Lue keskustelun säännöt.
Vertaatko toisiin pariskuntiin
23.11.2014 |
Sinä naimisissa oleva...seuraatko muita pariskuntia ja arvioit, että ovatko onnellisen oloisia, onnellisemman oloisia kuin sinä ja miehesi/vaimosi? Herättääkö toisten onnellisuus kateutta vai tuleeko vain olo, että hyvä kun ovat tyytyväisiä tällaisena aikana, jolloin kauheita asioita tapahtuu perheissä siellä sun täällä? Eli oletko siis onnellinen omassa suhteessasi ja suot onnea myös toisille?
Kommentit (13)
En vertaa. Olemme onnellisia yhdessä ja olen tyytyväinen, jos muutkin parit ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaan jonkin verran. Olen aika tyytyväinen omaan elämääni. Toivon onnea myös muille.
Vertaan meitä lähinnä vanhempiin pariskuntiin, noin 70-80 vuotiaisiin. Mietin, että me emme ole enää sen ikäisinä yhdessä ja aavistuksen kateellisena katson kuinka esim. naapurin 80 vuotias mies vaimoaan hymyillen ja hyväksyen katsoo ja välillä silittääkin vaimoaan. Mieheni ei ole katsonut minuun hyväksyvästi hymyillen ainakaan kymmeneen vuoteen, saati sitten silitellyt edes neljän seinän sisällä. Mutta vaikka me emme onnellisia enää olekaan, tunnen, että saan onneni vielä joskus. Muiden onnellisuus ei ole minulta pois mitenkään.
Kyllä vertaan. Lähinnä pariskuntiin joilla on lapsia. Olemme vapaaehtoisesti lapseton pariskunta, ikää neljänkympin kieppeillä ja naimisissa olemme olleet kymmenisen vuotta. Olemme kyllä huomattavasti onnellisempia ja toisillemme ystävällisempiä kuin stressaantuneet lapsiperhe-pariskunnat. Jokainen tekee itse omat valintansa... :)
No eipä kyllä ole tullut toisten elämää niin tarkkaan mietittyä saati omaa elämääni vertailtua muiden elämään tai parisuhteisiin. Joku oikeesti tuollaista harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kiittää vastauksista ja toivoo lisää ajatuksia asiasta. 7:lle vastaan, että harrastan kyllä vertailua. Mielestäni se tulee ihmiseltä luonnostaan...vertailu minkälainen olen suhteessa toisiin ihmisiin. Yhtälailla vertailu toisiin pariskuntiin; kuinka puolusot huomioivat toisiaan, katsovat toisiaan (niinkuin joku mainitsi). Mielenkiintoista oli kuulla tuo lapsettoman kommentti...kun itse taas kolmen lapsen äitinä koen valtavan onnenailahduksen pariskuntana juuri yhteisistä lapsistamme. Lapset yhdistävät puolisoita sellaisellakin hetkellä, kun tuntee erilaisuutta puolison kanssa. Vaikea selittää asian ydin.. Vertailu ei ole kovin tietoista toimintaa..minusta osittain alitajuista.
Minä en vertaa onnellisuutta, mutta vertaan sitä, mistä kukin onnelliseksi tulee. On niin hyvä säkä, että lähipiirissä on käytönnössä vain onnellisia ja pitkiä liittoja, joten onnellisuuden vertailusta ei paljon huoia irtoa. Onnellisuyden syiden vertailusta taas saa hyvinkin mielenkiintoisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:37"]
Ap kiittää vastauksista ja toivoo lisää ajatuksia asiasta. 7:lle vastaan, että harrastan kyllä vertailua. Mielestäni se tulee ihmiseltä luonnostaan...vertailu minkälainen olen suhteessa toisiin ihmisiin. Yhtälailla vertailu toisiin pariskuntiin; kuinka puolusot huomioivat toisiaan, katsovat toisiaan (niinkuin joku mainitsi). Mielenkiintoista oli kuulla tuo lapsettoman kommentti...kun itse taas kolmen lapsen äitinä koen valtavan onnenailahduksen pariskuntana juuri yhteisistä lapsistamme. Lapset yhdistävät puolisoita sellaisellakin hetkellä, kun tuntee erilaisuutta puolison kanssa. Vaikea selittää asian ydin.. Vertailu ei ole kovin tietoista toimintaa..minusta osittain alitajuista.
[/quote]
Olen kai sitten jollain lailla outo, sillä en tosiaankaan ole tullut edes ajatelleeksi, että parisuhteita voisi tai pitäisi vertailla. Muuten kyllä toki vertaan itseäni toisiin naisena, työntekijänä, äitinä jne. (Ehkä parisuhteen vertailu on jäänyt siksi, että olen omaani tyytyväinen?)
Niin. Kertooko se parisuhteesta, ettei siihen ole tyytyväinen, jos vertailee sitä muiden suhteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vertaile, mutta mielenkiinnosta tarkkailen. Ah niin moni kakku päältä kaunis..; )
Mä en tunne muiden parisuhteita niin tarkkaan, että osaisin vertailla. Lähinnä olen itse onnellinen omasta suhteestani ja erityisesti siitä, että rakastan miestäni niin paljon. Jos joku ystäväni vaikuttaa onnettomalta suhteessaan, niin lähinnä harmittelen tilannetta. Joskus saatetaan miehen kanssa todeta, että onneksi meillä on asiat tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap selventää vielä, että kyse ei oikeastaan ollut siitä että pitäisi tuntea toisten/kovinkaan monen parisuhteita. En tunne minäkään! Lähinnä juuri jonkinlaista tarkkailua itsekin tarkoitin... Esim. jos ravintolassa samaan aikaan pariskuntia syömässä, niin joutessaan tulee tarkkailtua heitä. Ja saattaa käydä mielessä, että miltä näytämme mieheni kanssa heidän silmissään. Minusta on pääosin kiva nähdä onnellisia pariskuntia yhdessä. Onneksi
olemme itsekin onnellisia. Tosin jos sattuu huono päivä molemmille tai lapset kiukuttelevat, niin saattaa herättää hetkellistä kateutta, jos toisilla seesteisempi tilanne. Mutta eihän se ole elämässä mahdollista eikä tarkoituskaan, että kaikki näyttää ulospäin aina niin kiiltävältä. ;)
Joo vertaan, mikä on aika pyllystä. Enkä tiedä miksi teen niin, kun ei siitä tule kuin paha mieli. Muut ihmiset näyttää aina niin onnellisilta ja toisilleen täydellisiltä. Vaikka eihän sitä koskaan oikeasti voi muiden suhteesta tietää, mutta ei auta vaikka itselleen järkeä puhuisikin. Me ollaan kyllä onnellisia yhdessä, mutta ei mitenkään täydellisiä. Ei olla mikään unelmapari (ollaan aika erilaisia), mutta en osaa kuvitella olevani jonkun muunkaan kanssa.
Ja jotenkin ajattelen, että paremman elämäntilanteen myötä kaikki jotenkin helpottuisi ja pystyttäisiin elämään mielekästä elämää. (Opiskellaan siis vielä molemmat, mutta valmistutaan pian) Kuitenkin pelottaa, että jos elämä ei kuitenkaan muutu miksikään, vaikka rahatilanne paranisi. Että istutaanko silti vain kotona.
Huoh, taidan olla vain niin läpeensä pessimistinen luonne...