Koska miehen lasten yökyläilyt loppuvat?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:26"]

Ap:n kaltaisen äitipuolen takia en koskaan aikuisenakaan kyläillyt tuntia kahta pitempää isäni luona. No, aika jätti isästäni ja nyt äitipuoli heitettiin meidän toimesta kodistaan kuin leppäkeihäs. Ihanamman ihmisen kohdalla olisi toimittu toisin.

[/quote]

Onnellinen loppu. :)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"]Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote] Mun äitipuoli teki aikanaan samaa, lähti kotoaan pois kun menin veljieni kanssa isää katsomaan. Miten päin vaan asian selitti niin meille tuli sellainen olo, ettei meitä sinne toivottu ja että se nainen oli valmis luopumaan kodistaan kunhan ei meitä tarvinnut nähdä. Ei käyty isän luona montaa kertaa. Vasta aikuisina ollaan saatu välit kuntoon.

[/quote]

Tämä on kyllä ihan huippua! Eli äitipuolen "syy" on myös etälapsen ongelma vaikka eivät tapaisi? Jos tapaa ja on vääränlainen, silloinkin aiheuttaa traumoja. Minä olen päättänyt että on syytä niskoilleni mistään joten mies tapaa lastaan kuin minua ei olisi olemasskaan.  En ihan ymmärrä sinua, anteeksi nyt vain, mutta ei kukaan oi pakottaa viettäämään aikaa vieraan lapsen kanssa jos ei sitä itse halua. Vai loukkaannutko ylipäätään muutenkin jos joku ei halua olla kanssasi tekemisissä?

Mieheni kanssa tapasimme kun lapsensa oli jo 5 v ja erosta 4 vuotta aikaa. Mieheni tapaa lasta vain päivisin viikonloppuna kun lapsi ei ole ennen minuakaan olla isänsä luona yötä. Eivät ole ikinä asuneet yhdessä joten isin koti ei ole lapsen koti ollut ikinä (isänsä asui opiskelijasolussa kun lapsi oli 0-3 v). Silloinkin olisi ilmeisesti muiden solussa asuvien haluta tavata lasta kun kävi isänsä luona? Ymmärrän mielipahasi jos isän koti on ollut kotisi jossa olet vakituisesti viettänyt myös viikonloppuja ja öitä, tässä tapauksessa lapsi ei halua tavata isäänsä kuin muutamia tunteja yhteisen mukavan tekemisen merkeissä, lapsen ehdoilla. Itseäni ei vaan kiinnosta Hoplop tai muut lasten paikat.

Luulen että tämä asia on jonkunlainen tabu josta ei saa puhua, kun lapsen näkökulmaa ei haluta ottaa huomioon... onko kukaan kysynyt lapselta, haluaako hän viettää aikaa vieraan aikuisen kanssa joka on ilmestynyt vanhemman elämään? Tällä aikuisella voi olla omat tapansa, erilainen persoonallisuus kuin vanhemmillaan tai hän ei osaa/pidä lasten seurasta. En vaan tajua, miksi silloin ei ole parempi se että lapsi tapaa vain vanhempaansa?Kumppaninvalinnassa ei se etävanhempi joka tapaa lastaa joka toinen  vkl ole varmaankaan etsimässä uutta isä/äitipuolta lapselleen vaan kumppania itselleen.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"] Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote]   Olet aika vastenmielinen ihminen [/quote] Samoin sinä kun haukut tuntemattomia vaikka ei haukku haavaa tee:) tavatkaa sydämenne kyllyydestä kumppaneidenne lapsia mutta älkää tyrkyttäkö samaa mallia muille.itse olisin ollut ikionnellinen lapsena siitä jos isäni viettänyt aikaa kanssani kahden en halunnut tavata uutta puolisoa mutta oli pakko:/ miksi ihmeessä en soisi kahdenkeskistä aikaa lapselle ja isälle? En muuten pidä naapurin Raimostakaan mutta hyväksyn että asuu naapurissa ja olen kohtelias. [/quote] Eikö yhtään hävetä? Aikuinen ihminen kiusaa lapsia. Ja vertaat miehesi lasta naapuriin?? Se lapsi kyllä vaistoaa että isän uusi vaimo/tyttöystävä ei pidä hänestä. Mutta ei tiedä miksi, ja luultavasti ajattelee että on tehnyt jotain väärin tai on epäkelpo. Miten luulet tämän vaikuttavan lapsen kehitykseen? Sä oot oksettava. [/quote] ??? Sekoitatko nyt johonkin toiseen? En siis tapaa mieheni lasta kuten viestissäni yritin ilmaista.eli lapsi tapaa isäänsä.viimeksi olen tavannut lapsen vuosi sitten vilaukselta jolloin olin kohtelias.miten siis vaikutan hänen kehitykseensä kun emme edes tapaa?nimenomaan lapsen parhaaksi ratkaisu tehty ja noin toimitaan muute monessa muussa kuin Suomessa jossa jostain syystä ihannoidaan uusperheitä.mieheni lapselle minua ei ole olemassa hänen elämässään sen enempää kuin että tietää isänsä vaimosta. [/quote] En sekoittanut toiseen, oli sulle tarkoitettu viesti. Miksi et voi tavata tätä lasta niin kuin normaali kypsä aikuinen tekisi? Lapsen parhaaksi että äitipuoli ei halua tavata? Onko siltä lapselta kysytty mitä se ajattelee susta ja tuosta tilanteesta? Juuri tuon takia se lapsi varmaan ajattelee että koko hommassa on jotain vikaa, kun ei tunne ihmistä joka on isän uusi vaimo koska tämä ei halua tutustua. Huhhuh, on teillä sairaat kuviot. Mutta tärkeintähän on että SULLA on kivaa, ei sillä lapsella niin väliä. Ei tässä kukaan mitään ihannoi, mutta en tajua miten jotkut aikuiset voi olla noin itsekeskeisiä.

