäsi mieheltä? Ehkä mies vain kyllästyi yrittämään ja koskettamaan, kun itse häpesit ja työnsit pois vaikka mies yritti kannustaa ja kosketella, että olet edelleen yhtä kaunis. Takes two to tango.
Mies, mies ja mies, blaa blaa. Minä haluaisin, blaa blaa. Oletko peiliin katsonut. Parisuhde, kun on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttämisen sijaan tulisi miettiä olisiko KUMMASSAKIN vikaa!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 04:49"]
Puhu noi asiat miehesi kanssa. Meillä oli han samat tilanteet. Nyt aikaa mennyt vajaa kymmenen vuotta ja tilanne toinen.
Mä en osannut oikein puhua. Vetäydyin.
Nykyään jo osaan.
Kysy sinä miehesi vointia ja hiero. Mies haluaa seksiä enemmän kuin nainen tuolloin...naisella vauvan hoivaamnen ykkösenä.
hyvä olisi teidän kahden keskeinen aika.. Jos saisitte vauvan munille vaikka yhdeksi illaksi. Siitä voisi aloittaa. Ne lähentää.. Sitä helposti unohtaa itsensä ja toisen tuona vauva-aikana.
[/quote]
Meillä ei ole ketään joka voisi ottaa lasta hoitoon, emmekä haluakaan antaa vielä näin pientä hoitoon kenellekään.
Minua vaan ärsyttää kun tuntuu että on ihan minun vastuulla se onko meillä läheisyyttä tai seksiä tässä parisuhteessa. Kumpikin meistä haluaa ilmeisesti läheisyyttä, kosketusta, hellyyttä ja seksiä, mutta kumpikaan ei tee asialle mitään?
Ap
Eikö kukaan ole ollut samanlaisessa tilanteessa?