Miksi Suomi kestää

Tyhmät ja idiootit päättäjät ovat sit' mieltä, että lisää vain. Jahka joku mamu murhaa jonkun päättäjän sitten on toinen ääni kellossa.

Tuossahan se on hyvin analysoitu: www.magneettimedia.com/vasemmistoaatteen-valta-suomalaismediassa/

"Vähemmistöjen lisäksi vasemmistolaiset toimittajat suojelevat toki myös omiaan. Joitain päiviä sitten vasemmistoliiton helsinkiläinen kunnanvaltuutettu Dan Koivulaakso jakoi Facebookissa silmitöntä väkivaltaa käyttävän ruotsalaisen vasemmistojärjestön propagandaa. Järjestö on syyllistynyt Ruotsissa tuhopolttoihin, puukotuksiin, joukkopahoinpitelyihin ja esimerkiksi kaasuiskuihin lapsia ja vanhuksia vastaan (koska nämä ovat olleet ”väärää mieltä” olevien ihmisten sukulaisia). Julkisten ja hyvinvointialojen liitossakin työskentelevä Koivulaakso jakoi sivuillaan linkkejä videoihin, joissa äärivasemmistolaiset nuoret pahoinpitelevät joukolla yksinäisiä kadulla kulkevia ihmisiä sekä hyökkäävät yöllä kirveiden kanssa ihmisten koteihin. Vaikka aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua sosiaalisessa mediassa, ei yksikään valtamedia esimerkiksi haastatellut vasemmistoliiton johtoa tunnetun puolueaktiivin levittämästä pahoinpitelypropagandasta. Koivulaakso poisti nopeasti päivityksen, kun huomasi sen levinneen vasemmistopiirien ulkopuolelle. Kuvankaappaus vasemmistoliittolaispoliitikon päivityksestä kuitenkin leviää edelleen verkossa.

Median suhde isänmaallisiin taas on päinvastainen. Esimerkiksi Yle perui tänä syksynä muusikko Tero Vaaran televisioesiintymisen vain siksi, että tämä ei kannata Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Isänmaallisista toimijoista uutisoidaan järjestään vain negatiivisessa valossa. Esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat ovat tänä vuonna käsitelleet paljon kansallismielistä järjestöä nimeltä Suomen Vastarintaliike. Järjestö on hiljattain esimerkiksi kampanjoinut nuorten huumeidenkäyttöä vastaan Jyväskylässä ja järjestänyt ilmaista urheilutoimintaa suomalaisille. Se oli myös ainut, joka uutisoi objektiivisesti Magneettimedian oikeudenkäynnistä verkkosivuillaan. Näitä asioita Yle ja HS eivät kuitenkaan ole maininneet. Sen sijaan uutisointi on keskittynyt muutamiin tapauksiin, joissa järjestön jäsenet ovat joutuneet tappelutilanteisiin äärivasemmistolaisten kanssa. Valtamediat ovat kuitenkin unohtaneet järjestelmällisesti kertoa vasemmiston osuudesta tapauksissa. Tilanne on hieman kuin 1900-luvun alussa, jolloin bolsevikkivallankumousta havitelleet kommunistit provosoivat väkivaltaa Suomessa. Lopulta kansallismielisten täytyi järjestäytyä suojeluskunniksi tai esimerkiksi Lapuan liikkeen riveihin, jottei maa olisi jäänyt Neuvostoimperialismin jalkoihin.

Kaikki kansallismielisyys ei tosin ole vastoin valtamedian filosofiaa. Siinä missä eurooppalainen nationalismi on kiellettyä, on sotarikoksiinkin johtava sionismi sallittua. Kun Jörg Haiderin johtama kansallismielinen Itävallan vapauspuolue sai vaaleissa tarpeeksi ääniä hallituspaikkaa varten, syntyi maailmalla mediamyrsky. Tiedotusvälineet varoittelivat ”holokaustilla” ja lietsoivat Itävallan-vastaisia talousboikotteja. Olisi parempi näännyttää ”väärin” äänestänyt kansa vaikka nälkään kuin antaa Haiderin demokraattisesti valitun puolueen toimia. Tämä siksi, että Haider oli aikoinaan todennut, että Kolmannessa valtakunnassa oli toimiva työllisyyspolitiikka. Kun sotarikollinen Ariel Sharon valittiin Israelin pääministeriksi, ei aiheesta syntynyt pienintäkään kohua. Haiderin ”rikos” oli puhua 1930-luvun Saksan työllisyyspolitiikasta. Sharonin rikoksiin kuuluvat siviilien joukkoteurastukset 1980- ja 2000-luvulla. Haider pahoitteli lausuntojaan, Sharon on edelleen järkkymätön sionisti ja väkivaltapolitiikan kannattaja.

Media tuntuu katsovan silmitöntäkin väkivaltaa sormien läpi, jos hyökkääjät ovat vasemmistolaisia, mustia tai esimerkiksi sionisteja. Kummallisimmatkin vaatimukset saavat innokkaan vastaanoton ja tukea, jos ”oikeuksiaan” penäävät ovat homoseksuaaleja tai aseistakieltäytyjiä. Missä on tavallisen kansan etuja ajava mediakulttuuri? Ehkä tässä artikkelissa tarjotut esimerkit auttavat ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että meillä on tulevaisuudessakin Magneettimedian kaltaisia vaihtoehtomedioita, jotka viittaavat kintaalla kulttuurimarxistien vaatimuksille."