[/quote]

Olet kyllä veikeä tyyppi :)  En ole äitipuoli. Lapsi tapaa isäänsä muutamia tunteja joka toinen vkloppu omasta tahdostaan eikä ole ikinä halunnut ennen minuakaan olla yötä isänsä luona.Ymmärrätkö, että tilanteita ja perheitä voi olla erilaisia? Ketään ei voi pakottaa tapaamaan ketään, ei lasta eikä aikuista. Isänsä on kertonut lapselleen että hänellä ja minulla on yhteinen koti, ei lapsi ole kysellyt minusta isänsä kertoman mukaan. Sen enempää en anonyymiteetin suojelemiseksi tästä kerro,mutta lapsi ja isänsä eivät 3 vuoteen tavanneet ollenkaan ennenkuin isänsä tapasi minut. Omalta osaltani autoin ja tuin miestä jotta tapaamiset alkoivat rullaamaan pikkuhiljaa, järjestin heille ohjelmaa, ja ihan käytännön kasvatustilanteissa olen miestäni tukenut. Minua ei tuossa kuviossa kaivata eikä tämä lapsi seuraani kaipaa sen enempää kuin ketään muutakaan vierasta aikuista. Vaikka joku muu tai sinä kaipaisi äitipuolta, tämä lapsi ei kaipaa, sen verran uutta on pelkästään se että tapaa isäänsä säännöllisesti.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:26"]En ymmärrä aikuista ihmistä, joka sanoo, että on ok olla tutustumatta miehensä läheisiin siksi, ettei kiinnosta, "ei mun oo pakko". Sen ymmärtäisin, ettei tutustu, jos mies ei halua, mutta oudolta sekin tuntuisi, jos on kyse pitkäaikaisesta kumppanista. Ymmärrän kyllä, ettei lasten kanssa oleminen kiinnosta kaikkia, mutta kai sitä joskus voisi hetken tinkiä omasta mukavuudestaan... Ei se lapsi tule aina olemaan äitinsä kontrolloitavana. Entä sitten, kun hän on teini-ikäinen tai nuori aikuinen? Saa omia lapsia? Aiotko silloinkin elää kuin häntä ei olisikaan?
[/quote]

Aivan. Ja tähän vielä lisätäkseni, että kyllä tuossa jutussa tuo jankkaaja vain vahingoittaa jotakuta, nimittäin omaa miestään. Kuinka kamala ristiriita miehelle, että hänen lVAIMONSA ei halua koskaanedes tutustua hänen LAPSEENSA. Varsinkin, kun lapsi jää miehen ainoaksi (eihän vaimo siedä lapsia). Kaksi tärkeintä ihmistä miehen elämässä vastakkain... Kyllä voi katkeruus vielä käydä päälle jossakin vaiheessa. Mieshän oli jo vanhemmatkin haudannut, joten suhteen luominen lapseen ja isyys tuntuu varmasti tärkeältä.
[/quote]
Voi kun olet empaattinen ihminen! Et tosiaan kai osaa lukea? Sanoinko että lapsi haluas tavata minut vai isäänsä? Miten voit olla satavarma tämän lapsen kohdalla että hän suorastaan riutuu, lapsiparka, kun ei saa tavata juuri minua? Isänsä on joutunut vuosien oikeustaisteluun jotta sai edes muutaman tunnin tapaamiset.Mutta jätän asian osaltani tähän en tarvitse täällä provoilijoiden hyväksyntää kun tiedän miten asiat ihan oikeassa elämässä ovat:)

Te jotka ette lapsipuolianne tapaa, niin missä vaiheessa aiotte luoda heihin suhteen? Hehän ovat jossain määrin joka tapauksessa miehen elämässä kuolemaan asti, jos ovat väleissä. Vai lähdettekö vielä eläkeiässäkin äkkiä pakoon, kun lapsi soittaa tulevansa? On vain vaikea kuvitella, että miten tällainen tilanne olisi helpompi, kuin se että tavattaisiin lasta isän rinnalla. Ja vaikka lapsi ei suoranaisesti kärsisi, niin varmaan ihmettelee kun ei isän uusi vaimo halua tavata.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"]

Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua.

[/quote]

Olet aika vastenmielinen ihminen
[/quote]
Samoin sinä kun haukut tuntemattomia vaikka ei haukku haavaa tee:) tavatkaa sydämenne kyllyydestä kumppaneidenne lapsia mutta älkää tyrkyttäkö samaa mallia muille.itse olisin ollut ikionnellinen lapsena siitä jos isäni viettänyt aikaa kanssani kahden en halunnut tavata uutta puolisoa mutta oli pakko:/ miksi ihmeessä en soisi kahdenkeskistä aikaa lapselle ja isälle? En muuten pidä naapurin Raimostakaan mutta hyväksyn että asuu naapurissa ja olen kohtelias.
[/quote]

Eikö yhtään hävetä? Aikuinen ihminen kiusaa lapsia. Ja vertaat miehesi lasta naapuriin?? Se lapsi kyllä vaistoaa että isän uusi vaimo/tyttöystävä ei pidä hänestä. Mutta ei tiedä miksi, ja luultavasti ajattelee että on tehnyt jotain väärin tai on epäkelpo. Miten luulet tämän vaikuttavan lapsen kehitykseen? Sä oot oksettava.
[/quote]
??? Sekoitatko nyt johonkin toiseen? En siis tapaa mieheni lasta kuten viestissäni yritin ilmaista.eli lapsi tapaa isäänsä.viimeksi olen tavannut lapsen vuosi sitten vilaukselta jolloin olin kohtelias.miten siis vaikutan hänen kehitykseensä kun emme edes tapaa?nimenomaan lapsen parhaaksi ratkaisu tehty ja noin toimitaan muute monessa muussa kuin Suomessa jossa jostain syystä ihannoidaan uusperheitä.mieheni lapselle minua ei ole olemassa hänen elämässään sen enempää kuin että tietää isänsä vaimosta.
[/quote]

