Lue keskustelun säännöt.
3,5v. ei suostu menemään enää tarhaan-kotiinko?
19.09.2006 |
Meillä 3,5v. poika ja on tähän mennessä viihtynyt erinomaisesti tarhassa. Vauva syntyi hiljattain ja poika on nyt kahdesti viikossa hoidossa. Samaan aikaan tarhaan tuli uusi hoitaja, jota selvästi poika pelkää. Ei haluaisi tarhaan ja itkeskelee koko tarhamatkan. Huudon kanssa jää mutta rauhoittuu hetken päästä ja nauttii päivästä muuten paitsi unille mennessä tulee koti-ikävä. Otanko lapsen kokonaan pois tarhasta vai odotanko että tilanne rahoittuu vaikka sydäntä särkee jättää huutava lapsi tarhaan? Onko tilanne yhtään helpompi kun myöhemmin palaan töihin ja joutuisin totuttamaan kahta lasta tarhaelämään. Kokemuksia ja mielipiteitä kaipaan.
Kommentit (9)
Tilanne voi hyvinkin olla ihan eri kun palaat työelämään; lapsi on silloin paljon isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ehdi tutustumaan ko. hoitajaan ja siksi vierastaa koko ajan, samoin ei ole mukana kaveriporukoissa ja leikeissä sekä yhteisissä hommissa, kun on enemmän pois kun paikalla.
Eli joko pitempää viikkoa tai sit kokonaan pois. Ja sitä, mitä on edessä on turha surra vielä, se menee sittten miten menee. Muista kuitenkin, että mitä isompi lapsi sitä hitaammin sopeutuu hoitoon.
Eihän se ole kiva, jos kaikilla osapuolilla on kurja olo.
Oppii vaan, että itkulla on helppo saada tahto periksi ja hallita äitiä.
lapset kotihoidossa kun kuopus syntyi. Esikoinen oli silloin 2,5 v. 4-veenä hän meni seurakunnan kerhoon ja tykkäsi kovasti. Tarha alkoi sitten kun kuopus oli 3 v. Ja hyvin sopeutuivat sitten molemmat hoitoon, kun pääsivät aina yhdessä leikkimäänkin ulkoiluissa. Silti meidän 3,5 v on aina selvästi tyytyväinen ja nauttii kotona olosta, kun ilmoitan että äiskällä on vapaapäivä eikä mennä tarhaan tai toinen sairastuu ja otan molemmat tarhasta kotihoitoon siksi aikaa. Sen sijaan 6 v marisee, ettei kotona " ole mitään tekemistä" ja kaipaa kavereita tarhassa.
Itse ottaisin pois ja hakisin sinne kerhoon. Pienihän tuo vielä on. Ja kerhosta saa leikkikavereita sinne puistoonkin, kun tutustuu toisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itkua. Seurakunnan kerho on mutta sinne pitäisi myös jättää lapsi yksikseen vaikkakin vain pariksi tunniksi ja siellä aivan vieraita lapsia ja hoitajia. Leikkipuistossa jo käydään mutta ehtiikö siinä ajassa saada tarpeeksi toisista lapsista seuraa. Yksi hyvä samanikäinen kaveri asuu naapurissa ja heidän kanssaan touhutaan n. kahdesti viikossa. Tuntuu että kotona en ehdi muuta kuin imettämään ja tekemään ruokaa. En siis ehdi ja aina jaksakaan leikkiä pojan kanssa juuri ollenkaan. Poika kyllä leikkii hyvin itsekseen. Ja pojalla tosiaan mahdollisuus päästä vielä takaisin samaan tarhaan vaikka sen kesken lopettaisikin, näin sanoi tarhanjohtaja tänään. Lisää kirjoituksia luen mielelläni.
Ap
Ottaisin kotiin kun kerran itsekin olen. Tai niin olen siis tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi myös protestoida sitä, että hän joutuu tarhaan ja äiti jää kotiin vauvan kanssa, mustasukkaisuutta. Ei välttämättä niinkään vierasta tarhan tätiä.
sitä päiväkotiinmenoa enää juuri sitten tokalla krl muista. Hän kaipaa kotiin, kun tietää sinun olevan siellä vauvan kanssa!
Voisit harkita tilalle vaikka päiväkerhoa tai äiti-lapsi-kerhoja, että lapsesi saa kaveriseuraa.