Da Vinci koodi ja muuta loistokirjallisuutta

Miten oikeasti siitä lukemisesta voi nauttia, kun tuntuu kokoajan siltä kuin lukisi Korkeajännistystä?

Juuri kun sankarimme oli kävelemäisillään pois, hän huomasi nurkassa aivan hirvittän kammottavan näyn -. ZAP siirrytään seuraavaan lukuun.



Ei sitä kirjaa kannata lukea jos tökkii jo ekalla sivulle, kun niistä kirjan " faktoistakin" voi olla monta mieltä. Lue mieluimmin joku asian tiimoilta pykäisty tietokirja, jonka da Vinci koodi on innoittanut.

voittaja voisi olla rantalomalla hotellin respasta löytämäni Stephen King.

Kieli oli kuin jostain Harlekiinista!



Aivan mahdotonta luettavaa.

Ette tykkää tyylistä, ok... Saadaanko me muut kuitenkin tykätä????

Ei se todellakaan ollut loistavasti kirjoitettu tms., mutta tarina oli ihan mielenkiintoinen. Itse olen ihmetelly lähinnä, kuinka jotkut ovat voineet ottaa kirjan niin tosissaan.

Kuulin siitä niin paljon varoituksia etukäteen, että luin englanniksi. Kieli on kyllä siltikin aika yksitoikkoista ja joka luvun lopussa olevat cliff-hangerit ärsyttävät. Eikä se kirja kyllä juonellisesti ole mitenkään ihmeellinen, ärsytti ennalta-arvattavuus.

Mutta olen kyllä aloittanut huonompiakin kirjoja. Enkä ole monia klassikoitakaan päässyt alkua pidemmälle (Rikos ja rangaistus mm.), että ehkä vika on lukijassa.

klassista vertausta: sata miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä, kyllä paska on hyvää.



Vakavammin sanoen noihin myyntilukuihin päästäkseen täytyy löytää pienin yhteinen nimittäjä ja matalin aita, ja kyllä se Dan on sen totisesti löytänytkin.



Kymmenvuotiaiden kirjallisuutta.

Minä olen ajatellut, että kun ihmiset ylipäänsä lukevat kirjoja nykyisin aika vähän niin sitten kun tulee joku tällainen hitti ja ne intoutuvat lukemaan ne häkeltyvät siitä lukemisen riemusta.



Paskakin maistuu mansikalle, kun on riittävän kauan syömättä.



ps: ai cliffhangereitä lukujen loussa - pitäisköhän yrittää vielä, vaikka se saattaa sittenkin olla vähän turhan paksu camp-asenteelle.

kökköä. Ihana löytää muita, jotka samaa mieltä. Olen tuntenut itseni kauheaksi snobiksi, kun luin kirjan väkisin kun kaikki muut ovat niin kehuneet.



Ei se todella mikään elämäni kirjakokemus ollut. Enkä edes lue kaunokirjallisuutta kovin paljon.

Tavallaan se kirjallinen höttöys auttoi juoksemaan juonen mukana eteenpäin. Kokemus oli vähän niin kuin olisi katsonut jonkun vauhtielokuvan, josta ei sitten jää sen enempää käteen kuin viihdyttävä ilta.