Ei suomessa mitään uusperheitä ihannoida, vaan kunnioitetaan ja rakastetaan lapsia. Ja yritetään että pitää lapsen elämä hyvänä ja että lapsi saisi rakkautta ja tuntisi olevansa hyväksytty.
[/quote]
Niin että mielestäsi Suomessa lapset ovat eurooppalaisittain onnellisia eikä täällä erota helpommin kuin muissa Eu- maissa?Eivätkö lapsen elämässä mukana olevat päätä mikä on lapsen paras eivätkä av- mammat?Mieheni ei muuten ole edes lapsen huoltaja ja äitinsä mukaan tapaamiset loppuvat viim.kun tyttö on 12. Kai sekin on minun syyni...vaikka eroaisimme olisi se siltikin minun syyni koska a) olen ollut naimisissa ja b) koska erosimme.Enkä usko muutenkaan ihmisen joka ei oidä lapsista olevan erityisen hyvää seuraa tuolle lapselle.Ai miksikö olen miehen kanssa jolla on lapsi? Koska lapsi on vain pieni osa siitä mitä hän on, ja millainen.En edes tiennyt lapsesta eikä hän tavatessamme lasta säännöllisesti tavannut.Ikävä kyllä välit eivät tule ikinä niin läheisiksi kuin ne olisivat voineet olla jos mieheni olisi saanut lasta säännöllisesti tavata pienestä asti joten hän ei ole se ihan tyypillisin isä lapselleen:)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:26"]

Ap:n kaltaisen äitipuolen takia en koskaan aikuisenakaan kyläillyt tuntia kahta pitempää isäni luona. No, aika jätti isästäni ja nyt äitipuoli heitettiin meidän toimesta kodistaan kuin leppäkeihäs. Ihanamman ihmisen kohdalla olisi toimittu toisin.

[/quote]

Onnellinen loppu. :)
[/quote]
Olivatko naimisissa?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"] Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote]   Olet aika vastenmielinen ihminen [/quote] Samoin sinä kun haukut tuntemattomia vaikka ei haukku haavaa tee:) tavatkaa sydämenne kyllyydestä kumppaneidenne lapsia mutta älkää tyrkyttäkö samaa mallia muille.itse olisin ollut ikionnellinen lapsena siitä jos isäni viettänyt aikaa kanssani kahden en halunnut tavata uutta puolisoa mutta oli pakko:/ miksi ihmeessä en soisi kahdenkeskistä aikaa lapselle ja isälle? En muuten pidä naapurin Raimostakaan mutta hyväksyn että asuu naapurissa ja olen kohtelias. [/quote] Eikö yhtään hävetä? Aikuinen ihminen kiusaa lapsia. Ja vertaat miehesi lasta naapuriin?? Se lapsi kyllä vaistoaa että isän uusi vaimo/tyttöystävä ei pidä hänestä. Mutta ei tiedä miksi, ja luultavasti ajattelee että on tehnyt jotain väärin tai on epäkelpo. Miten luulet tämän vaikuttavan lapsen kehitykseen? Sä oot oksettava. [/quote] ??? Sekoitatko nyt johonkin toiseen? En siis tapaa mieheni lasta kuten viestissäni yritin ilmaista.eli lapsi tapaa isäänsä.viimeksi olen tavannut lapsen vuosi sitten vilaukselta jolloin olin kohtelias.miten siis vaikutan hänen kehitykseensä kun emme edes tapaa?nimenomaan lapsen parhaaksi ratkaisu tehty ja noin toimitaan muute monessa muussa kuin Suomessa jossa jostain syystä ihannoidaan uusperheitä.mieheni lapselle minua ei ole olemassa hänen elämässään sen enempää kuin että tietää isänsä vaimosta. [/quote] En sekoittanut toiseen, oli sulle tarkoitettu viesti. Miksi et voi tavata tätä lasta niin kuin normaali kypsä aikuinen tekisi? Lapsen parhaaksi että äitipuoli ei halua tavata? Onko siltä lapselta kysytty mitä se ajattelee susta ja tuosta tilanteesta? Juuri tuon takia se lapsi varmaan ajattelee että koko hommassa on jotain vikaa, kun ei tunne ihmistä joka on isän uusi vaimo koska tämä ei halua tutustua. Huhhuh, on teillä sairaat kuviot. Mutta tärkeintähän on että SULLA on kivaa, ei sillä lapsella niin väliä. Ei tässä kukaan mitään ihannoi, mutta en tajua miten jotkut aikuiset voi olla noin itsekeskeisiä.

[/quote]

Olet kyllä veikeä tyyppi :)  En ole äitipuoli. Lapsi tapaa isäänsä muutamia tunteja joka toinen vkloppu omasta tahdostaan eikä ole ikinä halunnut ennen minuakaan olla yötä isänsä luona.Ymmärrätkö, että tilanteita ja perheitä voi olla erilaisia? Ketään ei voi pakottaa tapaamaan ketään, ei lasta eikä aikuista. Isänsä on kertonut lapselleen että hänellä ja minulla on yhteinen koti, ei lapsi ole kysellyt minusta isänsä kertoman mukaan. Sen enempää en anonyymiteetin suojelemiseksi tästä kerro,mutta lapsi ja isänsä eivät 3 vuoteen tavanneet ollenkaan ennenkuin isänsä tapasi minut. Omalta osaltani autoin ja tuin miestä jotta tapaamiset alkoivat rullaamaan pikkuhiljaa, järjestin heille ohjelmaa, ja ihan käytännön kasvatustilanteissa olen miestäni tukenut. Minua ei tuossa kuviossa kaivata eikä tämä lapsi seuraani kaipaa sen enempää kuin ketään muutakaan vierasta aikuista. Vaikka joku muu tai sinä kaipaisi äitipuolta, tämä lapsi ei kaipaa, sen verran uutta on pelkästään se että tapaa isäänsä säännöllisesti.

[/quote]

Kuten yleensä näissä tragedioissa on keskenkasvuiset isät. 5-vuotiaalta kun ei tiedustella, haluaako nähdä isää ja kuinka kauan vaan ne tapaamiset järjestetään, toki niin, että ne ovat lapselle mahdollisimman miellyttäviä. Oma 3-vuotiaani osasi pyytää mummiltaan, jota siis näki muutaman kerran kuussa päiväsaikaan, että voiko tulla yökylään. Emme kuitenkaan toteuttaneet 3-vuotiaan tahtoa juuri niin kuin hän sen halusi vaan ensimmäisellä kerralla (paljon myöhemmin) koko perhe oli yötä mummilassa ja vasta seuraavalla kerralla se melkein 4-vuotias sai jäädä yöksi. Aikuiset päättävät, lasten kanta otetaan huomioon ja sitä pyritään tietoisesti muokkaamaan niin, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin toteutuu.

