Pitääkö tukea opiskelevaa lastaan?
Pitääkö lasta auttaa taloudellisesti kun hän lukion jälkeen lähtee opiskelemaan? Omat lapseni ovat lukiossa ja asia on alkanut mietityttää... Itse sain vanhemmiltani ruokakasseja ja rahaa kun opiskelin. Nyt tuttavaperheillä on monia eri käytäntöjä: jotkut (harvat) eivät auta yhtään, jotkut antaa joskus jotain pientä, jotkut satasia joka kuukausi.
Kommentit (15)
On oma asiasi autatko vai et. Otsake on hieman outo. Miten niin pitääkö??
Me avustamme, tarvittaessa.
No itse olen sitä mieltä, että on kiva, jos satunnaisesti auttaa. Siis niin, että ostaa välillä tarpeeseen jonkin huonekalun tms, tai tiukkoina hetkinä vähän rahaa. Sitä pidän paapomisena, jos aikuinen ihminen (=opiskelija lukion jälkeen) saa joka kuukausi jonkun tietyn summan rahaa vanhemmilta.
Surullista, jos lapsen tukeminen on "pitää" sanan takana. Ihan kuin se olisi jokin ikävä velvollisuus, josta meinaa luistaa jos ei ole ihan ihan pakko.
Joo, mun vanhemmat ei tukeneet millään lailla, edes niillä ruokakasseilla. Ei ollut rahan puutteesta kiinni, hekin varmaan ajattelivat että "ei pidä" joten ei tueta. Kiitti vaan, kiva oli viettää 5 vuotta ilman yhtäkään lomaa ja kaikki illat kaupan kassalla istuen.
Se on kuule ihan sinusta itsestäsi kiinni, haluatko auttaa lapsiasi vai et. Mä autan nyt, kun he ovat elämänsä ja uransa alussa. Eivät he enää päälle viiskymppisinä mun rahojani tarvitse, ainakaan toivottavasti, joten miksi säästäisin rahani heidän perinnökseen?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:27"]Pitääkö lasta auttaa taloudellisesti kun hän lukion jälkeen lähtee opiskelemaan? Omat lapseni ovat lukiossa ja asia on alkanut mietityttää... Itse sain vanhemmiltani ruokakasseja ja rahaa kun opiskelin. Nyt tuttavaperheillä on monia eri käytäntöjä: jotkut (harvat) eivät auta yhtään, jotkut antaa joskus jotain pientä, jotkut satasia joka kuukausi.
[/quote]Miksi edes kysyt tuota. Lasta toki opetettava ettei raha puussa kasva. Mutta kyllä tarvittaessa antaisin. Joku summa vaikka kuussa.
Minusta ei ole mikään pakko. Suomessa opiskelija tulee kuitenkin toimeen, jos asuu soluasunnossa, saa opintotukea ja käy joko kesällä töissä tai ottaa tarvittaessa opintolainaa. Juuri kenenkään opiskelut eivät jää opiskelematta siksi, että rahat eivät riittäisi. Minusta on vain hyvä, että opiskelija oppii ottamaan vastuun raha-asioistaan. Toki sitten, jos opiskelija joutuu vaikeuksiin esim. pitkäaikaisen sairauden tai vastaavan vuoksi, on minusta vanhempien velvollisuus auttaa myös taloudellisesti, jos he siihen pystyvät.
Toki vanhemmat voivat halutessaan auttaa jossain määrin. Esim. me maksamme opiskelijalapsellemme viikonloppumatkat opiskelupaikkakunnalta kotiin. Emme halua, että hän harventaa meillä käyntejään pelkästään rahaa säästääkseen. Lisäksi kustannamme lapselle yhden harrastuksen (noin 50 eur / kk). En kuitenkaan ymmärrä sellaista, että vanhemmat antavat lapselle satoja euroja joka kuukausi. Koska tällainen opiskelija oppii ottamaan vastuun omasta taloudestaan?
100e kuussa annan. Välillä ostan vaatteita kun shoppailemme. Välillä vien ruokia ja leivonnaisia ja ostan pesuaineita ja vessapaperia. Poika kiittääkin ja on mielissään. Auttelee myös välillä isäänsä:)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 14:45"]
En kuitenkaan ymmärrä sellaista, että vanhemmat antavat lapselle satoja euroja joka kuukausi. Koska tällainen opiskelija oppii ottamaan vastuun omasta taloudestaan?
[/quote]
Opintotuki on asumislisineen max noin 550e/kk. Kun halvimmankin soluasunnon vuokra on vähintään 250-300 euroa, jää tästä noin 250-300e/kk rahaa. Vaikka vanhemmat antaisivat siihen päälle esim. 200e/kk, pääsee sillä vasta suunnilleen toimeentulotuen minitason. Hyvin vaikea nähdä, miten tällöin opiskelija ei "joutuisi ottamaan vastuuta taloudestaan", kun toimeentulo olisi joka tapauksessa hyvin niukkaa.
Oma kokemukseni on, että jos ei opiskeluaikana tarvitse käydä töissä (ellei työ ole opiskeltavalta alalta ja siten laskettavissa alan työharjoitteluksi), opiskeluun jaksaa keskittyä huomattavasti paremmin. Itse opiskelin kokopäiväisesti ensimmäiset kaksi vuotta ja sen jälkeen tein opintojen ohella oman alan töitä. Samoin ovat toimineet molemmat lapseni.
Autan, mutta vähän niin kuin yllätyksenä lahjaksi ja ruokin tietysti ja haluan lapseni tietävän,että autamme, jos on hätä,silloin voi pyytää rahaa lainaksi. Kannustan kuitenkin myös työntekoon opintojen aikana,sillä tiedän, ett korkeakoulutetuillekaan ei makseta koulutuksesta vaan osaamisesta, joka kehittyy työelämässä. Lisäksi olen sitä mieltä, että menot on suunniteltava tulojen mukaan kaikissa elämän vaiheissa eikä se suunniteltu tulo saisi olla vanhempien kukkaro.
Autan, ihan useammalla satasella kuussa ja ihan sovitusti niin, että hän tietää, että rahat tulevat aina. Näin hän voi oikeasti kantaa vastuun siitä, miten rahat riittävät. Meille on ihan ok, että suunnittelee tulonsa myös vanhempien kukkaron varaan, sillä ei se tuki ole loppumassa vaan kasvamassa sitä mukaa kun hän aikuistuu ja kykenee ottamaan vastuuta perheen omaisuudesta.
Itselläni oli opiskeluaikana perheen kustantama asunto ja sain vanhemmilta 1000 mk/kk. Nyt tuntuu, etten osannut arvostaa sitä tarpeeksi. Haluan kyllä myös auttaa omia lapsiani taloudellisesti opiskeluaikana.
Oletteko ajatelleet, että lapsellanne voi olla tyttö-tai poikaystävä samassa taloudessa ja kustannatte silloin myös hänen ostoksiaan, esim. hänelle ei välttämättä kaikki työ kelpaa ja merkkivaatteita shoppailee.
Lopetatteko tuen sitten, kun lapsenne valmistuu esim työttömäksi vai sitten kun hän 35-vuotiaana lopulta valmistuu kaikista opinnoistaan ja ihan oikeastiko siirrätte omaisuutenne jo viisikymppisinä lapsillenne, jotka ehkä eroavat, ryyppäävät tms?
Kivahan se on jos pystyy tukemaan, resurssien mukaan tietenkin ja tasapuolisesti sitten kaikkia lapsia.