Olen kateellinen naapureillemme.

Minä olen lihava, ruma, työtön 48-vuotias yh, jolla on kaksi lasta (mielestänne olen varmasti WT). Elän sossutuilla, ja ostan kaikki vaatteemme ja muut tavaramme kirpputorilta. Asumme rivitalossa, joka vie meiltä paljon rahaa, mutta emme voi muuttaa pienempäänkään asuntoon. Minulla on myös vanha rämäauto, joka hajoaa varmasti ihan lähiaikoina. Tyttärellänkin (13v) on vanha, kirpparilta ostettu ruosteinen mummopolkupyörä. Toinen lapseni (poika) on 1-vuotias. Olen eronnut vähän alle 2 vuotta sitten (en tiennyt vielä silloin olevani raskaana).

Tytärtänikin kiusataan koulussa köyhyytemme takia. Ja kukaan kaverinsa ei kuulemma halua tulle meille kylään, sillä meillä haisee kuulemma ihan paskalle. Joo, pakko myöntää, että meillä on ihan kamalan sotkuista, sillä vaikka aina siivoankin, tuo meidän vauva sotkee kaikki paikat yhä uudelleen. Minulla on myös hieman masennusta. Tekisi mieli vain kuolla, mutta en voi, sillä minulla on nuo kaksi lasta hoidettavanani.

Vähän aikaa sitten naapuriimme muutti kaksihenkinen perhe ulkomailta: n. 30-vuotias (vähän päälle varmaan) uskomattoman kaunis ja hyväkuntoinen raskaana oleva nainen sekä naisen oman tyttäreni ikäinen tytär (joka on myös kaunis, ihan äitinsä näköinen). Olen jutellut tuon naisen kanssa pari kertaa (tosin hän puhuu aika huonosti suomea), ja minut on kutsuttu kerran heille kyläänkin. No, heillä on todella siistiä, ja vaikuttavat vaatteista ja tavaroista päätellen aika rikkailtakin. Nainen on kertonut, että hänen miehensä kuulemma asuu edelleen heidän vanhassa kotimaassaan. Vaikuttavat muuten todella sydämellisiltä, vieraanvaraisilta ja avoimilta ihmisiltä - juuri sellaisilta, mitä minä en ole! Haluaisin olla kuten hekin. Miten pääsen samanlaiseksi?