Yhdenkään lapsen elämässä ei ole liikaa aikuisia. Isän tyttöystävät ja jopa asuinkumppanit - jos ovat kovin keskenkasvuisia - voivat pysyä taka-alalla eikä heitä tarvitse lapselle esitellä, mutta jos isällä on puoliso, vakituinen partneri vuodesta toiseen, niin tottahan nyt isän elämään tutustuminen käy luonnollisimmin siten, että nähdään niitä isällekin tärkeitä aikuisia. Ei tietenkään joka kerta, kun se ei ole sen aikuisen intresseissä mutta luulisi nyt, että niitä sukujuhlia tai muita tärkeitä tapahtumia tulisi eteen sen verran, että sekä lapsi että puoliso halutaan pitää mukana. Miten lapsi tuntee isän puoleista sukua? Kuka osallistuu isän merkkitapahtumiin? Onko lapsi vain satunnainen kyläilijä, jonka ei tarvitse ja joka ei saa olla osa isän elämää?

Ei teidän systeemissänne ole mitään ihailtavaa, joskin olet hienosti turvannut oman selustasi sillä, ettet ole näennäisesti lapsen kanssa tekemisissä, vaikka myönnätkin melkoisesti takapiruilleesi ja junailleesi asioita itsellesi mieleisellä tavalla. Lapsi ei ole osa isänsä perhettä eikä isän sukua, hän ei ilmeisesti koskaan saa tutustua isän puolisoon eikä elää isän kanssa normaalia arkea. Hän menettää tärkeää tietoa itsestään, hän menettää roppakaupalla läheisiä ja turvallisia aikuisia, serkkuja, tätejä, setiä jne. Tuossa ei ole mitään normaalia.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:17"]Te jotka ette lapsipuolianne tapaa, niin missä vaiheessa aiotte luoda heihin suhteen? Hehän ovat jossain määrin joka tapauksessa miehen elämässä kuolemaan asti, jos ovat väleissä. Vai lähdettekö vielä eläkeiässäkin äkkiä pakoon, kun lapsi soittaa tulevansa? On vain vaikea kuvitella, että miten tällainen tilanne olisi helpompi, kuin se että tavattaisiin lasta isän rinnalla. Ja vaikka lapsi ei suoranaisesti kärsisi, niin varmaan ihmettelee kun ei isän uusi vaimo halua tavata.
[/quote]
Sinä sen sanoit.Voimme tavata jos on tarpeen ja välttämätöntä kun hän on aikuinen ja isänsä kanssa saanut luotua vakaan suhteen toivottavasti.Tällä hetkellä vuosiin tilanteen olleessa mikä on en halua lasta tavata.Aikuinen ja jo teini ymmärtää kyllä tämän ratkaisun.

Puolison 18v ja 12v lapset ovat edelleen meillä joka toisen viikonlopun. On myös yksi isompi lapsi joka kävi meillä siihen asti kun muutti omaan asuntoon. Meille ihan normaalia että tulevat ja ilmeisesti myös viihtyvät koska mielellään aina tulevat. Tuo 18v tosin joskus on yötä poikakaverillaan, enkä usko että enää kauaa käy kun omaa kämppää jo katselee.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:23"]Oot hirveä ihminen. Tee palvelus sille miehelle ja eroa, niin se voi etsiä itselleen oikean kumppanin eikä tuhlaa elämäänsä tollasen oksettavan akan kanssa. Minkä helvetin takia pitää alkaa seurustelemaan sellaisen miehen kanssa jolla on lapsia jos et niitä kestä?! Tajuatko että ne on sen LAPSIA AINA! Joten tulevat olemaan kuvioissa ikuisesti. Vittu mikä idiootti oot.
[/quote]

Tottakai ovat kuvioissa aina. Haluaisinkin tietää, että koskakohan nämä YÖkyläilyt loppuvat. Ei mieskään tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Miehen lapset (sen ikäisiä jo, että eivät enää leiki mitään) tylsistyvät ja odottavat, että olisi jo seuraava päivä ja minä, mies ja meidän lapset odotetaan samaa, jotta voitais taas olla normaalisti. Ois ihan ok, jos olisivat vähän vähemmän aikaa, mutta jostain syystä on pakko jäädä yöksi!?
[/quote]

Missä heidän sitten pitäisi yönsä viettää? Kadulla, hotellissa vai missä? Kun he ovat isällään he ovat isällään. Kyllä on vakka kantensa valinnut, sinä idiootti idiootinn miehesi. Kaikkea pahaa elämääsi manaan. Sairaus tulee runtelemaan teitä molempia ja taloudellinen katastrofi!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:23"]Oot hirveä ihminen. Tee palvelus sille miehelle ja eroa, niin se voi etsiä itselleen oikean kumppanin eikä tuhlaa elämäänsä tollasen oksettavan akan kanssa. Minkä helvetin takia pitää alkaa seurustelemaan sellaisen miehen kanssa jolla on lapsia jos et niitä kestä?! Tajuatko että ne on sen LAPSIA AINA! Joten tulevat olemaan kuvioissa ikuisesti. Vittu mikä idiootti oot.
[/quote]

Tottakai ovat kuvioissa aina. Haluaisinkin tietää, että koskakohan nämä YÖkyläilyt loppuvat. Ei mieskään tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Miehen lapset (sen ikäisiä jo, että eivät enää leiki mitään) tylsistyvät ja odottavat, että olisi jo seuraava päivä ja minä, mies ja meidän lapset odotetaan samaa, jotta voitais taas olla normaalisti. Ois ihan ok, jos olisivat vähän vähemmän aikaa, mutta jostain syystä on pakko jäädä yöksi!?
[/quote]

Missä heidän sitten pitäisi yönsä viettää? Kadulla, hotellissa vai missä? Kun he ovat isällään he ovat isällään. Kyllä on vakka kantensa valinnut, sinä idiootti idiootinn miehesi. Kaikkea pahaa elämääsi manaan. Sairaus tulee runtelemaan teitä molempia ja taloudellinen katastrofi!
[/quote]

