Mammat! Auttakaa nuorta ja tietämätöntä!
Kysymys kuuluu; mistä tiedän jatkaakko suhdetta vai pistää lusikat jakoon jo nyt? Mistä tietää, kannattaako suhdetta jatkaa, jos omat tunteet ovat ristiriitaiset? Eikö usein toistuva eron mietiskely ole jo merkki siitä, että niin olisi paras tehdä? Mutta entä jos ei olekaan??
Olen nyt siis 19v ja poikaystäväni 24, suhdetta takana hieman yli kaksi vuotta, joista noin vuosi yhdessä asumista. Kesästä lähtien mennyt suurimmaksi osaksi noh -- ei nyt huonosti, mutta melko heikosti... Riitoja on viikoittain ja yhä enenevissä määrin ärtymystä, kyllästymistä ja suoraan sanottuna TYLSISTYMISTÄ. (Kaikki tämä suurimmaksi osaksi minun tuntemuksia, poikaystävä ei halua erota, asiasta ollaan siis keskusteltu) Olen tosissani alkanut miettiä eroa. Myönnetään, haluaisin olla "villi ja vapaa". Olisi myös enemmän aikaa kavereille ja sais mennä miten tykkää. Mutta oikeasti, onko se kaikki eron arvoista, kun mulla oikeasti on hyvä mies? En usko parempaakaan löytäväni, että eikö nykyisestä aarteesta kannattaisi pitää kiinni? Toisaalta, tiedän ettei tämä ole se "elämäni mies"... Vai löytääkö sellaista koskaan? Meillä on kuitenkin ihanaa yhdessä eikä miehessä ole mitään tiettyä vikaa. Silti tuntuu, toimisiko suhteemme paremmin vain kaveritasolla. Äh ei olisi koskaan pitänyt ruveta suhteeseen! Ahdistaa, kun on kuitenkin niin kiintynyt toiseen eikä haluaisi satuttaa. Vai onko nää tuntemukset vaan ohimeneviä, kun muutenkin oon luonteeltani tuuliviiri ja vieläpä siinä iässä, jossa joutuu muutenkin miettimään tulevaa elämäänsä, opiskeluja jne. Enkä todellakaan halua mitään tasaista arkea tai lapsiperhe-elämää vielä kymmeneen vuoteen.
Mitä teen? Suurimmat ongelmat tuntuvat kuitenkin olevan omassa päässäni.... Vai onko sittenkään? Vittuku ahistaa eikä tiiä mistään mtn saatana !!!! Antakaa elämänohjeita, pliis !
Kommentit (7)
Ei kannata noin nuorena sitoutua, jos nyt jo epäilyttää.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:40"]Ei kannata noin nuorena sitoutua, jos nyt jo epäilyttää.
[/quote]
Niin... Mutta muutamat mun ikäiset on jo kihloissakin ja pukkaa jo lapsia maailmaan, että ei kai se iästä ole kiinni, vaan musta. :( Haluaisin rakastaa ja haluta enemmän, mutta en vaan osaa! Entä jos en koskaan ole täysin tyytyväinen kehenkään, sitäpaitsi enhän itsekään ole täydellinen joten miten voisin sitä muiltakaan vaatia...? Sovitaan kuitenkin niin hyvin toisillemme, tuskin tulen ketään muutakaan löytämään jonka kanssa löytäisin tällaisen yhteyden. Vittu että oon vaikee ja rasittava ihminen, turpaan pitäs vetää tällaista kiittämätöntä ämmää.
Mä kyllä suosittelisin lusikoiden jakamista, olet niin kovin nuori, sun pitäisi opetella tuntemaan itsesi, nauttia elämästä... Vakiintua ehtii myöhemminkin!
Musta sulla on väärä asenne non ylipäänsä. En tiedä, onko sun suhde nyt huono vai hyvä, koska ei sitä tuolla kuvauksella voi päätellä. En myöskään tiedä mitään siitä, mitä sun tulevat suhteet ois. En mene vannomaan mitäänsiitäkään, mitä niiden pitäisi olla.
kaksi asiaa sulla kuitenkin on pieessä, ja ne on pielessä nimenomaan sulla. Ei sun suhtessasi.
Eninnäkin sanot tylsistyväsi ja sentakia haluaisit uuden suhteen. Pointti on kuitenin siinä, että mikään suhde ei estä sua tylsistymästä, SINÄ olet ihan itse vastuussa tylsistymisstäsi tai innoissasi pysymisestäsi. Siis sinä, ja jos et ota tuota vastuta, tylsistyt seuraavassakin suhteessa.
toisesnakin koet, että et saa tehdä mitä haluat ja mennä miten haluat kun olet suhteessa. Päinvastoin. Saat ja dun pitää - kuten sen toisenkin. Mutta toki kannattaa miettiä mitä haluaa, ettei tule loukaneeksi toista vaikka juuri sitä ei haluaisi.
Eroaminen on todella vaikeaa, etenkin kun on kiintymys toista kohtaan, vaikkei enää rakastakaan. Itse tuossa tilanteessa eroaisin, sillä ei kuivahtanut suhde enää herää henkiin. Olette olleet yhdessä vain sen pari vuotta, joten jo jos tuossa ajassa naama alkaa kyllästyttää, niin ei asia pitkittämällä parane.
Aha, kappalejaot ei sitten näy vaikka ne puhelimella näpytin.