Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko stressata muita ihmisiä syövällä?
17.11.2014 |
Minulle on jo kaksi jokseenkin läheistä ihmistä kertonut, että heillä epäillään syöpää ja menevät testeihin. Olen sitten jonkun kuukauden joutunut stressaamaan asiasta turhaan, kun molemmissa tapauksissa testien jälkeen selvisi, että kyseessä ei ollut syöpä.
Miksi ihmeessä tuollaisia täytyy kertoa, kun ei ole vielä mitään varmuutta asiasta? Kun kyseessä olleet ihmiset eivät edes olleet niin läheisiä, että olisivat minulta kaivanneet mitään henkistä tukea tuoksi odotusajaksi. Muuten vaan haluttiin soitella kaikki tutut läpi ja pelotella syövällä ja mahdollisella kuolemalla.
Että pliis ihmiset, kertokaa vasta sitten, kun tiedätte asian varmaksi! On tässä elämässä muutenkin jo stressiä tarpeeksi.
Kommentit (5)
No just joo, pidä sinäkin sitten vaan omana tietonasi äläkä turhaan kerro kenellekään kun itselläsi epäillään jotakin.
Onko tullut pieneen mieleesi, että ne ihmiset on peloissaan ja kaipaavat tukea kenties?
Ja miksi se tieto sua niin stressaa jos eivät kerran ole läheisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomiota vain hakevat. On eri asia kertoa asiasta vaikkapa omalle vaimolle/miehelle ja parhaalle ystävälle hakeakseen tukea. Mutta tosi on, että ei tuossa odotusvaiheessa vielä kannata koko sukua läpi soittaa vaan vasta sitten, kun asia on selvitetty.
Ihmisellä joka pelkää henkensä puolesta voi olla tarve keskustella asiasta muiden kanssa. Minusta tuo on vain ihan luonnollista ja suotavaa. Mielummin noin päin kuin ettei kerro syövästä. Itse menetin juuri keväällä rakkaan tätini joka oli sairastanut keuhkosyöpää jo kolme vuotta kertomatta kenellekkään muille kuin miehelleen, lapsilleen ja heidän perheilleen. Serkkuni sitten soitti kuukausi ennen tädin kuolemaa ja kertoi syövästä ja sanoi äitinsä antaneen silloin vasta luvan kertoa, sillä oli siinä vaiheessa jo hyvin huonossa kunnossa. Kuitenkaan hän ei halunnut vierailijoita eikä vastannut puheluihin. Halusi ilmeisesti jättää läheisille kuvan vain terveestä itsestään. En siis nähnyt tätiä enkä puhunut hänelle kertaakaan sairaudesta kuultuani, seuraava uutinen oli että hän on kuollut pois. Mielummin olisin kuullut jo siinä vaiheessa kun vasta epäiltiin syöpää
Ymmärrän ap:tai ja ymmärrän syöpäepäilyistä huutelevia. Ei oikeasti tarvi hakea tukea ihan kaikilta. Ja toisaalta voi kokea helpottavana että saa ihmismassat kanssaan jännittämään.
Muita ihmisiä syövä on stressaava, jos tulee vaikka pimeällä vastaan sellainen.