No en heitä nyt katuojaan ole heittämässä, mutta voisivat mennä omaan kotiinsa yöksi.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:05"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"] Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote]   Olet aika vastenmielinen ihminen [/quote] Samoin sinä kun haukut tuntemattomia vaikka ei haukku haavaa tee:) tavatkaa sydämenne kyllyydestä kumppaneidenne lapsia mutta älkää tyrkyttäkö samaa mallia muille.itse olisin ollut ikionnellinen lapsena siitä jos isäni viettänyt aikaa kanssani kahden en halunnut tavata uutta puolisoa mutta oli pakko:/ miksi ihmeessä en soisi kahdenkeskistä aikaa lapselle ja isälle? En muuten pidä naapurin Raimostakaan mutta hyväksyn että asuu naapurissa ja olen kohtelias. [/quote] Eikö yhtään hävetä? Aikuinen ihminen kiusaa lapsia. Ja vertaat miehesi lasta naapuriin?? Se lapsi kyllä vaistoaa että isän uusi vaimo/tyttöystävä ei pidä hänestä. Mutta ei tiedä miksi, ja luultavasti ajattelee että on tehnyt jotain väärin tai on epäkelpo. Miten luulet tämän vaikuttavan lapsen kehitykseen? Sä oot oksettava. [/quote] ??? Sekoitatko nyt johonkin toiseen? En siis tapaa mieheni lasta kuten viestissäni yritin ilmaista.eli lapsi tapaa isäänsä.viimeksi olen tavannut lapsen vuosi sitten vilaukselta jolloin olin kohtelias.miten siis vaikutan hänen kehitykseensä kun emme edes tapaa?nimenomaan lapsen parhaaksi ratkaisu tehty ja noin toimitaan muute monessa muussa kuin Suomessa jossa jostain syystä ihannoidaan uusperheitä.mieheni lapselle minua ei ole olemassa hänen elämässään sen enempää kuin että tietää isänsä vaimosta. [/quote] En sekoittanut toiseen, oli sulle tarkoitettu viesti. Miksi et voi tavata tätä lasta niin kuin normaali kypsä aikuinen tekisi? Lapsen parhaaksi että äitipuoli ei halua tavata? Onko siltä lapselta kysytty mitä se ajattelee susta ja tuosta tilanteesta? Juuri tuon takia se lapsi varmaan ajattelee että koko hommassa on jotain vikaa, kun ei tunne ihmistä joka on isän uusi vaimo koska tämä ei halua tutustua. Huhhuh, on teillä sairaat kuviot. Mutta tärkeintähän on että SULLA on kivaa, ei sillä lapsella niin väliä. Ei tässä kukaan mitään ihannoi, mutta en tajua miten jotkut aikuiset voi olla noin itsekeskeisiä.

[/quote]

Olet kyllä veikeä tyyppi :)  En ole äitipuoli. Lapsi tapaa isäänsä muutamia tunteja joka toinen vkloppu omasta tahdostaan eikä ole ikinä halunnut ennen minuakaan olla yötä isänsä luona.Ymmärrätkö, että tilanteita ja perheitä voi olla erilaisia? Ketään ei voi pakottaa tapaamaan ketään, ei lasta eikä aikuista. Isänsä on kertonut lapselleen että hänellä ja minulla on yhteinen koti, ei lapsi ole kysellyt minusta isänsä kertoman mukaan. Sen enempää en anonyymiteetin suojelemiseksi tästä kerro,mutta lapsi ja isänsä eivät 3 vuoteen tavanneet ollenkaan ennenkuin isänsä tapasi minut. Omalta osaltani autoin ja tuin miestä jotta tapaamiset alkoivat rullaamaan pikkuhiljaa, järjestin heille ohjelmaa, ja ihan käytännön kasvatustilanteissa olen miestäni tukenut. Minua ei tuossa kuviossa kaivata eikä tämä lapsi seuraani kaipaa sen enempää kuin ketään muutakaan vierasta aikuista. Vaikka joku muu tai sinä kaipaisi äitipuolta, tämä lapsi ei kaipaa, sen verran uutta on pelkästään se että tapaa isäänsä säännöllisesti.

[/quote]

Kuten yleensä näissä tragedioissa on keskenkasvuiset isät. 5-vuotiaalta kun ei tiedustella, haluaako nähdä isää ja kuinka kauan vaan ne tapaamiset järjestetään, toki niin, että ne ovat lapselle mahdollisimman miellyttäviä.

Lapsi on nyt 8 vuotias. Tapaamisia on järjestetty äitinsä tahdon ja suostumuksen mukaan.Yöksi ei halua, pakottaako pitäisi? Kerro käytännön esimerkki, kiitos. 0-2 vuotiaana, ja sen jälkeen 4-6 vuotiaana ei tavannut isäänsä ollenkaan, vaikka isänsä olisi kyllä halunnut...

Yhdenkään lapsen elämässä ei ole liikaa aikuisia. Isän tyttöystävät ja jopa asuinkumppanit - jos ovat kovin keskenkasvuisia - voivat pysyä taka-alalla eikä heitä tarvitse lapselle esitellä, mutta jos isällä on puoliso, vakituinen partneri vuodesta toiseen, niin tottahan nyt isän elämään tutustuminen käy luonnollisimmin siten, että nähdään niitä isällekin tärkeitä aikuisia.

Tähän ei voi pakottaa ketään,ei edes puolisoa.Edelleen lapsella on oikeus isäänsä!

Ei tietenkään joka kerta, kun se ei ole sen aikuisen intresseissä mutta luulisi nyt, että niitä sukujuhlia tai muita tärkeitä tapahtumia tulisi eteen sen verran, että sekä lapsi että puoliso halutaan pitää mukana. Miten lapsi tuntee isän puoleista sukua? Kuka osallistuu isän merkkitapahtumiin? Onko lapsi vain satunnainen kyläilijä, jonka ei tarvitse ja joka ei saa olla osa isän elämää?

Kyllä, hän on kyläilijä äitinsä tahdosta.

Ei teidän systeemissänne ole mitään ihailtavaa, joskin olet hienosti turvannut oman selustasi sillä, ettet ole näennäisesti lapsen kanssa tekemisissä, vaikka myönnätkin melkoisesti takapiruilleesi ja junailleesi asioita itsellesi mieleisellä tavalla.

Miten? Olen päinvastoin tukenut miestäni tapaamisiin ja rohkaissut kun joskus on meinnanut ns. heittää pyyhkeen kehään kun on ollut ongelmia erilaisista syistä.Samalla tavalla lapsi tapaisi lastaan vaikka en olisi mieheni kanssa.En vaikuta asiaan millään tavalla.

Lapsi ei ole osa isänsä perhettä eikä isän sukua, hän ei ilmeisesti koskaan saa tutustua isän puolisoon eikä elää isän kanssa normaalia arkea. Hän menettää tärkeää tietoa itsestään, hän menettää roppakaupalla läheisiä ja turvallisia aikuisia, serkkuja, tätejä, setiä jne. Tuossa ei ole mitään normaalia.

Kuten kerroin, en sen enemmän tänne riepoteltavaksi avaa yksityiskohtia. Mistä tiedät, kuinka paljon lapsen äiti haluaa lapsen olevan tekemisissä isänsä sukulaisten kanssa? Mistä tiedät, onko heitä tavannut? Isänsä ei ole saanut kutsua yhteenkään lapsen juhlaan, ennen minuun tutustumista eikä sen jälkeen. Lapsi on nyt 8 vuotias. Edes ristiäisiin ei saanut kutsua jota tietenkin harmittelee edelleen. Katsos, jotkut naiset haluavat lapsen "yksinään", eivät siis halua lapsen siittänyttä miestä omaansa tai lapsensa elämään alun perinkään. Jotkut miehet hyväksyvät tämän, jotkut eivät, kuten minun mieheeni :) Taisteluiden ja vääntöjen kautta lapsi sai oikeuden tavata isäänsä, ensin muutaman tunnin ja nyt pidemään aikaa. Että osallistu siinä nyt sukujuhliin (joita meillä ei muutenkaan ole, sillä miehen suku on pieni ja vanhemmat kuolleet). Tällä palstalla tosiaan oletetaan kaikkien elävän saman mallin mukaan kuin itse. En itsekään ole ollut "sukujuhlissa" 3 vuoteen, enkä miehen puolen sukujuhlissa ikinä, kun niitä ei ole!

Mies on aikansa yrittänyt, mutta ei. Lapsi ei halua eikä hänen äitinsä halua lapsen tapaavan isän puolen sukulaisia, mitens pakotat? Olisi kiva, kun kertoisit ihan käytännön esimerkin?

Oli pakko ihan kursivoida noi vastaukset ja vastata suoraan, kun näköjään täällä nyt vaan sellaisen miehen kanssa oleva jolla on lapsia ennestään on lähtökohtaisesti syyllinen jo pelkällä olemassaolollaan. Sinäkin syytät keskustelupalstalla anonyymiä kirjoittajaa vain koska hän on naimissa miehen kanssa jolla on lapsi jopa siitä ettei lapsi saa tavata isänsä puolen sukulaisia!Minkä luulet tällaisen naisen roolin voivan edes olla, jos mies on joutunut vuosia taistelemaan jo pelkästään muutaman tunnin tapaamisoikeudesta?

Kerroit aluksi hyvin selvästi, että et pidä miehesi lapsesta. Tulkitsen kakan jauhantasi niin, ettet pidä siitä miten paljon vaivaa miehesi ln nähnyt tavatakseen lastaan. Liet mustasukkainen miehesi huomiosta ja epäilet näkisikö hän koskaan yhtä paljon vaivaa sinun vuoksesi. Nimellisesti kannustat miestäsi tapaamaan lastaan vaikka todellisuudessa kyse on oman sädekehäsi kiillottamisesta miehesi silmissä, niin kannustava vaimo. Vaikka todellisuudessa sinua ei kiinnosta pätkääkään miehen ja hänen lapsensa tapaamiset. Mitenkäs ratkaisette sen asian silloin, jos lapsi ja äitinsä lämpenevätkin koko viikonlopun tapaamisille? Muista, että olet tehnyt päätöksen olla pitämättä täysin ventovieraasta lapsesta. Samalla logiikallakuka vain voiilmoittaa sinulle ettei pidä sinusta. Tutustumatta. Tämä siis numerolle 70

Yrittäkää nyt muistaa että perhe on perhe vaikka eronnutkin. Isän lapset ovat hänen perhettään ja uusi vaimo on liittynyt heidän perheeseensä. Lapset eivät ole todellakaan mitään ulkopuolisia. Vaikutatte peruuttamattomasti näiden lasten loppuelämään ja psyykkeeseen, mielestäni kuvottavan itsekästä ja järkyttävää kuinka jotkut voivat kohdella puolisonsa lapsia, OMIEN LASTENSA SISARUKSIA.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"]Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote] Mun äitipuoli teki aikanaan samaa, lähti kotoaan pois kun menin veljieni kanssa isää katsomaan. Miten päin vaan asian selitti niin meille tuli sellainen olo, ettei meitä sinne toivottu ja että se nainen oli valmis luopumaan kodistaan kunhan ei meitä tarvinnut nähdä. Ei käyty isän luona montaa kertaa. Vasta aikuisina ollaan saatu välit kuntoon.

[/quote]

Tämä on kyllä ihan huippua! Eli äitipuolen "syy" on myös etälapsen ongelma vaikka eivät tapaisi? Jos tapaa ja on vääränlainen, silloinkin aiheuttaa traumoja. Minä olen päättänyt että on syytä niskoilleni mistään joten mies tapaa lastaan kuin minua ei olisi olemasskaan.  En ihan ymmärrä sinua, anteeksi nyt vain, mutta ei kukaan oi pakottaa viettäämään aikaa vieraan lapsen kanssa jos ei sitä itse halua. Vai loukkaannutko ylipäätään muutenkin jos joku ei halua olla kanssasi tekemisissä?

Mieheni kanssa tapasimme kun lapsensa oli jo 5 v ja erosta 4 vuotta aikaa. Mieheni tapaa lasta vain päivisin viikonloppuna kun lapsi ei ole ennen minuakaan olla isänsä luona yötä. Eivät ole ikinä asuneet yhdessä joten isin koti ei ole lapsen koti ollut ikinä (isänsä asui opiskelijasolussa kun lapsi oli 0-3 v). Silloinkin olisi ilmeisesti muiden solussa asuvien haluta tavata lasta kun kävi isänsä luona? Ymmärrän mielipahasi jos isän koti on ollut kotisi jossa olet vakituisesti viettänyt myös viikonloppuja ja öitä, tässä tapauksessa lapsi ei halua tavata isäänsä kuin muutamia tunteja yhteisen mukavan tekemisen merkeissä, lapsen ehdoilla. Itseäni ei vaan kiinnosta Hoplop tai muut lasten paikat.

Luulen että tämä asia on jonkunlainen tabu josta ei saa puhua, kun lapsen näkökulmaa ei haluta ottaa huomioon... onko kukaan kysynyt lapselta, haluaako hän viettää aikaa vieraan aikuisen kanssa joka on ilmestynyt vanhemman elämään? Tällä aikuisella voi olla omat tapansa, erilainen persoonallisuus kuin vanhemmillaan tai hän ei osaa/pidä lasten seurasta. En vaan tajua, miksi silloin ei ole parempi se että lapsi tapaa vain vanhempaansa?Kumppaninvalinnassa ei se etävanhempi joka tapaa lastaa joka toinen  vkl ole varmaankaan etsimässä uutta isä/äitipuolta lapselleen vaan kumppania itselleen.
[/quote]

Tää sun kommenttihan muuttaa koko asian. On eri asia tavata lasta muutama tunti silloin tällöin, kuin ottaa lapsi luokseen silloin tällöin. Minä olin vanhempien erotessa 8, veljet 6, 3 ja 1. Isän kodin piti olla meidänkin koti, mutta aina piti etukäteen sopia kellonaika, jolloin tullaan, että äitipuoli ehti alta pois. Välillä oli puolikas leipä pöydällä vastassa jos oltiin etuajassa, tullut kiire lähtö. Sen takia en ihan ymmärrä ajatusmalliasi. Toki on hyvä suoda lapselle omaa aikaa vanhemman kanssa, mutta jos isä jakaa elämänsä jonkun kanssa niin onhan se outoa, että ei olla sitten lapselle olemassa ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:26"]Mulla on 17 ?-vuotias poika, joka käy edelleen isällään joka toinen viikonloppu. Eikä missään yökylässä vaan toisessa kodissaan. Jessus. Onko niillä lapsilla siellä mitään tekemistä, leluja jne. Ei normaalit lspset istu ojennuksessa sohvalla. Teettekö niiden kanssa mitään, esim ulkoilette, käytte uimassa, leivotte. Voi luoja sentään, niiden lasten kuuluu saada elää normaalia elämää myös isänsä kanssa. [/quote] Ovat sen verran vanhoja jo, että eivät enää leiki. Kotonaan ovat koko aika kavereiden kanssa, mutta kaverit siis eivät asu tässä meidän lähellä. Telkkaria katsovat. Joka viikko ei ole varaa/kiinnostusta järjestää heille sirkushuveja. (Ja sitä paitsi, mitä arkea Se sellainen muka on!?)

[/quote]

Ei se ole kultapieni mitään sirkushuvien järjestämistä, jos tekee lasten olon kotoisaksi ja puuhaa heidän kanssaan. Palaatte yhdessä lautapelejä, menette ulkoilemaan, uimaan, teette ruokaa yhdessä ja annatte lasten olla mukana... Ihan normaaleja juttuja, joita perheissä puuhaillaan. Vaikka sinulla tosin näyttää olevan noin minäkeskeinen maailmankatsomus, että turha kai näitä on yrittää selittää...

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 15:58"]

Kerroit aluksi hyvin selvästi, että et pidä miehesi lapsesta. Tulkitsen kakan jauhantasi niin, ettet pidä siitä miten paljon vaivaa miehesi ln nähnyt tavatakseen lastaan. Liet mustasukkainen miehesi huomiosta ja epäilet näkisikö hän koskaan yhtä paljon vaivaa sinun vuoksesi. Nimellisesti kannustat miestäsi tapaamaan lastaan vaikka todellisuudessa kyse on oman sädekehäsi kiillottamisesta miehesi silmissä, niin kannustava vaimo. Vaikka todellisuudessa sinua ei kiinnosta pätkääkään miehen ja hänen lapsensa tapaamiset. Mitenkäs ratkaisette sen asian silloin, jos lapsi ja äitinsä lämpenevätkin koko viikonlopun tapaamisille? Muista, että olet tehnyt päätöksen olla pitämättä täysin ventovieraasta lapsesta. Samalla logiikallakuka vain voiilmoittaa sinulle ettei pidä sinusta. Tutustumatta. Tämä siis numerolle 70

[/quote]

Kyllä, en pidä tästä lapsesta enkä lapsista ylipäätään. Minua ei kiinnosta nyt eikä tulevaisuudessa tutustua tähän lapseen ja kuten olen tässä yrittänyt osoittaa, ei tämä aiheuta minkäänlaista vahinkoa kenellekään. Tapaamiset jatkuisivat ilman minua aivan samalla tavalla.Suhteet sukulaisiin samalla tavalla.

En edelleen ymmärrä, miksi ihmeessä varmuuden vuoksi minun täytyisi lapseen tutustua, jos en halua ja jos hän ei halua?KLapsi haluaa tavata isäänsä, ymmärrätkö sen? Isäänsä, jota ei näe kuin kerran kahdessa viikossa. Käsittämätöntä itsekkyyttä nimenomaan olisi tunkea tapaamiseen, vain sen takia kun MINÄ HALUAN!!!Veikkaan että todella lapsi tapaisi mielummin pelkästään vanhempaansa, säälittää ne lapset jotka pakotetaan tapaamaan uusia kumppaneita ja viettämään aikaa näiden vieraiden kanssa. Miksi se on Suomessa niin itsestäänselvyys tehdä niin, kun monessa muussa maassa lapsen oikeus tavata vanhempaansa menee tämän edelle ja vanhemman tapaaminen kahden kesken on varsin yleistä. Se että en halua lasta tavata tai pidä lapsista ei oikeastaan kuulu tähän sillä tapaamiset jatkuisivat joka tapauksessa samalla tavalla vaikka pitäisin lapsesta kuinka, tai vaikka häntä tapaisin joka kerta.

Kai aikuinen ihminen tietää, haluaako tutustua johonkuhun, tai kuka häneen tutustuu?Omalla logikallasi sinun pitää varmuuden vuoksi tutustua kaikkiin kumppanisi tuttaviin, ethän tiedä pidätkö heistä muuten tai pitävätkö he sinusta? Tällä logiikalla on varmuuden vuoksi tehtävä omakin lapsi, jotta tietää haluaako lapsia vai ei.

Mielestäni ihmiset eivät ole tällaisia kohteita tai objekteja, ja tutustumisen pitää olla puolin ja toisin omasta tahdosta ja halusta lähtevää. Edelleen asia ei kuulu minulle, toki tuen miestäni. Olen 100% varma etteivät viikonlopputapaamiset tule ikinä toteutumaan, vaikka toki senkin voi minun syykseni laittaa (en viitsi repostella kaikkia yksityiskohtia tällä palstalla). Toi mustasukkaisuusheitto oli aika väsynyt... en edes jaksa vastata siihen mitään muuta kuin että parisuhteita on monenlaisia samoin ihmisiä, jotkut ovat mustasukkaisia, jotkut eivät :)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 16:04"]

Yrittäkää nyt muistaa että perhe on perhe vaikka eronnutkin. Isän lapset ovat hänen perhettään ja uusi vaimo on liittynyt heidän perheeseensä. Lapset eivät ole todellakaan mitään ulkopuolisia. Vaikutatte peruuttamattomasti näiden lasten loppuelämään ja psyykkeeseen, mielestäni kuvottavan itsekästä ja järkyttävää kuinka jotkut voivat kohdella puolisonsa lapsia, OMIEN LASTENSA SISARUKSIA.

[/quote]

Miten voi kohdella huonosti silloin, jos ei edes tapaa lasta?Nimenomaan näiden syytösten välttämiseksi en ikimaailmassa halua lapseen tutustua.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:38"] [quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 09:30"]Ei ap sanonut ettei hyväksy lapsia.ei heistä tarvitse pitää vaikka hyväksyy kuten ap on tehnyt...minäkään en pidä mieheni lapsesta vaikka hyväksyn asian.aika harvassa oikeast ovat ne naiset jotka nauttivat aidosti puolisonsa lapsista vaikka en epäile etteikö heitä löytyisi.me olemme ratkaisseet tapaamiasoan niin että mies tapaa lastaan kaksin ja minä poistun sikso aikaa.isäänsä hän on tullut tapaamaan ei minua.ja olen itse kasvanut minusta ei pitävän isäpuolen kanssa joten tiedän miltä lapsesta voi tuntua. [/quote] Mun äitipuoli teki aikanaan samaa, lähti kotoaan pois kun menin veljieni kanssa isää katsomaan. Miten päin vaan asian selitti niin meille tuli sellainen olo, ettei meitä sinne toivottu ja että se nainen oli valmis luopumaan kodistaan kunhan ei meitä tarvinnut nähdä. Ei käyty isän luona montaa kertaa. Vasta aikuisina ollaan saatu välit kuntoon. [/quote] Tämä on kyllä ihan huippua! Eli äitipuolen "syy" on myös etälapsen ongelma vaikka eivät tapaisi? Jos tapaa ja on vääränlainen, silloinkin aiheuttaa traumoja. Minä olen päättänyt että on syytä niskoilleni mistään joten mies tapaa lastaan kuin minua ei olisi olemasskaan.  En ihan ymmärrä sinua, anteeksi nyt vain, mutta ei kukaan oi pakottaa viettäämään aikaa vieraan lapsen kanssa jos ei sitä itse halua. Vai loukkaannutko ylipäätään muutenkin jos joku ei halua olla kanssasi tekemisissä? Mieheni kanssa tapasimme kun lapsensa oli jo 5 v ja erosta 4 vuotta aikaa. Mieheni tapaa lasta vain päivisin viikonloppuna kun lapsi ei ole ennen minuakaan olla isänsä luona yötä. Eivät ole ikinä asuneet yhdessä joten isin koti ei ole lapsen koti ollut ikinä (isänsä asui opiskelijasolussa kun lapsi oli 0-3 v). Silloinkin olisi ilmeisesti muiden solussa asuvien haluta tavata lasta kun kävi isänsä luona? Ymmärrän mielipahasi jos isän koti on ollut kotisi jossa olet vakituisesti viettänyt myös viikonloppuja ja öitä, tässä tapauksessa lapsi ei halua tavata isäänsä kuin muutamia tunteja yhteisen mukavan tekemisen merkeissä, lapsen ehdoilla. Itseäni ei vaan kiinnosta Hoplop tai muut lasten paikat. Luulen että tämä asia on jonkunlainen tabu josta ei saa puhua, kun lapsen näkökulmaa ei haluta ottaa huomioon... onko kukaan kysynyt lapselta, haluaako hän viettää aikaa vieraan aikuisen kanssa joka on ilmestynyt vanhemman elämään? Tällä aikuisella voi olla omat tapansa, erilainen persoonallisuus kuin vanhemmillaan tai hän ei osaa/pidä lasten seurasta. En vaan tajua, miksi silloin ei ole parempi se että lapsi tapaa vain vanhempaansa?Kumppaninvalinnassa ei se etävanhempi joka tapaa lastaa joka toinen  vkl ole varmaankaan etsimässä uutta isä/äitipuolta lapselleen vaan kumppania itselleen. [/quote] Tää sun kommenttihan muuttaa koko asian. On eri asia tavata lasta muutama tunti silloin tällöin, kuin ottaa lapsi luokseen silloin tällöin. Minä olin vanhempien erotessa 8, veljet 6, 3 ja 1. Isän kodin piti olla meidänkin koti, mutta aina piti etukäteen sopia kellonaika, jolloin tullaan, että äitipuoli ehti alta pois. Välillä oli puolikas leipä pöydällä vastassa jos oltiin etuajassa, tullut kiire lähtö. Sen takia en ihan ymmärrä ajatusmalliasi. Toki on hyvä suoda lapselle omaa aikaa vanhemman kanssa, mutta jos isä jakaa elämänsä jonkun kanssa niin onhan se outoa, että ei olla sitten lapselle olemassa ollenkaan.

[/quote]

Et voi pakottaa nyt etkä koskaan ihmistä tutustumaan jos hän ei vain halua. Ihmisillä voi olla eri syitä siihen miksi toimivat kuten toimivat. Kaikki eivät vain pidä lapsista, ja valitsevat lapsettomuuden. Ehkä tämä nainen ei vain pidä lapsista eikä osannut käyttäytyä lasten seurassa. Aika shokki, kun yhtäkkiä kotiin pelmahtaa 4 poikaa jos ei edes pidä lapsista! Itse en olisi suhdetta edes aloittanut isäsi kaltaisen, 4 lapsen isän kanssa.